Ville Lastikka on itsensä kovin kriitikko. Ulkopuolisten odotukset eivät häntä kiinnosta. Maaliahne hyökkääjä haluaa osua jokaisessa ottelussa.
Harvasta salibandylupauksesta on kohistu viime vuosina niin paljon kuin Ville Lastikasta. Kaudella 2015-2016 31 otteluun 86 pistettä divarissa tehnyt hyökkääjä pakkasi tehokauden jälkeen kamansa ja suuntasi Sveitsin Wiler-Ersigeniin. Matkaan tarttui Sveitsin mestaruus ja siinä sivussa tuli pudotuspelien pistepörssin voitto.
Nyt hän on tullut takaisin kotoiseen salibandyliigaan ja Steelersiin, eikä puhe 21-vuotiaan hyökkääjän ympärillä ole ainakaan laantunut. Päinvastoin.
– Tiedostan, että odotuksia on paljon. Minua ei kuitenkaan juurikaan kiinnosta, kuka odottaa mitäkin. Suurimmat odotukset ovat minulla itselläni, ja sen kanssa on tekemistä, miten itse suhtaudun itseeni, Lastikka kertoo rauhallisesti.
Sveitsin mestarilla ja maajoukkueeseen murtautuneella maalitykillä oli runsaasti kysyntää kauden päätyttyä.
– Sanotaan näin, että puhelin soi paljon. Kun ajatteli asioita muutenkin kuin salibandyn kannalta, ei vaihtoehtoja lopulta hirveän montaa ollut. Steelersissä oli hyvä kokonaispaketti tarjolla. Tuttu joukkue, mahdollisuus opiskeluun ja perhe lähellä.
Perheen tärkeyttä Lastikka korostaa paljon.
– Sen tärkeyden huomasi oikeastaan vieläkin selkeämmin viime kaudella, kun asuin Sveitsissä. Niinhän se usein menee, että asioiden merkityksen näkee parhaiten silloin, kun ne eivät ole lähellä sinua.
Sveitsissä tapahtui henkistä kasvua. Pelillisen menestyksen mukana matkaan tarttui myös uusia ajatuksia itse pelistä. Lastikka imi oppia joukkuetoveri Tatu Väänäseltä, maajoukkueen kapteenilta.
– Pieniä asioita pelissä, joita ei ole tullut ajateltua. Esimerkiksi sijoittumisessa, kun täytetään viisikkona omaan päähän. Tatu on todella hyvä puolustuspelissä, on kyllä kaikessa muussakin, Lopen Floorball Teamin kasvatti kehuu.
Wiler taistelee joka vuosi Sveitsin mestaruudesta, mutta Hämeenlinnassa asetelma on erilainen. Hyvän loppukauden pelannut Steelers kuuluu siihen joukkoon, joka taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista. Hämeenlinnaan oli tunkua jopa niin, että Jussi Sihvosen johtamalla valmennuksella oli varaa valita halukkaista.
– Meillä on mielestäni aika hyvä sekoitus nuoruutta ja kokemusta. Joukkuehenki ja voitontahto ovat kovia, Lastikka arvioi.
– Viime kaudesta emme silti saa mitään mukaan. Lähdemme ihan nollista tämän uuden joukkueen kanssa luomaan tarinaa. Katsotaan, pääsemmekö samanlaiseen lentoon.
Lastikan vaikutus lentoon on suuri. Maanläheiseksi kuvailtu pelaaja ei ole suupaltti pukukopissa. Rauhallinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva nuori mies, joka kokee onnistuneensa, jos on ystävällinen muille. Kentällä onnistumisen mittari on toisenlainen, vaikka Lastikka ei suoranaisesti asetakaan itselleen pistetavoitteita.
– Kyllä mä haluan jokaisessa pelissä tehdä maalin. En tykkää siitä, jos jään ilman, hän sanoo suoraan.
Vähintään 25 maalin sesonkia voi pitää todennäköisenä. Yhtä todennäköistä on, että Lastikan puhelinnumeroa kaivetaan esiin maajoukkuevalmennuksen puhelimista. Kauden alla pelatuissa maaotteluissa hän ei kuitenkaan mukana ollut.
– Tapahtumat jäivät väliin henkilökohtaisista syistä. Nuorten maajoukkueajoista alkaen olen tykännyt olla maajoukkueen toiminnassa mukana. Aika näyttää, mahdunko tulevaisuudessa miesten maajoukkueeseen.
Varmaa on ainakin se, että Lastikka on suurennuslasin alla alkavan kauden. Pelillisten asioiden lisäksi miehestä on spekuloitu salibandyammattilaisena. Monenlaista juttua on liikenteessä, ja niihin Lastikka on myös itse törmännyt.
– Saahan sitä puhua kaikenlaista, hän naurahtaa.
– Kyllähän minä salibandyn parissa toimin pääasiassa, joten voihan siinä mielessä puhua ammattilaisesta. Tämä on ideaalitilanne, kun saa tehdä sen asian parissa hommia, mistä tykkää, Steelersin iltapäiväkerhoja pelaamisen ja opiskeluiden ohessa vetävä nuorten maailmanmestari pohtii.
Huomio ei kuitenkaan aiheuta sen enempää päänvaivaa.
– Kuuluu tähän hommaan. Enköhän mä sen kanssa pärjää.
Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Jari Turunen, Unihockey.ch ja Juhani Järvenpää
