21-vuotias Jenna Viljakainen asetti kovat tavoitteet. Matkalla uuden lajin huipulle eteen ilmestyi peliä suurempi haaste. Jenna sairastui imusolmukesyöpään.
”Hei sie siellä, kiva kun oot löytänyt miun blogiin! Ajattelin alottaa blogikirjotukset vähän raottamalla sitä kuka olen, mistä tulossa ja mihin menossa…
Eli Jenna Viljakainen, ikää 21 vuotta ja tällä hetkellä asun Jyväskylässä, koska yliopisto-opinnot miut tänne veti. Ylpeenä omasta murteesta voin kertoa että kotosin oon kaukaa idästä eli Joensuusta. Urheilupohjat on pitkälti saatu koripalloparketeilta, mutta myös lacrossen pelaaminen kesälajina on viime vuodet kuulunut valikoimaan. Tulihan sitä nuorempana harrastettua myös kaikkea muuta mahdollista aina luistelusta voimisteluun ja yleisurheiluun. Ei kai muuta oleellista, urheilua, koulua ja kavereita, semmostahan miun elämä on käytännössä aina ollut!
Sitten palataan tämän vuoden kevääseen. Koriskausi loppui ja silloin tuntui, että koriksesta oli nyt saatu jonkinnäköinen ähky. Kävin paljon kattomassa salibandypelejä viime kauden aikana, ja jo silloin ajattelin useampaan kertaan, että vitsit kun vielä uskaltaisi lähteä kokeilemaan uutta lajia. Tiesin kuitenkin olevani sen verran kilpailuhenkinen, että jos jotain tehdään niin se tehdään täysillä, höntsäpelailu ei olisi vielä tässä vaiheessa se miun juttu. Onneksi keväällä rohkaistuin mukaan treeneihin, ja siellä mieli vain vahvistui että vitsit tää on kivaa! Tykkään haasteista, päätin ottaa haasteen vastaan ja lähteä kokeilemaan kuinka pitkälle rahkeet voi vielä kovalla treenillä riittää. Liigapelit kiiluen silmissä joskus tulevaisuudessa. Ihan sohvalta ei kuitenkaan tullut tosiaan lähdettyä liikkeelle, ja heti alussa sainkin huomata että koris-ja lacrossetaustasta on valtavasti hyötyä. Asia joka vaatisi luonnollisesti tässä vaiheessa eniten harjoittelemista olisi mailatekniikka.
Kesä menikin oikeastaan kokonaan treenatessa niin joukkueen kanssa, mutta ennen kaikkea omalla ajalla mailan ja pallon kanssa leikkien. Okei kävin mie myös töissä kesällä, mutta hirveesti muuhun aikaa ei sitten enää jäänytkään. Kesän aikana palloilin useammankin eri joukkueen kanssa, mutta alkusyksyllä pelipaikka löytyi O2-Jyväskylän naisten kakkosdivarin porukasta. Paras mahdollinen vaihtoehto itteni kannalta ensimmäiselle kaudelle, eka tavote oli saavutettu! Ekat pelitkin häämötti jo lokakuun alussa.
Peliurakaan ei oikeastaan parempaa starttia olisi voinut saada, sillä jo ensimmäisessä pelissä pääsin maaliverkkoa heiluttelemaan, ja toisessa pelissä vielä toisenkin kerran. Nälkä kasvaa syödessä ja motivaatio treenamista kohtaan vaan kasvoi, kun näki sen tuottavan tulosta. Tavotteena tässä vaiheessa vielä ehdottomasti, että seuraavalla kaudella oon liigassa pelaamassa.
Noh toistaseksi vielä sählyura jäi niihin kahteen peliin, mitä kerkesin pelata. Lokakuun lopussa miulla todettiin aika yllättäen imusolmukesyöpä, ja pelit ja treenaamiset ovat nyt luonnollisesti tauolla. ”
 |
|
Eka matsi, eka maali ja pallo talteen.
|