Noora Vuorelan tie nuorten kisojen 2012 maailmanmestarista naisten Bratislavan MM-torjujaksi ei ole ollut ihan tavallisin.
TPS-maalivahti Noora Vuorela nousi MM-kisajoukkueeseen kesän ja syksyn aikana kuin varkain. Kovapäinen taistelija haluaa vallata ykköstorjujan tontin Bratislavassa.
23-vuotiaan veräjänvartijan vuodet ennen maajoukkueeseen murtautumista ovat poikenneet tavanomaisesta tarinasta. Kaudella 2010-2011 16-vuotiaana Salibandyliigassa TPS-paidassa debytoinut Vuorela sai esikoistyttärensä vuonna 2014, ja kaudet 2013-2015 hän oli käytännössä pelaamatta muutamaa kauden 2013-2014 alun peliä lukuun ottamatta.
Pelihommat lapsen syntymän jälkeen käynnistyivät hiljalleen Oulussa kolmosdivarissa, ja palattuaan takaisin Turkuun hän palasi jälleen myös TPS:n liiganaisistoon kaudeksi 2015-2016. Jos joku olisi väittänyt pari-kolme vuotta sitten Vuorelan pelaavan MM-kisoissa joulukuussa 2017, hän tuskin olisi uskonut.
– Onhan tämä aika iso yllätys. Tiesin 2015, etten halua lopettaa näin nuorena ja peli-intoa oli paljon. Toki olen ollut tyttöjen maajoukkueessa ja MM-kisoissa aikanaan, mutta naisten kesäleirillekin pääseminen viime kesänä tuntui jo yllätykseltä. Oma elämä on ollut aika hektistä lapsen, työn ja opiskelujen kanssa, ja on todella hieno homma, että pääsi mukaan nyt naisten kisoihin, Vuorela juttelee.
Ensimmäiset isot askeleet kohti kisajoukkuetta otettiin viime kaudella, kun hänet palkittiin joulukuun pelaajana naisten liigassa. Se avasi silmiä ja lisäsi uskoa omiin kykyihin.
– Silloin viimeistään tiesin, että maajoukkuetasolle on rahkeita ja hyvät otteet palkittiin sitten paikalla kesäleirille.
Kesäleirien jälkeen hän debytoi maajoukkueessa syyskuun Ruotsi-ottelussa Vantaalla, kun Suomi taipui 2-3. Ottelu oli vahva näyttö Vuorelalta, mutta kisajoukkuetta hän ei ole miettinyt kuin aivan vasta viime metreillä.
– Oikeastaan en ajatellut Bratislavaa realistisena ennen Malmön viimeistä EFT-turnausta. Yritin miettiä koko ajan niin, että tekee vain koko ajan parhaansa. Nyt vasta on alkanut tajuamaan, että sinne lähdetään. Erityisen siistiä on se, että kisat ovat Slovakiassa, jossa voitimme tyttöjen MM-kultaa 2012. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu.
Vuorela opiskelee laivalevyseppähitsaajaksi Turun Meyerin telakalla, joten aivan tavallinen ei ole myöskään hänen uravalintansa. Fyysinen työ pitää kunnossa.
– Olen merkonomi alun perin ja päätin uudelleenkouluttautua. Ala on fyysisesti rankka ja siinä pysyy kondiksessa. Halusin kokeilla jotain uutta, ja olen kyllä tykännyt paljon. Tuntuu omalta jutulta.
Vapaa-aikaa kaiken tohinan keskellä ei juuri jää.
– Aika pitkälti mennään tytön kanssa, koulussa tai töissä. Koulu on ikään kuin sellaista työssäoppimista. Illalla on sitten treenejä. Aika hyvin saa päivät kulumaan.
Nälkäinen sählyhiiri
Vuorela on rauhallinen torjuja, joka luottaa kokoonsa. Hän itse tunnistaa omat heikkoutensa ja kehityskohteensa.
– Olen pelaajana itsevarma ja määrätietoinen. Vahvat puoleni liittyvät pelinlukutaitoihin sekä henkiseen kanttiin. Kehityskohteena on etenkin fysiikkapuoli, mutta ennen kesää ja kesällä on uurastettu paljon. Tammikuusta tähän päivää tultaessa painoa on pudonnut 15 kiloa pois. Se on helpottanut paljon omaa tekemistä ja pelaamista, että jaksaa paremmin.
Vuorela on tehnyt yhteistyötä maalivahtivalmentaja Juho Meurosen kanssa jo tyttömaajoukkueen ajoilta. NST:ssä pitkään vaikuttanut Meuronen on ollut tärkeä apu.
– “Meukan” kanssa on pystytty kehittämään mua pelaajana paljon, Turussa kun ei oikein ole maalivahtivalmennusta ollut. Hänen kanssaan myös katsotaan paljon vastustajia läpi. Etenkin Ruotsin osalta on tartuttu heidän rightin puolen pelaajiinsa ja siihen, mitä he tekevät ja mihin laukovat.
Meuronen on ollut myös kehittämässä maalivahtien ja puolustajien yhteispeliä kentällä. Puheen merkitys korostuu entisestään maajoukkueessa seurajoukkueeseen verrattuna.
– Aika paljon on käyty läpi esimerkiksi sitä, miten lähivaparikuviot pelataan ja muutenkin on päästy eteenpäin puolustajien ja maalivahdin yhteisessä työskentelyssä. Veskarina täytyy pitää kovaa ääntä koko ajan ja korostaa sitä, missä vastustajien pelaajat menevät.
Edelleen nuorella maalivahdilla on kova nälkä kehittyä, ja siihen liittyen hän tekee töitä myös tutkimalla omat pelit jälkikäteen nauhalta.
– Kyllä mä aikamoinen sählyhiiri olen, ja melko tarkasti tulee katsottua omat pelit ja kaikki mahdolliset videoklipit läpi. Mulla on hirveä halu mennä eteenpäin.
Debytanttiduo sulassa sovussa
TPS pelasi lokakuussa Champions Cupissa, jossa se eteni välieriin. Siellä IKSU murjoi turkulaiset Seinäjoki Areenan lattianrakoon peräti 15-1, ja Vuorelalla oli epäkiitollinen tehtävä olla poimimassa palloja verkosta mahdottoman tehtävän edessä. Myös Classic naputteli TPS:aa vastaan kaksinumeroiset lukemat tauluun.
Vuorelan itseluottamusta pelit eivät ole hetkauttaneet.
– Olen omaan tekemiseeni syksyllä ihan tyytyväinen, vaikka eihän tietenkään voi tyydyttää, kun tuollainen määrä menee omiin. Pitää kuitenkin aina muistaa, minkälainen joukkue vastassa on esimerkiksi IKSUlla oli se yhdeksän Ruotsin maajoukkuepelaajaa meidän aika kansainvälisesti kokematonta ryhmää vastaan. Eivät nuo pelit ole tehneet mitään lovea itseluottamukseen, eivätkä ne ole vaikuttaneet omaan pelaamiseen.
Vuorela ja toinen ensimmäistä kertaa MM-kisoihin lähtevä Tiltu Siltanen starttaavat melko tasaväkisistä asetelmista. Jompikumpi ottaa kisojen edetessä ykkösveskarin paikan, ja Vuorelaa vastuun kantaminen ei ainakaan pelota.
– Tiltun kanssa tulemme hyvin toimeen, ja olemme saaneet keskinäisen tiimimme toimimaan tosi hyvin. Osaamme tukea toisiamme vaikeilla hetkillä. Sitä en osaa sanoa, kumpi siellä ykkönen ja kumpi kakkonen on, mutta itselläni ainakin on kova halu olla se ykkönen.
Ruotsia Suomi ei ole kisaprojektissa onnistunut kaatamaan, mutta Vuorelalla on täysi luotto siihen, että hyvän joukkuehengen ja kovan tahdon voimalla sekin on Slovakiassa mahdollista.
Ja jos joukkueen ainoa äiti ei jostain syystä mestaruutta voittaisikaan, taustalla on kasvamassa jo uusi sukupolvi.
– Tyttö on aina välillä treeneissä ja peleissä mukana, ja kovasti hän vetelee äidin maskia päähän kotona. Toivottavasti hänestä tulisi vaikka salibandypelaaja joskus ja mielellään vieläkin parempi maalivahti kuin äidistä, Vuorela nauraa.
Teksti: Henri Pitkänen