– Käsi ylös, kuka pelkää vähiten palloa.
Alakouluikäisen Minnie Heinisen käsi nousi pystyyn. Samaa mieltä olivat valmentajatkin. Siitä lähtien Heinisen pelipaikka on ollut maalissa. Pitkä matka on kuljettu pikkutyttöjen harrastuskerhosta liigan parrasvaloihin ja maajoukkueympyröihin.
Tämän tarinan taustalle pitää tietää, mikä on FBC Loisto, turkulainen salibandyjoukkue, joka on menestyksellisten juniorivuosien jälkeen edennyt naisten pääsarjatasolle. Vaikka Minnie aloitti salibandyn harrastamisen naapuriseura TPS:ssä, ilman FBC Loistoa ei olisi mahdollista kertoa joukkueen maalivahti Heinisen tarinaa.
Kaiken takana on yksi mies, monien salibandyvaikuttajien tuntema valmentajavelho Matti Pienihäkkinen, Loiston perustaja. Turkulaisjoukkueen tarina on matka iltapäiväkerhosta liigatasolle. Vaikka Heininen ei ole Loiston alkuperäisiä jäseniä, hän on kuitenkin tärkeä osa tätä kiehtovaa matkaa. Siitä todisteena ovat Minnien Loiston paidassa voitetut kuusi junioreiden Suomen mestaruutta.
Lue lisää: Pääkallo.fi: FBC Loiston upea tarina on matka iltapäiväkerhosta liigatasolle
– Aloitin pelaamisen Turun Palloseurassa. Pansion alakoulun ilmoitustaululle ilmestyi lappu, jossa luki ”Tyttösäba on timanttia”. Olin silloin neljännellä luokalla, eli noin 10-vuotias. Kyseessä oli TPS:n organisoimaa toimintaa Raunistulan SB-Areenalla. Kiinnostuin ja pyysin lupaa vanhemmilta lähteä kokeilemaan.
Laji koukutti Minnien nopeasti.
– Innostuin heti. Olin aluksi kenttäpelaaja, mutta valmentajien mielestä jokaisen piti ainakin kerran kokeilla olla maalivahtina. Pelkäsin vähiten palloa, joten maaliin minut laitettiin. Taitojen kehittyessä menimme pelaamaan E-tyttöjen aluesarjaa.
Lopulta edessä oli siirto naapuriseura Loistoon.
– Pelasin yleensä itseäni vanhemmissa ikäluokissa. Pari pelikaveriani vaihtoi Tepsistä Loiston puolelle. Minuakin pyydettiin sinne, mutta jatkoin vielä parin kauden ajan TPS:ssä. Lopulta C-juniori-ikäisenä siirryin Loistoon.
FBC Loiston peli on perustunut rohkeaan hyökkäävään taktiikkaan. Turkulaisten vauhdikkaan pallollisen pelin mahdollistaa pelaajien henkilökohtainen taitotaso. Niinpä aikaisempina vuosina Loisto on dominoinut otteluitaan. Esimerkiksi viime kaudella joukkue kärsi ainoastaan yhden jatkoaikatappion. Loisto oli sarjassaan (NLB) aivan ylivoimainen.
Kun joukkue dominoi, maalivahdit jäävät usein varjoon. Nyt F-liigakaudella Loiston vastustajat ovat olleet kovempia, joten joukkueen maalivahdit, Heininen ja Elinda Hermanson, ovat olleet paljon vartijoina. Kovemmat pelit ovat kehittäneet molempia Loiston maalivahteja.
– Liigassa maalivahdin rooli on henkisesti raskaampi kuin aikaisemmin. Jokaiseen peliin pitää laittaa 110 prosenttia likoon. Liigapelit myös kehittävät, koska tulee koko ajan laadukkaita vetoja. Tsemppaamme Elindan kanssa toisiamme ja se on varmasti molempien kehittymisen ydin. Kun pelivuorossa oleva maalivahti onnistuu, siitä tulee itsellekin hyvä fiilis. Kun joukkueelle tuli pitkä tappioputki, pohdin yhdessä Elindan kanssa, mitä voisi tehdä paremmin.
Raision lukiota käyvä abiturientti Heininen sai mieluisan kutsun U19-maajoukkueleirille. Puhelinsoitto päävalmentajalta ei tullut kuitenkaan täysin yllätyksenä.
– Olen ollut maajoukkueessa mukana alusta alkaen. Meillä ei ole ollut vielä ainuttakaan arvokisatapahtumaa, mutta yksittäisiä turnausmuotoisia maaotteluja olen jo pelannut, muun muassa Ruotsia ja Tshekkiä vastaan.
Ja mikä on Heinisen lähteä maajoukkueleireille tai kisamatkoille, kun mukaan lähtee aina useita muitakin Loiston lahjakkaita pelaajia.
Meritoitunut turkulainen maalivahtivalmentaja Hannu Fälden on ollut tärkeä henkilö Heinisen kehittymisessä.
– Fälden on valmentanut minua alusta asti. Siitä on ollut iso apu kehittymiseni kannalta. Pituuskasvuni (175 cm) tapahtui nopeasti, joten pystyn nyt pituuteni ansiosta pelaamaan maalissa paljon syvemmällä.
Pienihäkkinen tuskin aavisti, millainen menestys perustamastaan seurasta tulikaan. Loisto on voittanut useita junioreiden Suomen mestaruuksia sekä ulkomailla järjestettyjä kansainvälisiä turnauksia. Aikoinaan työmäärän kasvaessa Pienihäkkinen otti yhteyttä FBC Turkuun, jonka jälkeen alkoi yhteistyö Turun suurimman salibandyseuran kanssa.
Kun Loiston kokoonpano on pysynyt melko muuttumattomana jo pitkään, hän on oppinut tuntemaan aikuisikään ehtineet pelaajansa hyvin, niin myös luottovahtinsa Heinisen.
– Minnie on mukava ja yleensä aina iloinen veijari, joka harjoittelee joka kerta tosissaan. Hänen isoimmat vahvuudet ovat tekninen osaaminen ja halu kehittyä. Olisi hyvä saada vielä sopivasti lisää röyhkeyttä ja kokemus auttaa varmasti myös maalivahtia. Uskon, että Minniellä on edessään hyvä tulevaisuus lajin parissa.
Kuuntele Loistocast-podcastista Valokeilassa #4: Minnie Heininen
Näin Heininen itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– A-tyttöjen ensimmäinen Suomen mestaruus ja viimekeväinen A-liigaan nousu.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Tämän kauden viiden viikon tappioputki. Hävisimme seitsemän ottelua putkeen. Se oli uutta meille. Tilanne harmitti kaikkia pelaajia, joten jouduimme tsemppaamaan toisiamme päästäksemme eteenpäin.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Liikkuminen maalissa ja pelin lukeminen eli tiedän, missä vastustaja menee. Kaikkia osa-alueita pitää vielä kehittää, mutta ehkä tällä hetkellä eniten heittokättäni.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Itselläni ei ole koskaan ollut varsinaista esikuvaa, mutta olen seurannut paljon monia pelaajia. Heistä eniten TPS:n Pyry Luukkosta. Hän oli tosi eleetön ja analyyttinen maalivahti.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– En osaa sanoa, kun kaikki harjoitukset sujuvat. Kun pitää harjoitella jotain, niin sitten harjoitellaan.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Tykkään tosi paljon valokuvata vapaa-ajallani. Kävellessäni tulee otettua useita valokuvia. Käytössäni on kunnon järjestelmäkamerakin. Innostuin valokuvaamisesta, kun huomasin, että saan kuvistani hienoja.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Tällä hetkellä tärkein tavoite on pärjätä joukkueena F-liigassa ja toiseksi, että valittaisiin mukaan kevään U19-kisoihin ja siellä kultamitalin voittaminen.
Minnie Heinisen pelaajakortti F-liigan sivuilla
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Esa Takalo, Anssi Koskinen, Jarmo Koskela, Ville Vuorinen
