Uudenkaupungin Salibandy on esimerkki siitä, kuinka yhteisöllisyys voi toimia positiivisena voimavarana. USB:lla ei ole palkattuja työntekijöitä. Toiminta on silti – tai juuri sen vuoksi – laadukasta ja henki hyvä.
Uudenkaupungin Salibandy on perustettu 1998.
– Nuorten miesten porukan innostuneisuudesta ja salibandyyn kiinnostuksesta kaikki lähti. He perustivat yhdistyksen, kertoo entinen pelaaja-aktiivi Kaisa Hyytiä.
– Rupesimme heti vuosituhannen alussa miettimään, että naisetkin voisivat hyvin olla toiminnassa mukana. Naisten joukkueen lisäksi muutama juniorijoukkuekin pystytettiin, muistelee Hyytiä, joka toimi sittemmin seuran rahastonhoitajana, vuodet 2015–2019 puheenjohtajana ja on vielä nykyäänkin hallituksen jäsen.
Tätä nykyä USB:llä on noin 300 jäsentä. Joukkueita on kymmenen; IV divisioonassa pelaavat miesten ja naisten joukkueet sekä kahdeksan juniorijoukkuetta. Puheenjohtajan nuija siirtyi vuosi sitten Hyytiältä Anu Laihille. Naisten varassa ei USB:n toiminta suinkaan ole.
– Hallituksessa miesten ja naisten osuus on täsmälleen puolet, ja minun edeltäjäni puheenjohtajana oli mies, Petri Strömberg, joka myös hoiti sitä sarkaa useamman vuoden, Hyytiä huomauttaa.
USB:n hallituksessa on hyvä dynamiikka.
– Pyrimme periaatteeseen, että tulisi aina vähitellen joitakin uusia hallitusjäseniä ns. vanhojen partojen tilalle, jotta tieto-taitoa ja toimintatapoja saataisiin hallitusti siirrettyä ja ettei kävisi niin, että yhtäkkiä hallituksesta lähtisi liian paljon porukkaa pois.
Melkoinen harppaus
Hyytiä on nähnyt seuran toiminnan kehityksen läheltä.
– Parissa kymmenessä vuodessa on tehty melkoinen harppaus yhdistystoiminnan pyörittämisessä, vapaaehtoistyön organisoinnissa ja joukkueiden asioiden hoitamisessa, hän sanoo.
– Aluksi se oli aikamoista puuhastelua. Mutta kaikki olivat innostuneita ja oli kiva touhuta.
Pitkä matka meillä toki vielä on ammattimaisen toiminnan tasoon, Hyytiä naurahtaa.
– Mutta meillä on hyvä pohja. Osallistuimme jo 2000-luvun alussa Salibandyliiton järjestämään seurakoulutukseen, missä laadittiin eräänlaista yhdistystoiminnan käsikirjaa lajin erityispiirteet tietysti huomioon ottaen. Meillä on koko ajan paljon ideoita, ja koko ajan tekisi mieli kehittää toimintaa, mutta resurssi- ja aikapula ovat ymmärrettävästi pieninä hidasteina.
Joskus harvoin on käynyt niinkin, että joku on oma-aloitteisesti tullut sanomaan, että olisi kiinnostunut. Tuntuu siltä, että vanhemmat, joilla on itsellään joukkuelajitaustaa, tulevat enemmän luonnostaan mukaan. He tietävät, ettei homma pyöri sillä, että jokainen vain vie omat lapsensa harjoituksiin ja siinä kaikki.
Suvantovaiheestakin selvittiin
Kun lapset syystä tai toisesta lopettavat harrastamisen, aktiivisetkin vanhemmat usein jäävät ymmärrettävästi pois toiminnasta.
– Juuri ennen omaa puheenjohtajakauttani meillä oli eräänlainen suvantovaihe, kun moni pitkään mukana ollut toimija jäi pois. Toiminta oli jopa vaarassa kuivua kasaan, Hyytiä kertoo.
– Mutta kävimme ongelmaan reippaasti käsiksi ja saimme sekä uusia junioreja että uusia toimijoita mukaan ja homma lähti taas toimimaan.
Vaikka toiminta pyörii aktiivisin ja runsain vapaaehtoisvoimin, on seurassa oltava muutama ”dynamo”.
– Meillä hallitus kokonaisuudessaan on sellainen toimijaporukka, Hyytiä korostaa.
– Suurin osa hallitusjäsenistä on myös jonkin joukkueen toimihenkilönä.
Varsinaisen kilpailutoiminnan eli pelitapahtumien ohella USB pyörittää alle kouluikäisille tytöille ja pojille suunnattua kerhotoimintaa koko pelikauden ajan.
– Ja kesäisin meillä on ollut paikallisen Osuuspankin tuella palkattuja kesätyöntekijöitä, jotka ovat vetäneet ohjattuja kesätreenejä kaikille juniorijoukkueillemme, lisää Hyytiä, jonka oma poika pelaa USB:n E1-ikäluokassa.
Viime kesänä USB järjesti yhteistyössä Kalannin Pallo -65:n kanssa erittäin onnistuneen SunSäbä-tapahtuman (kuva), josta seurat myös palkittiin tämän vuoden tammikuussa Varsinais-Suomen alueen Urheilugaalassa.
Hyviä, erilaisia persoonia
Vapaaehtoistyön toimivuus kumpuaa Uudessakaupungissa Hyytiän mukaan siitä, että seuralla on ollut onni saada toimintaan mukaan monipuolisia ihmisiä.
– On erilaisia persoonia, mutta kaikki reippaita ja tekeviä, Hyytiä luonnehtii.
– Puheenjohtajana ollessani tein aktiivisesti töitä kerätäkseni ympärille ihmisiä, joista tiesin tai vaistosin, että he ovat asiasta innostuneita ja tekevät töitä sydämellään. Kerhoharjoituksissakin olen mennyt rohkeasti kysymään joiltakin vanhemmilta, kiinnostaisiko olla aktiivisemmin mukana.
– Joskus harvoin on käynyt niinkin, että joku on oma-aloitteisesti tullut sanomaan, että olisi kiinnostunut. Tuntuu siltä, että vanhemmat, joilla on itsellään joukkuelajitaustaa, tulevat enemmän luonnostaan mukaan. He tietävät, ettei homma pyöri sillä, että jokainen vain vie omat lapsensa harjoituksiin ja siinä kaikki.
Mahdollisimman avointa tiedottamista
Hyytiän mielestä yhdessä tekeminen vaikuttaa erittäin myönteisesti myös seurahenkeen.
– Olennaista on myös, että me tiedotamme mahdollisimman avoimesti kaikista seuran asioista WhatsApp- ja sähköpostiryhmissä. Tietoa levitetään myös joukkueenjohtajien kautta. Olen huomannut, että mitä enemmän ja mitä avoimemmin tiedotamme, sen parempi on henki. Kenellekään ei tule ajatuksia, että jotakin tehtäisiin selän takana, Hyytiä sanoo.
– Ja kun ihmisiä pyydetään mukaan toimintaan, niin kannattaa avoimesti kertoa, mihin rooliin tarvitaan ja miksi, Hyytiä vinkkaa.
– Uudelle tulokkaalle on tärkeä saada saman tien sellainen yhdessä tekemisen tunne, joka on muullakin porukalla.
USB:ssä joukkueet saavat toimia melko itsenäisesti.
– Ei meillä sanella yläpuolelta, miten toimitaan. Joukkue tekee itse päätökset esimerkiksi tiettyyn sarjaan ilmoittautumisesta tai jonkun sarjapaikan tavoittelusta, Kaisa Hyytiä korostaa.
Teksti: Matti Hannula
Kuva: USB (SunSäbä-tapahtuma 2019)
Artikkeli kuuluu seurakehityksen juttusarjaan, jossa esitellään salibandyseurojen toimintaa. Alla sarjassa aiemmin julkaistuja jaksoja.