Jos mopoikäinen kaveri tekee ensimmäisellä liigakaudellaan 34 tehopistettä, ei kahta sanaa, etteikö kyseessä olisi salibandylahjakkuus. Nykyään EräViikinkejä edustava Oliver Sillanpää pelasi ensimmäiset liigaottelunsa ÅIF:ssa (Ådalens Idrottsföreningin) kaudella 2019-2020.
Vaikka kausi oli Divariin putoamisen myötä joukkueelle pettymys, tuli joukkueen avainpelaajasta kauden jälkeen siirtomarkkinoiden kiinnostavin nimi. Sillanpään uusi pelipaikka löytyi helsinkiläisseurasta.
– Mietin, mikä vaihtoehto olisi parasta minun kehitykselleni. ErVi vaikutti kokonaisuutena valmennusta myöten hyvältä ja tunsin sieltä jo etukäteen muutaman pelaajan, kertoo Sillanpää.
Vuonna 2002 syntynyt Oliver kuului siihen sipoolaiseen divarijoukkueeseen, joka kaikkien hämmästykseksi nousi keväällä 2019 liigaan.
– Olimme Divarin runkosarjassa vasta kahdeksas ja pääsimme mukaan pudotuspeleihin paremman maalieron turvin. Saimme hurmoksen päälle ja pudotimme Karhut Divariin ja itse nousimme Salibandyliigaan. Se oli myös seurahistoriassa ensimmäinen kerta, kun ÅIF oli liigassa.
Vaikka Sillanpäätä pidetään pitkäaikaisena ÅIF:n pelaajana, hän on saanut salibandyoppinsa Etelä-Savossa Mikkelissä. Urheilullisen perheen sporttinen poika viihtyi jo lapsena maila kädessä.
– Kasvattajaseurani on mikkeliläinen Hatsina. Salibandyn harrastaminen on alkanut pihapeleistä. Kun kaverini pelasivat salibandyä, minäkin menin mukaan. Pelasin Hatsinassa parisen vuotta ennen kuin muutin 9-vuotiaana perheeni kanssa Uudellemaalle Sipooseen.
Oliver kävi läpi ÅIF:n juniorijoukkueet aina E-junioreista lähtien, kunnes nousi perin nuorena miesten edustusjoukkueeseen. Juniorisarjoissa paljon pisteitä tehnyt Sillanpää oli jo 17-vuotiaana edustusjoukkueen avainpelaaja. Divarissa ja liigan peräpään joukkueessa peliaikaa tuli enemmän kuin nyt huomattavasti kovemmassa joukkueessa, EräViikingeissä.
– Olin ÅIF:ssa isossa vastuussa ja sain paljon peliaikaa. Siten tuli tehtyä paljon pisteitäkin. Nyt EräViikingeissä olen saanut sen määrän peliaikaa, mitä olen ansainnut. Itse toivoisin enemmänkin, mutta koko joukkueella oli alkukaudella isoja haasteita. ErVi:ssä pelipaikkani on ollut kakkos- ja kolmoskentän oikealla laidalla.
Sillanpää kuuluu niihin salibandypelaajiin, jotka ymmärtävät hoitaa myös kaukalon ulkopuoliset asiansa.
– Opiskelen Mäkelänrinteen urheilulukiossa ja olen halunnut panostaa hyvään koulumenestykseen. Syksyllä 2021 lukio on suoritettuna. Sen jälkeen haen puolustusvoimien Urheilukouluun. Kaupalliset aineet kiinnostavat. Ehkä yritän päästä lukemaan kauppatieteitä Hankenille, sillä olen kaksikielinen. Äitini kanssa puhun ruotsia.
ErVi Akatemian kokenut päävalmentaja ja seuran edustusjoukkueen apuvalmentaja Tomi Rastas on seurannut läheltä Sillanpään kehitystä. Kysytäänpä häneltä, millainen Oliver on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Oliverilla olisi edessään?
– Oliver on velikulta. Hän on aina iloisella tuulella ja pilke silmäkulmassa. Kaikki joukkuekaverit tykkäävät hänestä. Siinä mielessä kiva kaveri. Hänen suurin vahvuutensa on ehdottomasti se, että Oliver on erittäin lahjakas harjoittelija. Hän tekee sitä todella laadukkaasti tekemällä kaikki yksityiskohdatkin huolella. Tämä on varmaan se isoin juttu, miksi hän on tällä hetkellä korkealla tasolla. Se on myös varmasti syy siihen, miksi hänestä tulee jatkossa huippupelaaja. Peliäly on isoin vahvuus, eli osaa lukea hyvin peliä ja siten liikkuu kentällä hyvin. Luulenpa, että hänellä on paljon pihapelitaustaa.
– Harjoitteluasenne on ihan eri tasolla kuin monella muulla Oliverin ikäisellä. Sillanpää on valmentajalle ihannepelaaja. Kaveri kyselee paljon ja haluaa oppia.
– Oliver tuli ÅIF:sta, teki siellä hyvä tehot liigassa, oli pistepörssissä 20 parhaan joukossa. ErVi:ssä on joutunut kiinnittämään enemmän puolustuspelaamiseen. Se on tuottanut hänelle uusia haasteita. Valinta maajoukkueleirille ei ollut mikään yllätys, koska hän on maassamme ikäluokkansa kärkeä. Jos olet miesten liigassa kahdenkymmenen parhaan joukossa, niin se kertoo jo paljon.
– Kaikki ainekset ovat olemassa, että hän on tulevaisuudessa maajoukkuepelaaja, etenkin hänen luonteensa tuntien. Totta kai paljon joutuu vielä tekemään. Fysiikka on aina se, mihin nuoren pelaajan pitää panostaa. Ehkä vielä enemmän pitää löytää omia vahvuuksiaan, röyhkeyttäkin lisää. Nyt Oliver on tasaisen hyvä vähän kaikessa, mutta jotain erikoisosaamista voisi kehittää. Sen jälkeen hän löisi itsensä selkeästi läpi.
Näin Sillanpää itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Ehdottomasti liigaan nousu ÅIF:n kanssa. Hyviä hetkiä on ollut myös C-junnuissa. Ne olivat mukavia vuosia, vaikka suurta menestystä ei tullutkaan. Meillä oli silloin tiivis kaveriporukka.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Tippuminen liigasta ja ErVi:n huonosti mennyt alkukausi.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Monipuolisuus. Pystyn haastamaan, tekemään maaleja ja myös syöttämään. Pärjään jo fyysisissä kaksinkamppailuissakin. Kokonaisvaltaista pelaamista voi aina kehittää ja pitää olla vielä röyhkeämpi.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Pallopoikana ihailin ÅIF:n edustuksen pelaajia. Miro Herlin, Matias Kuisma, Atte Huovinen, heidän pelejään seurasin aina viikonloppuisin ja yritin ottaa mallia. Myöhemmin pääsin heidän kanssaan samaan joukkueeseen pelaamaan.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Mäkiharjoitus pitkillä vedoilla, mutta niitäkin pitää tehdä.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Moni ei ehkä tiedä, että olen syntynyt ja asunut Mikkelissä. Kasvattajaseurani on Hatsina, ei ÅIF.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Kehittyä joka päivä ja olla paras versio itsestäni. Iso tavoite on olla U19-maajoukkueessa kevään 2021 MM-kisoissa sekä yltää joku päivä miesten maajoukkueeseen.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Juhani Järvenpää, Jarmo Koskela, Ville Vuorinen