Tänään (23.9.2015) tulee kuluneeksi 30 vuotta, kun Suomen Salibandyliitto ry liitto ry (SSBL) perustettiin. Salibandytoiminnan voidaan katsoa alkaneen tästä hetkestä lukien, sillä pikahälytyksellä järjestettyjen Ruotsi-maaotteluiden jälkeen kului vielä reilu vuosi ennen kuin kotimaan sarjatoiminta alkoi.
Niin liiton kuin salibandytoiminnan aktiivina tuolloin toimi Pekka Mukkala, josta tuli seuraaviksi vuosiksi uuden lajiliiton puheenjohtaja. Mukkala johti aikanaan myös Kansainvälistä Salibandyliittoa (IFF)
Kolmessakymmenessä vuodessa salibandy on kivunnut monilla mittareilla merkittäväksi ja suureksi lajiksi Suomessa ja saavuttanut kansainvälisesti huomattavaa menestystä MM-tasolla.
Pyysimme Mr. Salibandya, Pekka Mukkalaa, kertomaan kuinka ”kaikki alkoi”. Kuten hänen kirjoituksesta käy ilmi, piiri oli pieni, mutta sitäkin innokkaampi.
Näin Mukkala lajin ja liiton syntyhetkistä:
Salibandyliiton perustamiskokous pidettiin 23.9.1985 Helsingin yliopiston hallintorakennuksessa Hallituskatu 4:ssä (nykyisessä Yliopistokatu 4:ssä). Toimin kokouksen koollekutsujana ja perustajaseuroina olivat Helsingin Yliopiston Urheiluseura (HYUS), SaPa ry ja Ylhäs ry, joiden puheenjohtajat allekirjoittivat perustamisasiakirjan. Perustajaseuroista Ylhäs oli ainoa lajin erikoisseura tai oikeastaan sählyn erikoisseura. HYUS oli yliopiston eri lajien urheiluseura ja SaPa puolestaan kruununhakalainen jalkapalloseura.
Itse pelasin tuohon aikaan sählyä HYUS:n joukkueessa ja jalkapalloa SaPa:ssa, mikä selittää näiden seurojen osallistumisen perustamiskokoukseen. Salibandy nimenä oli syntynyt edellisenä yönä pohtiessani nimeä uudelle lajille ja aamun tunteina lopulta päädyin suomen kielessä silloin hieman vieraaseen sanayhdistelmään salibandy. Liitolle valittiin hallitus, jonka puheenjohtajana aloitin. Nykyisestä dopingin vastaisesta työstään tunnettu lääkäri Tapio Kallio valittiin myös hallitukseen.
Salibandyliitto ei ollut kuin viisi päivää vanha, kun se kohtasi ensimmäisessä maaottelussa Ruotsin, jolla oli kova halu maaotteluiden pelaamiseen. Syy ei ollut ainoastaan urheilullinen, sillä Ruotsin keskusurheilujärjestö ei antanut lajiliitoille koviin suurta avustusta, jos heillä ei ollut kansainvälistä toimintaa.
Salibandyliitto pelasi maaotteluilla suoraa rahaa Svenska Innebandyförbundetin maaliin ja myös lajin arvostus Ruotsissa kohosi uudelle tasolle. Liittomme hallitus oli tästä kaikesta vielä onnellisen tietämätön, kun pelaajat asettuivat tyytyväisinä Scandicin hotellin huoneisiin. Maajoukkue koostui pääosin HYUS:n pelaajista, jotka olivat päätoimisia opiskelijoita, joten hotellimajoittuminen ei ollut heille aivan jokapäiväistä.
Ensimmäinen maaottelu pelattiin Sollentunassa Tukholman lähellä. Matkalla pelipaikalle joukkueemme pelaajat ihmettelivät bussin takana tulevaan peräkärryä. Perillä kärryn salaisuus selvisi, sillä sieltä kaivettiin esiin salibandykaukalo, jota yksikään suomalainen pelaaja ei ollut koskaan nähnyt. Meidän pelaajien paras ase eli väännöt puolapuiden väliin jääneistä palloista oli täten viety kertaheitolla pois.
Kaukalon pystytys oli kuitenkin mieltä nostattava, sillä ensimmäistä kertaa syntyi pelaajien keskuudessa sellainen tunne, että he olivat siirtymässä todelliseen urheiluun salibandyyn, sählyn pelaamisen sijasta, kun valkea kaukalo loisti hallin valaistuksessa.
Mieltä kuitenkin alensi hieman se, kun erään pelaajamme pelihousut ratkesivat verryttelyssä ja hän joutui käymään pukuhuoneessa hakemaan omat housunsa tilalle. Eka-Marketin alennusmyynnistä ostettujen pelihousun kokoja oli rajallisesti, joten kehonrakennusta harrastavalle pelaajallemme housujen koko oli aivan liian pieni.
Ensimmäinen maaottelu päättyi Suomen 1-13-tappioon, mutta seuraavana päivänä saimme kurottua maalieron 1-5:een, jota voitiin pitää kohtuullisena tappiona. Pekka Kainulainen Synkästä Uhmasta teki molemmat Suomen maalit.
Yhdessä viikossa Salibandyliiton perustamisesta se oli pelannut kaksi maaottelua, mutta sen jälkeen tuli hiljaisempi kausi, koska liitolla oli jäseninä vain kolme seuraa. Rahaakin oli käytössä 450 markkaa eli noin 75 euroa, eikä sillä kovin kummoista toimintaa järjestetty.
Keväällä 1986 pelattiin turnaus Ruskeasuolla Helsingissä, mutta muuten kausi 1985-86 jäi toiminnallisesti varsin vähäiseksi. Ensimmäiset viralliset sarjapelit aloitettiin joulukuussa 1986, jolloin virallinen SM-sarja pelattiin Vuosaaren urheilutalolla. Liiton toimintaan oli tällä välin tullut mukaan jo 10 joukkuetta Helsingistä, Tampereelta, Maarianhaminasta ja Hämeenlinnasta. Keväällä 1987 ratkaistiin ensimmäinen salibandyn Suomen mestaruus, jonka vei tamperelainen Manse United.
Kun katsoo taaksepäin salibandyn historiaan ja suuntaa katseensa sieltä tähän päivään on ero valtava. Ensimmäisissä maaotteluissa yleisöä oli pari sataa ja tänä päivänä laji täyttää arvokisoissa suuria halleja, joissa yleisöä voi olla jopa 13 000.
Salibandyn kehitys Suomessa ja maailmalla on ollut niin nopeata, että sille ei löydy vertailukohtaa lajin historiassa. Kahden maan lajista salibandy on astunut olympialaisten eteiseen ja se tulee astumaan myös olympiataloon sisään, kun aika on sopiva.
Tämä työ on tehty lukuisten loistavien lajista innostuneiden ihmisten työn tuloksena. Kiitos heille kaikille ja hyvää syntymäpäivää suomalaiselle salibandylle !
Pekka Mukkala
Salibandyliiton ensimmäinen puheenjohtaja
Kuvat: Salibandyliitto ja arkisto.
Salibandyn kasvuun ja kehitykseen tunnuslukujen valossa voi tutustua floorball.fi-sivujen kohdassa Säbäinfo.