Kaarina Vuori nousi vuosi sitten Risto Kauppisen tilalle Salibandyliiton puheenjohtajaksi, ja hän on valmis jatkamaan tehtävässä, mikäli luottoa seuroilta edelleen löytyy. Nykyisen hallituksen kolmen vuoden toimintakausi päättyy 31.12.2023. Luottamusjohto vuosille 2024-2026 eli liittohallitus ja sen puheenjohtaja valitaan liiton varsinaisessa kokouksessa 25.11.
Lue lisää: Marraskuussa järjestettävä liiton varsinainen kokous on vaikuttamisen paikka – mistä on kyse?
– Ruuhkavuosiarjessa aikaa ei ole turhan paljon, joten jouduin kyllä asiaa pohtimaan. Poisjääminen tässä vaiheessa kuitenkin jättäisi työn turhan kesken, tänä vuonna vasta 40-vuotispäiviään viettävä Kaarina Vuori tiivistää.
– Tuntuu, että olen vasta päässyt rooliin kunnolla sisään ja päässyt luomaan suhteita urheilukenttään. Nyt haluaisin päästä jatkamaan lajin kehittämistä suunnitelmien mukaan sen sijaan, että vain torjutaan kriisejä.
Suvantovaiheesta saman tien äkkisyvään
Liittohallitukseen 2020 valitun ja viime vuonna varapuheenjohtajasta puheenjohtajaksi nousseen Vuoren tähänastinen taival on vielä ollut kriisijohtamisen värittämä.
– Vauhdikas on ensimmäinen kauteni liiton hallituksessa ollut. Normaalitekemistä on ollut tosi vähän, ja päällimmäinen fiilis on, että tässä on menty kriisistä kriisiin. Ensin oli korona ja laskevat pelaajamäärät, nyt viimeisimpinä talousongelmat, Kaarina Vuori ynnää.
– Risto Kauppisen jäädessä pois oli vielä suvantovaihe, ja hän ehti todeta, että nyt on MM-kisat hoidettu, korona lopuillaan ja talouskin hyvällä mallilla, Vuori naurahtaa ja toteaa, että sen jälkeen asiat alkoivat eskaloitua nopeasti.
– Aika lailla syvään päähän siinä joutui heti, mutta ei ole onneksi ensimmäinen kerta elämässä. Harmittaa tietysti, että enemmän olisi halunnut olla jo kehittämässä toimintaa ja miettimässä uusia juttuja, mutta nyt on tehty, mitä on ollut pakko tehdä, ja mietitty, miten nenä pysyy pinnalla.
Talousseuranta uusiksi, joka euro tarkkailussa
Kun pöydän toisella puolella istuu liiton puheenjohtaja, on vuoden 2023 pakollinen kysymys tietenkin, miten Salibandyliiton taloudellinen tulos pääsi pahasti miinukselle.
– Asiaa on totta kai perattu tarkasti, ja talouden seurantajärjestelmissämme ilmeni paljon parannettavaa. Kun alasarjajoukkueisiin iski koronan myötä kato ja seurantajärjestelmät eivät olleet ihan ajan tasalla, realisoitui liian myöhään, kuinka pahasti joukkuemäärän ja sen myötä pelaajapassien ja joukkuemaksujen väheneminen pääsi vaikuttamaan. Ja vaikka liitossa ei ole koskaan rahaa tuhlattu, oli kuitenkin sellaista henkeä, että jos on oikein tärkeä asia saatava aikaan, voidaan jokin budjettimomentti hetkellisesti ylittää. Kun niin kuitenkin kävi useassa kohdassa ja tulot samalla sakkasivat, oli tuloksena ongelmia.
Puheenjohtaja korostaa, että talousseuranta on nyt pistetty uusiksi aasta ööhön.
– Raportointi hoidetaan nyt ajantasaisemmin aivan eri tavalla, ja taloutta seurataan tarkasti sekä johtoryhmän että liittohallituksen tasolla. Lisäksi esimerkiksi uusi tulospalvelu on taloudellisesti edellistä kannattavampi.
Harrastepelaaminen on arvossaan
Nyt kun pahimmat tulipalot on saatu sammutettua, pääsee valittava uusi hallitus taas miettimään toiminnan kehittämistä.
– Kivijalka pitää saada kuntoon eli miten saataisiin vielä enemmän ihmisiä innostumaan ja nauttimaan salibandysta ja pitämään huolta omasta kunnostaan salibandyn kautta. Menneinä vuosina tuli uusia pelaajia koko ajan niin paljon, ettei asiaa tarvinnut edes miettiä, mutta nyt fokus on siinä, miten saadaan vielä paremmin ja monipuolisesti harrastajia mukaan. Se ei tarkoita välttämättä pelkästään esimerkiksi joukkueita liiton alasarjoihin vaan onko meillä tarjolla monipuolisia tapoja pelata, Vuori painottaa.
– Aika monta vuotta on menty kilpapuoli edellä, mutta nyt fokusta on siirretty siihen, miten luodaan mahdollisuuksia osallistua toimintaan myös ihan kuntoilu- ja harrastemielessä. Miten saadaan edistettyä terveysliikuntaa, jossa saa huomaamatta hauskalla tavalla sykkeet ylös ja lopulta huomaa vetäneensä hyvän treenin ja on hyvä mieli myös sosiaalisen yhdessäolon kautta.
Uusia mahdollisuuksia avaa esimerkiksi sen muistaminen, että salibandya voi pelata muutenkin kuin täysikokoisilla kentillä ja kokoonpanoilla.
– Oli hienoa, että SM-viikolla elokuussa nähtiin ensi kertaa virallisia pelejä kolmella kolmea vastaan, ja kauden mittaan on ympäri Suomea tulossa lisää kokeilumahdollisuuksia. Haasteena samalla on tietysti, miten saadaan tieto leviämään ja pelaajat ja seurat mukaan, mutta kolme vastaan kolme -pelejä kannattaa kokeilla ja katsoa, miten ne lähtevät lentoon, Kaarina Vuori maalaa.
– Viisi vastaan viisi -salibandya ne eivät ole tulossa korvaamaan, mutta ovat taas yksi uusi tapa nauttia salibandysta ja saada hyvää fiilistä ja kuntoa. Näen myös, että pidemmän päälle meillä voisi olla ainakin joillain alueilla aikuistenkin tasolla virallisia kolme vastaan kolme- tai neljä vastaan neljä -sarjoja. Saataisiinko siten käyttöön pieniä saleja, joissa ei mahdu pelaamaan viidellä viittä vastaan. Toive on joka tapauksessa saada seurat mukaan, sillä ilman heitä ei mikään näistä lähde lentoon. Liitolle suurin haaste on pystyä tukemaan seuroja siinä, että joka paikkakunnalla olisi tarjolla mahdollisimman monenlaisia tapoja osallistua salibandyyn.
Tähän teemaan puheenjohtaja palaa keskustelussamme yhä uudelleen. Liiton tehtävä on auttaa seuroja tarjoamaan mahdollisuuksia pelaamiseen ja myös uusilla tavoilla, joita ennen ei ole kokeiltu.
– Meidän pitää motivoida seuroja rakentamaan harrastepuolta niin junioreille kuin senioreillekin, jotta salibandy voi liikuttaa ihmisiä vielä enemmän. Lopputuloksena seurat voivat paremmin ja laji voi paremmin. Liitolle on tietysti tärkeää myös lunastettujen pelipassien määrä, mutta vielä isompana asiana näen sen, että kun seurat ovat vahvoja, olemme kokonaisuutena vahvempia. Tärkeintä on, että seurojen laareihin sataa, sillä ilman vahvoja seuroja on liitonkaan vaikea toimia.
Konkreettiset tavat tukea seuroja näissä tavoitteissa muhivat vasta mietintämyssyssä, mutta pääajatus on jo hahmottumassa.
– Liiton pitää kannustaa ja tukea seuroja kohdistamaan katsettaan pidemmälle tulevaisuuteen ja sitä kautta lajin harrastamisen elinkaariakin pidemmiksi. Seurojen on usein vaikea aloittaa uusia juttuja vaikka kyllä tietäisivätkin, että se poikii pidemmän päälle hyvää. Siksi liiton pitää pystyä motivoimaan seuroja kohdistamaan resursseja sellaisiin hyviin asioihin, joita ei tavallisesti ole tehty. Vielä on tietysti liiton taloustilannekin jarruttanut asiaa, mutta tavoite on pystyä antamaan seuroille taloudellista tai muuta tukea ja resursseja uusien tärkeiden asioiden aloittamiseen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Pelaamisen kynnys mahdollisimman alas
Kaarina Vuoren mietteissä toistuu ajatus nähdä pelaajamäärän merkitys laajempana kuin pelipassien määränä tai liiton kassan turvana.
– Olen tyytyväinen, kunhan mahdollisimman moni pelaa ja hyödyttää lajia, oli se sitten seuraa tai halliyrittäjää tai mitä tahansa. Totta kai liitolla on fokus, että mahdollisimman moni löytää pelaamaan myös liiton sarjoihin, ja pitää miettiä, voisimmeko jotenkin vielä madaltaa kynnystä tulla mukaan. Esimerkiksi uuden seuran perustaminen vaatii yhdistyksen perustamisen ja se voi tuntua byrokraattiselta vaikkei sitä oikeastaan edes ole, niin voitaisiinko tarjota tähän ihan kädestä pitäen apua, eli mikä paperi pitää lähettää ja mitä maksaa mihinkin. Samoin tulee miettiä, miten mukaan tulevan joukkueen olisi mahdollisimman joustavaa päästä pelaamaan heti oikealla tasollaan. Voisiko vaikka uudelle suoraan kolmosdivaritasoiselle joukkueelle olla oikotie, ettei aina tarvitsisi aloittaa alimmasta sarjasta, Vuori visioi.
– Ja byrokratian määrä säännöissä on tärkeää saada minimiin. Pelaaminen on tietysti aina vakavaa ja jokainen haluaa kaukalossa voittaa, mutta se ei tarkoita, että jokaisella tasolla pitäisi olla yhtä tarkat ja joustamattomat säännöt. Turhan sakottamisen sijasta haluamme olla asiakaspalveluorganisaatio, joka tekee pelaamisen mahdollisimman helpoksi.
Junioreiden alueellinen toiminta pidettävä elinvoimaisena
Yksi puheenjohtajaa huolettava asia on junioreiden alueellinen toiminta ja erityisesti tyttösalibandy, jossa peliurien kesto ja pelaajamäärä vanhimmissa ikäluokissa ovat olleet ongelma.
– Tietyt uudistukset junioreiden sarjoissa eivät ehkä menneet maaliin ihan sillä tavalla kuin ajateltiin ja tämä näkyy erityisesti tyttöpuolella, Kaarina Vuori myöntää.
– Nuorimmissa ikäluokissa tyttöjä pelaa vielä alueellisesti suhteellisen paljon, mutta vanhempiin sarjoihin edetessä turhan harva jatkaa. Uudistukset suunniteltiin aikana ennen koronaa eikä silloin vielä tiedetty, mitä pandemia tekisi lajille. Kustannukset ovat kasvaneet, pelaajia on vähemmän ja ajankäyttö entistä tarkempaa. Nämä samat asiat vaikuttavat myös poikien puoleen ja siksi nyt on koko junioreiden sarjatoiminnan osalta laajemman pohdinnan paikka, miten alueellista pelaamista vahvistetaan ja miten juniorisarjat on muuttuneessa tilanteessa järkevintä järjestää. On mietitty, että voisi olla syytä joiltain osin ottaa askel takaisin alueellisempaan suuntaan ja ehkä sitten kauden huipentumana valtakunnallisia tapahtumia.
Tärkeä osa kaikkia uudistuksia on liiton ja seurojen välinen vuoropuhelu.
– Jos muutokset tulevat yllätyksinä ja liian nopeasti, niitä on vaikea hyväksyä. Sellaista kulttuuria ei ole, että liiton ihmiset vain keskenään miettisivät asioita, vaan kyllä henki on, että toimintaa tehdään seuroille ja seuroja kuunnellen. Yleensähän asioita valmistellaan työryhmissä, joissa on mukana seurojen edustajia eikä asioita päätetä ilman, että niitä on mietitty yhdessä tai ainakin kyselty seurojen mielipiteitä. Edelleen pitää kehittää asioiden valmistelusta kertomista ja sitä, että tieto varmasti löytää myös työryhmien ulkopuolelle.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Digitalisaatiosta yhä uusia mahdollisuuksia
Digitalisaation hyödyntämistä kaipasi muun muassa alan asiantuntija Mikko Alanko taannoisessa Pääkallo-kolumnissaan, ja asia on mielessä myös liittohallituksessa.
– Olisin toivonut, että asiaa olisi ehditty viedä enemmän eteenpäin jo tällä hallituskaudella. Joitain asioita on jo saatu eteenpäin ja esimerkiksi Torneopal tulee helpottamaan tekemistä, mutta vielä on liikaa manuaalista työtä prosesseissa, joita pitäisi pystyä automatisoimaan. Peruspelaajalle edistys näkyy vasta ehkä pelipassin ostamisen helppoutena kännykällä, mutta tärkeää olisi päästä myös helpottamaan joukkueiden puuhaihmisten työtä, jotta pelaaminen on mahdollisimman helppoa.
Jopa kaikkein eniten annettavaa digitalisaatiolla on huippusalibandyssa urheiluviihteenä, kun ottelutapahtumien dataa saadaan laajasti käyttöön ja samalla yleisölle mahdollisuus osallistua otteluun omalla tavallaan.
– Salibandyviihteeseen on saatavissa paljon lisäarvoa, ja se on oikea suunta varsinkin, kun ollaan aina oltu nuori ja ennakkoluuloton laji, joka uskaltaa tehdä ketteriä ratkaisuja. Siihen suuntaan pitää edelleen päästä, että kokeillaan rohkeasti asioita ja katsotaan, toimiiko vai ei, puheenjohtaja linjaa.
– Samalla toki joudutaan miettimään, mikä on minkäkin asian hintalappu ja pitää miettiä yhdessä seurojen kanssa, miten mikin data pystytään tuottamaan ja löytyykö siihen henkilöt.
IFF ei ole pilaamassa salibandya
Syystäkin salibandyn vahvimmaksi naiseksi tituleerattu Kaarina Vuori kuuluu myös Kansainvälisen Salibandyliiton IFF:n hallitukseen, joten on aika kysyä myös, mitä siellä tapahtuu. Ollaanko laji olympiaunelmien varjolla murjomassa tunnistamattomaksi?
– Kyllä Suomi on vahvasti sitä mieltä, että viisi vastaan viisi -peli säilytetään ja mahdollisimman sellaisena kuin se on, Vuori vakuuttaa, mutta muistuttaa saman tien taas ajattelun joustavuudesta.
– Samalla pitää olla avoimia kokeilemaan uusia juttuja, jos tulee hyvät perustelut. Emme isona maana voi olla pelkästään sitä mieltä, ettei mihinkään saa koskea. Esimerkiksi maalivahdille palauttaminen oli aikanaan käytössä mutta enää sitä kukaan tuskin kaipaa. Perushuipputuotteeseen ei hirveästi tarvita uudistuksia, mutta sen rinnalle tarvitaan uusi kolme vastaan kolme -pelimuoto esimerkiksi madaltamaan uusien maiden kynnystä mukaan, kun pelaajia ei tarvita yhtä paljoa.
Vuori vakuuttaa olevan nyt iso konsensus siitä, ettei päätuote kaipaa järisyttäviä muutoksia.
– Eniten nyt keskitytään miettimään miten pelistä saataisiin viihdyttävämpää. Jonkin verran tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi taitopeliä tukevilla sääntömuutoksilla, mutta suurempi arvo on ottelutapahtumiin panostamisella. Olemme mukana varmistamassa, että Suomi on johtamassa kansainvälisen salibandyn kehitystä eikä katsomassa vierestä. Edellinen prosessi meni osittain metsään siinä, että Suomi oli liian pitkään hiljaa ja jouduttiin yhtäkkiä toteamaan, että tämähän ei ole ollenkaan sitä, mitä haluttiin. Nyt toimitaan erilaisista lähtökohdista ja uskon, että saadaan hyvä lopputulos.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Vauhdikasta mutta samalla turvallista
Salibandyn kehitys Suomessa ja kansainvälisesti kietoutuvat samoihin kysymyksiin: Miten pidämme lajin yhtä aikaa vauhdikkaana ja turvallisena ja millaisissa olosuhteissa se toteutuu.
– Vielä enempään pitää olosuhdepuolella pystyä, se on ihan selvä. Olemme halunneet olla tiukkoja olosuhdemääräysten takia senkin takia, että se motivoisi kaupunkeja rakentamaan uudet hallit lajin vaatimusten mukaisiksi, mutta vielä se ei ole kovin hyvin onnistunut. Ja onhan esimerkiksi pääkaupunkiseutu suoraan sanoen katastrofi. Jollain lailla on olosuhdetilannetta saatava paremmaksi seurojen, liiton ja kaupunkien yhteistyöllä. Kun seuroilla on hallivirityksiä, meidän pitää liitossa miettiä, miten pystymme niitä parhaiten tukemaan.
Viime kauden aikana Salibandyliitto ja F-liiga kartoittivat kauden yhdessä pelaajayhdistyksen kanssa kaikkien pääsarjajoukkueiden yhteensä 33 hallia.
– Turvallisuuteen on laitettu paljon fokusta ja halleille lähti paljon ohjeistuksia ja kehotuksia siitä, mitä pitää muuttaa. Jos meillä olisi olosuhteita, joissa olisi kunnon turva-alueet, ei oltaisi tässä, mutta nyt joudutaan miettimään, miten turvallisuus maksimoidaan näissä tiloissa. Todetaanko, että tietyissä halleissa ei saa pelata, mikä voisi olla paikallisille seuroille katastrofi, vai pienennetäänkö silloin kenttää, jolloin taas kymmenen pelaajaa pienemmässä tilassa voisi johtaa useammin vaarallisiin törmäyksiin. Tässä tarvitaan kunnollista dataa siitä, mitkä ovat ne suurimmat vaaranpaikat, Vuori miettii.
– Laji täytyy pitää turvallisena, ja silloin täytyy tarkastella myös sääntöjä. Paljon on puhuttu siitä, että alettaisiin pelata sääntöjen mukaan, ja kyllä salibandyn taitoelementti pitää saada esiin ilman, että se sidotaan ja painitaan pois. Kyseessä on samalla myös kansainvälinen keskustelu, jossa me olemme painottaneet, että viihdyttävyyteen pyrittäessä salibandyn taito-ominaisuuksia pitää suojella eikä niitä saa ottaa fyysisyydellä pois. Ei kuitenkaan voida mennä siihen, että Suomessa vihelletään pois asioita, jotka kansainvälisissä peleissä ei. Vaikuttamistyön kautta pitää kansainvälinen linja saada taitopeliä suosivaksi eikä se ole ihan helppo homma, kun kulttuureja on yllättävän erilaisia varsinkin Keski-Euroopassa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Huippusalibandy edelleen parasta paikan päällä
Puheenjohtajan silmät loistavat hänen miettiessään, mitä huippusalibandykin voi parhaimmillaan olla.
– Tasaisia, viihdyttäviä pelejä, joissa tähdet loistavat ja kahvaamiset ja sitomiset on saatu pois. Lähdetään muuttamaan fokusta pelkkien salibandyotteluiden järjestämisestä elämyksellisten tapahtumien järjestämiseen. Sitä myötä tulee lisää katsojia, media kiinnostuu, sponsoreita tulee lisää ja kaikilla on enemmän resursseja.
Esimerkiksi Huuhkajien täydet katsomot, Superpesiksen yleisöt ja jääkiekon Liigan uudet yleisöennätykset vihjaavat että koronan jälkeenkin urheilu on parasta paikan päällä. Ja kun sinne saapuu, on kokemuksesta saatava katsojalle paras mahdollinen.
– Fasiliteetit, olosuhteet, palvelut, voiko katsoja kokea olevansa osa tapahtumaa, kokonaiskokemus, joka jää lähtiessä mieleen, Kaarina Vuori luettelee.
– Meidän pitää pystyä panostamaan niin, että tapahtumista tulee vau-juttuja, oli kyseessä sitten F-liiga tai kansainvälinen peli. F-liigan viime kevään finaalitkin osoittivat hienosti, miten tasaiset pelit kiinnostavat mutta samalla se katsomoiden täyttäminen vaatii meiltä älyttömästi. Liiton pitää yhdessä seurojen kanssa kääntää jokainen kivi, että saadaan ihmiset liikkeelle ja jokainen katsoja saa sellaisen elämyksen, että haluaa tulla uudestaan.
Kertaus: lue lisää: Marraskuussa järjestettävä liiton varsinainen kokous on vaikuttamisen paikka – mistä on kyse?
Teksti: Mika Hilska
Kuvat: Ari Arola, Anssi Koskinen ja Esa Takalo