Nokian KrP:n tähtihyökkääjä Henri Johansson haaveilee nostavansa kannua sellaisten pelaajien kanssa, joita on ohjannut näiden ollessa pikkupoikia.
Aurinko paistaa, linnut laulavat ja lumikasat sulavat vesilammikoiksi. Tämä ei ole vain kliseinen mielikuva salibandyn pelaajan hienoimmasta ajasta, keväästä, vaan aito tilannekuvaus Toijalan ABC:n pihalta kaksi päivää ennen Salibandyliigan puolivälierien alkamista.
Kyllä. Nokian KrP:n tähtihyökkääjä Henri Johansson on valinnut tapaamispaikaksi ABC-huoltoaseman ravintolan.
– Olisi tuolla niin sanotussa keskustassakin ollut joitakin paikkoja, mutta tähän sun oli helppo tulla, Johansson perustelee.
Ystävällistä.
Johanssonin, 31, olemuksesta huokuu, että nyt todellakin eletään talvilajien joukkuepalloilijoiden kulta-aikaa. KrP:n kohdalla tilanne vielä korostuu, kun sitä peilaa kolmeen viime kevääseen.
– Edellisinä keväinä on ollut vähän eri tunnelmat, kun olemme pelanneet karsintoja. Ne ovat kyllä raskaita aikoja, kun on vain hävittävää. Ensin runkosarja on mennyt huonosti, ja sitten tulee vielä jatkokidutus päälle, hän kuvailee.
Nyt KrP pyrkii nauttimaan keväästä täysin palkein. Joukkueella ei todellakaan ole mitään hävittävää puolivälieräsarjassa EräViikinkejä vastaan.
– Kukaan ulkopuolinen ei varmaan odota mitään muuta kuin EräViikinkien 4-0-voittoa. Kaikki paineet ovat heillä. Meille tämä on hieno tilaisuus ja suuri mahdollisuus. Lähdetään tekemään isoa yllätystä, Johansson sanoo.
– Olisihan meidän välieräpaikka varmaan Suomen salibandyhistorian suurin pommi. Mutta ei ole mitään järkeä vain ilmoittautua pudotuspeleihin. Kirkkaimmasta pelataan aina, vaikka olemmekin olleet viime vuodet pohjamudissa. Hyvin pelaamalla isokin yllätys on mahdollinen, hän vakuuttaa.
Myöskään runkosarjan kohtaamiset eivät lupaa nokialaisille paljon. KrP hävisi helsinkiläisille kotonaan 2-11, vieraissa 5-15.
– Niiden pelien aikaan meillä oli kaikkineen vaikea vaihe, ja ykkösmaalivahtimme oli sivussa. Pitää vaan tilkitä oma pää ja tehdä paikoista maalit, Johansson suunnittelee.
Johansson myös uskoo, että KrP:llä on sarjassa yksi ei-niin-salainen valtti.
– Pelaaminen Raholassa on sikäli pieni miinus, että sinne on Nokialta vähän matkaa, mikä saattaa verottaa yleisöä. Mutta Eräviikingit vihaa Raholaa yli kaiken. He ovat rummuttaneet julkisestikin, että se on ihan hirveä paikka. Kotiluolamme vaikuttaa pomminvarmasti heidän fiilikseensä, ja siellä meillä on mahdollisuus päästä EräViikinkien ihon alle ja lujaa, Johansson makustelee.
Vilkku päälle ja ohi Kohosesta
Niin, ne maalit. Niiden viimeistelemisestä Johanssonilla on KrP:ssä jopa korostetun suuri vastuu. Mies voitti liigan runkosarjan maali- ja pistepörssin tehoillaan 52+21=73. Kun KrP teki yhteensä 162 maalia, Johansson teki joukkueensa maaleista lähes joka kolmannen!
Runkosarjan päätöskierroksen SalBa-ottelun tehoillaan 2+2 Johansson nousi myös jakamaan liigan kaikkien aikojen pistepörssin kärkipaikkaa Mikko Kohosen kanssa. SPV-konkarin saldo 482 ottelussa on 513+283=796, kun Johansson on kerännyt 383 ottelussa tehot 463+333=796.
– Kuulin pelin jälkeen, että olin noussut rinnalle, kun Mikko oli jäänyt omassa pelissään nollille. Minulla oli vielä lopussa yksi hyvä paikka, että olisin voinut mennä ohi. Mutta luulen, että Mikko varmaan lopettaa aiemmin kuin minä, ja sitten ajan ohi, Johansson suunnittelee hymyssä suin.
Itse asiassa Johansson nousi Kohosen rinnalle jo kuluvan vuoden ensimmäisessä pelissä juuri SPV:tä vastaan Seinäjoella.
– Mutta sen jälkeen Mikko teki pari pinnaa, ja sen jälkeen 3-4 pistettä monessa pelissä. Olisiko suuttunut, Johansson naurahtaa.
– Vakavasti puhuen Mikolle täytyy nostaa hattua korkealle. On todella kova saavutus, että kaikkien niiden loukkaantumisten jälkeen ja niillä jaloilla hän vielä takoo 50 pisteen kausia, Johansson kehuu 38-vuotiasta Kohosta.
Hyökkääjä myöntää, että pörssipisteillä on hänelle iso merkitys.
– Kyllä ne paljon merkkaavat. Roolini on tehdä maaleja ja pisteitä, joten niitä pitää tullakin.
Pörssivoitot ja onnistunut kausi maistuivat Johanssonille siksikin, että kaksi edellistä kautta olivat hänen mittapuullaan perin vaatimattomia. Parhaimmillaan hän on yltänyt kaudella 2011-12 tehoihin 62+29=91, mutta kaksi viime kautta toivat ”vain” tehot 20+12=32 ja 21+21=42.
– Toissa kaudella oli ongelmia selän, ja viime kaudella takareisien kanssa. Olen aina osannut tehdä maalin, mutta maalinteko on paljon myös itseluottamuslaji. Kun joku paikka prakaa tai on kipeä, se vaikuttaa myös korvien väliin, hän muistuttaa.
Tämän kauden onnistumisestaan Johansson antaa ison kiitoksen KrP:n uudelle fysiikkavalmentajalle Markku Köykälle.
– Markulta sain tosi hyvät ohjeet kesätreeniin, ja sain paikat kuntoon. En tiedä, missä olisin ilman hänen apujaan. Kun olen saanut olla ehjänä, kaikki on paljon helpompaa, Johansson sanoo.
Paluu Nykyn maajoukkueeseen?
Runkosarjan pistepörssin Johansson voitti tehtyään viisi pistettä enemmän kuin MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi valittu Happeen Peter Kotilainen. Johansson puolestaan ei mahtunut koko kisajoukkueeseen – ei ole mahtunut vuoden 2012 MM-kisojen jälkeen. Aiemmin tällä kaudella hän sanoi pääkallo.fi -sivuston haastattelussa, että soittoja maajoukkuejohdolta ei vain ole tullut.
– Se on totuus. Tosin sanoin 2013, etten ole mukana seuraavassa MM-kisaprojektissa. Selkä alkoi olla silloin huonona, ja oli pakko keskittyä laittamaan kroppaa kuntoon. Maajoukkuetouhu on kuitenkin melko vaativaa, Johansson kertoo.
Sen jälkeen Johansson ei kuulunut päävalmentaja Petri Kettusen kuvioihin.
– Valmentaja valitsee aina omannäköisensä joukkueen. Maajoukkueessa on lähdetty aika vahvasti puolustuksen kautta, kaikki eivät voi olla maalipyssyjä. Joukkueessa on oltava eri roolien äijiä, eikä valintoja tehdä vain pörssien perusteella, Johansson puntaroi.
On silti selvää, että Johansson on jossitellut: jos hänen taakseen liigan pistepörssissä jäänyt Kotilainen oli kisojen paras pelaaja, mitä hän olisi voinut MM-Latviassa saada aikaan…
– Olen minä sitä miettinyt, tottakai. Varsinkin nyt, kun olen ollut kunnossa, ja olisin oikeasti pystynyt auttamaan joukkuetta. Peter pelasi hienot kisat, ihan flow’ssa. En tiedä, olisinko itse pystynyt samaan. Ja jos tulos on MM-kulta, ei siellä paljon vääriä pelaajia ole ollut, hän myöntää.
– Mutta sen sanoin jo pari vuotta sitten, että jos Petteri Nykky palaa päävalmentajaksi ja jos puhelu tulee, olen mukana.
Pikkukaupungin suuri tähti, vai…
Edellä on kerrattu aineksia yhtälöön, joka on salibandypiireissä kummastuttanut monia. Johansson on jo kahdeksan kauden ajan takonut kovaa tulosta joukkueessa, joka nyt selvisi viiden vuoden poissaolon jälkeen ja ylipäätään vasta kolmannen kerran pudotuspeleihin. Kaksi edellistä playoff-visiittiä 2010 ja 2011 ovat tuoneet KrP:lle nolla otteluvoittoa.
Kyse ei ole varsinaisesti siitä, että Johansson olisi mieluummin pikkukylän isoin stara kuin yksi tähti muiden joukossa isommassa kaupungissa tai ainakin menestyvämmässä joukkueessa. Enemmänkin on kyse siitä, että Johansson vain sattuu olemaan tyytyväinen eloonsa ja oloonsa Toijalassa ja hän nauttii pelaamisesta Nokian Kristityissä Palloilijoissa.
– Olisihan ottajia ollut, ja varmaan muuallakin voisi salibandyllä elää. Mutta olen nauttinut olemisesta ja pelaamisesta täällä. Ja joka kausi on ollut vakaa usko, että pelaamme pudotuspelipaikasta, Johansson sanoo.
Kesällä 2010 Johansson teki KrP:n kanssa peräti seitsemän vuoden sopimuksen, ja viime vuonna siihen sorvattiin kahden vuoden jatko.
– Ulkomaille olisin saanut lähteä, mutta ei ole tullut lähdettyä. Ulkomailtakin on tullut kyselyjä joka vuosi, mutta kun avovaimo on opiskellut täällä sairaanhoitajaksi, ei olisi ollut oikein reilua lähteä yksin, hän perustelee.
Johansson myöntää ulkomailla pelaamisen olevan yhä pienimuotoinen haave.
– Ruotsista tai Sveitsistä voisi jäädä vähän taskunpohjallekin. Mutta Suomessa en näe vaihtavani joukkuetta. Seurassa on nyt hyvä draivi, eikä meitä pidetä enää ihan rupusakkina, kuten joskus.
– Seuran taustat ovat vahvistuneet. Sillä puolella riittää nyt virtaa, jota ei ollut muutama vuosi sitten, kun pelasimme huonosti. Seuralle on tullut lisää sponsoreja, ja tämä pudotuspelipaikka toi varmasti vielä lisäbuustia jatkoon. Täällä pelaajan on kaikin puolin hyvä olla, Johansson kiittelee.
Kesäleiriläisten kanssa
kohti mestaruusunelmaa
Johansson on siitä onnellisessa asemassa, että hän on voinut koko KrP-aikansa sanoa olevansa salibandyammattilainen. Pelaamisen ohella hän ohjaa seuran salibandykerhoja Toijalan ala- ja yläasteilla kymmenen tuntia viikossa.
– Niistä tulee hauskaa täytettä päiviin. Yritän koulia tulevia huippupelaajia. Olisi hauskaa, jos täältä nousisi muitakin pelaajia liigaan, ja pääsisin itse peliuran jälkeen vaikka valmentamaan heitä.
Valmentaminen siis kiinnostaa maalitykkiä tulevaisuudessa.
– Ohjeistan jo nykyään aika paljon pelien aikana. Luukkonen (KrP:n päävalmentaja Heikki) on sanonutkin, että minusta tulee varmasti valmentaja.
Sitten Johansson kiirehtii korostamaan, että peliuran lopettaminen ei ole vielä mielessä.
– Toivottavasti siihen on vielä aikaa. Pieni unelma on, että MM-kotikisat 2020 voisivat olla mukava kruunu uralleni. Jos siis pysyn kunnossa.
Myös seurajoukkueeseen liittyen hänellä on unelma.
– Tällä kaudella liigajoukkueemme rinkiin nousi jo muutama vuonna 2000 syntynyt poika, joita olen ohjannut kesäleireillä näiden ollessa ihan pieniä. Seuramme kyseinen ikäluokka on koko maan parhaimmistoa. Yritän kannustaa ja rohkaista heitä ottamaan seuraavia askeleita urallaan, Johansson kertoo.
Nämä pojat ovat samanikäisiä kuin Johansson oli ensimmäisellä liigakaudellaan 2002-03 Tampereen Classicissa.
– He ovat paljon taitavampia kuin itse olin silloin, ja erityisesti verrattuna ”vanhemman polven” liigapelaajiin. Se näkyy, että he ovat pelanneet salibandyä päiväkoti-ikäisistä asti. Mutta kunnioitusta vanhempia pelaajia kohtaan on jopa vähän liikaa. Se pitäisi saada karisemaan, Johansson kertoo.
– Minulla on vahva luotto siihen, että parissa kolmessa vuodessa nuoret pelaajamme nostavat tasoaan niin paljon, että silloin olemme näiden kevään pelien alkaessa ennakkosuosikkeja. Suomen mestaruus minulta puuttuu, ja olisi tyylikästä nostaa kannu sellaisten poikien kanssa, joita olen ohjannut näiden ollessa pikkupoikia. Se ajatus houkuttaa paljon enemmän kuin mestaruus jossakin muualla, hän sanoo.
Ja jos Suomen mestaruus jääkin voittamatta, sitten se jää. SM-kulta ei ole vuoden 2010 maailmanmestarille elämää suurempi kysymys.
– Jos en koskaan voita SM-kultaa, en jää sitä ruikuttamaan. Kuten Petteri Nykky on sanonut, voitoilla ei loppujen lopuksi ole hirveän suurta merkitystä. Jos nauttii tekemisestään, ja siinä ohessa kehittyy pelaajana ja ihmisenä, se on iso juttu.
Teksti ja kuva: Harri Pirinen.
Kohti Superfinaalia -sarjassa esitellään yksi pelaaja per pudotuspelijoukkue.
