Kaikkien aikojen salibandypelaaja Katriina Saarisen valmennusura ei olisi voinut juuri paremmin alkaa. Hänen debyyttikaudellaan Classic on voittanut kaikki 25 liigaotteluaan ja valmistautuu seuraavaksi välieriin.
– Kausi on tietysti kesken, mutta onhan tappioton runkosarja totta kai hieno homma, Katriina Saarinen, 44, sanoo.
– Se on saavutus, jota kukaan ei koskaan pysty ottamaan pelaajilta pois. Täytyy nostaa hattua koko joukkueelle, että fokus on säilynyt läpi kauden näin hyvin.
Paitsi että Classic voitti runkosarjan kaikki 22 otteluaan, se teki eniten maaleja (202) ja päästi vähiten (63) kirjauttaen tietenkin samalla omaa luokkaansa olleen maalieron +139. SB-Pro kaatui Vantaalla 5-4 ja EräViikingit Helsingissä 7-5, mutta muissa 20 pelissä voidaan käytännössä puhua murskalukemista.
– Joukkuetta ei ole silti tarvinnut hirveästi motivoida peleihin, koska mukana on paljon pelaajia, jotka pitävät voittamisesta niin paljon ja ovat sitoutuneet laadukkaaseen tekemiseen, ”Kassu” kiittää.
Ihan joka pelissä ei edes Classic ole silti repinyt itsestään kaikkea irti.
– On inhimillistä, että välillä vauhti ei ole ihan paras mahdollinen. On myös niitä hetkiä marraskuussa, kun illat pimenevät, kausi tuntuu pitkältä ja notkahduksen vaara nousee.
Vuoden pimeintä aikaa oli juuri joulukuun kahdeksastoista, kun TPS aiheutti Classicille kauden toistaiseksi ainoa notkahduksen. Turkulaiset veivät TEHO Sport Suomen Cupin välierän 5-4 juhliakseen lopulta tammikuussa pokaalin kanssa.
– Se tappio harmittaa, ja se oli meille hyvä opetus, miten voi käydä, jos fokus ei ole ihan täysin kohdallaan, Saarinen miettii.
Vahva lento läpi talven on antanut päävalmentaja Saariselle myös mahdollisuuden peluuttaa rinkiään leveälti. Tai itse asiassa vaihtoehtoja ei ole edes ollut.
– Aika lailla on peluutettu koko rosteria. Se on alkujaankin pieni eli 19 kenttäpelaajaa, ja loukkaantumisia on ollut aika paljon esimerkiksi Allu [Pöllänen] pitkään poissa ja Ellalla [Alanko] rikkinäinen kausi. Toki olisi ollut mukavampaa, jos olisi pystytty pitämään kasassa stabiilimmat kentälliset.
Lento jatkui puolivälierissä, joissa Classic lähetti Kooveen kesälomalle suoraan kolmessa ottelussa.
Laadukkaassa harjoittelussa myös kompromisseja
Katriina Saarinen on saanut monta monituista kertaa vastata kultamitali kaulassa kysymykseen, mikä on Classicin menestyksen salaisuus. Yhtä monta kertaa on vastaus ennemmin tai myöhemmin kääntynyt hyvään harjoitteluun ja valmistautumiseen.
– Tyypillinen viikko, jos sellaista nyt on, on kauden mittaan alkanut puolentoista tunnin lajiharjoituksella, jossa on mukana A-junioreita, Saarinen kertaa.
– Ja sen alle nopeus- tai nopeusvoimaharjoitus. Tiistai on ollut voimapäivä puntteineen ja juoksenteluineen rytmitettynä sen mukaan, missä kauden vaiheessa ollaan menossa. Keskiviikko on meillä huoltava päivä, jolloin jokainen valitsee oman kropan mukaan, onko sisältö esimerkiksi vesijuoksua tai hierontaa. Torstaihin kuuluu lajiharjoitus ja kuntopiirityyppinen harjoitus samoin kuin perjantaina hienosäädettynä sen mukaan, onko viikonloppuna pelejä.
Viikonloput Classic pyrkii pitämään jo henkisen palautumisenkin vuoksi vapaina harjoituksista, mutta otteluiden, maajoukkuekiireiden ja vastaavien vuoksi vapaat sellaiset jäävät toki silti vähiin.
– Lisäksi viikkoon kuuluu useimmilla pelaajilla muuta kuin joukkueen yhteistä harjoittelua, Saarinen muistuttaa.
– Urheilulukiolaisilla pakettiin kuuluu sieltä kolme aamuharjoitusta, ja kaikki, jotka pystyvät, tekevät useana päivänä kaksi treeniä joka voi olla Akatemian aamuharjoitus, muuta henkilökohtaisen ohjelman mukaista tai loukkaantumisesta toipuvilla kuntoutusta. Moni pelaajista on onneksi vielä opiskelija, jolloin ajankäyttö on helpompaa kuin töissä käyvillä.
Turussa tiiviisti opiskeleva Eliisa Alanko ja Jyväskylässä pänttäävä Gitta Suominen eivät pääse paikalle kaikkiin joukkueharjoituksiin, vaikka molemmilla asunto myös Tampereella onkin.
– Viisikkoharjoittelu painottuu loppuviikkoon, kun myös reissupelaajat pääsevät parhaiten paikalle, mutta totta kai se hiukan mutkistaa asioita samoin kuin maajoukkuekomennukset. Tarvittaessa olemme harjoitelleet A-tyttöjen kanssa.
Eikä pelkästään tyttöjen.
– Poikajunioreita on ollut myös mukana paljon esimerkiksi viisikollinen tuomassa harjoituksiimme lisää tempoa. Kauden mittaan olemme myös pelanneet poikien kanssa paljon, päävalmentaja raottaa Classicin vauhdin salaisuuksia.
Perinteinen myytti classicilaisesta salibandysta sisältää taitopeliä, jatkuvaa hyökkäämistä ja pitkistä poikkisyötöistä sivallettuja näyttäviä maaleja.
– Aika lähellehän se osuu, Katriina Saarinen allekirjoittaa lähtökohdan mutta ei suostu ostamaan ihan koko pakettia.
– Niiden poikkarien lyöminen on nykyään aika paljon haasteellisempaa eikä pelkällä taidolla ja hyökkäämiselläkään enää pärjää. Aika paljon olemme kauden mittaan puhuneet myös hölmöilystä keskialueella. On pystyttävä puolustamaan koko viisikolla pystyäkseen pelaamaan kokonaisvaltaistesti hyvää salibandya.
Vaikka treenataan tosissaan, ilo pitää säilyttää
Vielä 1990-luvulla ykkösdivisioonassa pelannut Classic on noussut maan ja salibandymaailman huipulle pitkillä valmennuslinjoilla, kun Pasi Peltolan seuraajiksi on löytynyt omasta joukkueesta Irina Peltolan ja Katriina Saarisen tasoisia tekijöitä.
– Jos kysyisi pelaajilta, he luonnehtisivat minua varmaankin rauhalliseksi ja positiiviseksi valmentajaksi, ”Kassu” itse arvelee.
– Vaikka olen aina vaatinut itseltäni ja muilta tosissaan tekemistä, olen vuosien mittaan oppinut, että tärkeintä on samaan aikaan nauttia siitä, mitä tekee. Itse olin yhdessä vaiheessa pelaajauraani liiankin totinen, mutta tajunnut nyt, että ilo pitää samalla säilyttää.
Vaikka suurin osa joukkueesta päävalmentajan entisiä pelikavereita, se ei ole haitannut johtamista.
– Monesti sellainen vaihdos on vaikea, mutta meillä on sujunut tosi hyvin ja etuna on myös, että tunnen joukkueen valmiiksi hyvin. Useimpiin pelaajiin minulla on aika paljon ikäeroa, ja vaikka mukana on muutama läheisempikin kaveri, sitä varten on vapaa-ajalla omat ympyränsä. Ja osaan kyllä tarvittaessa sanoa tälle joukkueelle kovemminkin, vaikkei siihen vielä olekaan ollut tarvetta kuin pari kertaa, jo 20 vuotta ammatikseen Tampereen Tennisseurassa valmentanut Saarinen lisää.
Ei Saarinen vaan valmennustiimi
Yksin ei Katriina Saarinen tietenkään ole Classicia luotsannut. Hän ehtii keskustelun aikana useaan otteeseen muistuttaa koko valmennustiimin merkityksestä.
– Ainakaan lajiosaamisesta ei homma jää meillä kiinni. M-Teamista tullut Liisa Elomaa on todellinen velho videoiden kanssa, ja hän on keskittynyt taidon kehittämisen lisäksi antamaan pelaajille henkilökohtaista palautetta videoiden avulla. Tammisen Topin tuntevat lajipiireissä varmasti kaikki eikä ole sellaista osa-aluetta, jota Topi ei hallitsisi. Hänet mielletään usein ennen kaikkea maalivahtivalmentajaksi, mutta siihen se ei jää. Tärkeä tekijä on myös Senja Keskitalo, joka fyssarina ja huoltajana tekee paljon töitä esimerkiksi loukkaantuneiden pelaajien kuntoutuksessa.
Familyssa pidetään huolta ja autetaan
Classic puhuu itsestään mieluusti ”Familyna” eikä se ole pelkkä mainoslause. Classicin joukkueiden peleissä Tampere Areenan katsomossa vilisee seuran entisiä pelaajia, ja ilahduttavan moni heistä on myös jatkanut seurassa valmentajana tai muuten taustoilla.
– Classicissa näkyy kyllä aito halu kuulua yhteisöön, ja tämä tuntuu perheeltä, jossa toisista pidetään huolta ja autetaan, jos tulee vaikeuksia. Kun itse tulin Classiciin 1997, seurassa ei ollut kuin miehet ja naiset ja veteraanit, jolloin jokaisen pelaajan tunsi. Nyt saattaa tuolla Prisman käytävällä tulla Classicin asussa vastaan ihmisiä, joita en vielä tunne, ja on ollut hienoa nähdä seuran kasvavan, Katriina Saarinen ihastelee.
Naisten liigajoukkueessa Classicin henki näkyy myös vetovoimana. Huiput muiltakin paikkakunnilta hakeutuvat kohti Kalevaa.
– Jokaisella pelaajalla on tietysti omat syynsä, mutta kun naissalibandyssa ei raha liiku, moni haluaa varmaan kehittyä ja testata omat rahkeensa parhaassa mahdollisessa joukkueessa. Olemme halunneet myös rakentaa tänne parhaat mahdolliset olosuhteet, ja Passo Peltolalle on ollut heti alusta asti tärkeää, että myös Classicin naisten joukkue menestyy.
Sarjan supistaminen olisi vain hetkellinen temppu
Jos riitti Salibandyliigan puolella puhetta tasoeroista ja joukkuemäärästä, on naisten puolella ollut tänä vuonna hiljaisempaa. Siitä huolimatta, että runkosarjan voittaja Classic voitti kaikki pelinsä ja suoraan ykkösdivisioonaan pudonnut Steelers hävisi omistaan joka ainoan.
Hiukan yllättäen edes sarjan ylivoimaisimman joukkueen päävalmentaja ei rummuta muutoksia.
– En olisi supistamassa sarjaa, Katriina Saarinen tekee heti selväksi.
– Sellaiset ovat hetkellisiä temppuja, ja vaikka joukkueita olisi kuinka vähän niin joku on aina kärjessä ja joku viimeinen. Ainoa keino tason nostamiseen on vain, että jokainen meistä tekee oman hommansa vielä vähän paremmin. Tasoerot eivät nytkään olleet älyttömät, ja vaikka esimerkiksi Happee jäi häntäpäähän, siellä oli ihan hyvä porukka ja hyviä pelaajia. Voitto tai tappio oli monesti maalista – parista kiinni.
Joukkuemäärään nivoutuu myös otteluiden määrä.
– Tämä on kuitenkin amatöörilaji, jossa moni käy töissä, eikä kokonaispakettia voi kasvattaa liian raskaaksi.
Classic pelasi viime keväänä historiallisessa ensimmäisessä Superfinaalissa, jossa se hävisi NST:lle. Toinen yritys on enää kolmen välierävoiton päässä.
– Katsotaan, millainen tapahtumasta tänä vuonna tulee, Katriina Saarinen sanoo alkamatta vielä miettiä, mitkä joukkueet Hartwall Areenalla 22. huhtikuuta mahdollisesti pelaavat.
– Viimeksi meille tuli lämmittelyn ja pelin väliin 45 minuutin odotus, mikä oli järjetöntä. Toivottavasti tänä vuonna mennään urheilu eikä artistit edellä.
Maajoukkueella hyvät näkymät
Vuosi 2017 on myös naisten MM-vuosi, eikä ole vaikea ennakoida, että Suomea edustaa joulukuussa Slovakiassa myös tukku Classicin pelaajia.
– Ei ole [maajoukkueen päävalmentaja Lasse] Kurronen ainakaan vielä soitellut meikäläistä pelaamaan, Kassu Saarinen muistuttaa, mutta vakavammin puhuttaessa kehaisee maajoukkueen ilmettä.
– Näen positiivisena, että esimerkiksi jo vuosia loistavasti pelannut Hanna Sipiläinen on nyt huomattu myös maajoukkueessa ja odotan mielenkiinnolla, missä kunnossa Mira Wickman palaa taas mukaan. Nuorista tulee hyviä tyyppejä kuten Alisa Pöllänen ja Veera Kauppi. Fyysinen puoli on kärkipelaajillamme jo hyvä samoin kuin taistelutahto, mutta pallollista osaamista ei voi koskaan olla liikaa.
Teksti: Mika Hilska
Kuvat: Juhani Järvenpää ja Esa Takalo
