Sennusarjojen vahvuus on joustavuus. Marko Vaittinen hyödynsi tämän täydellisesti. Hän pelasi kolmessa ikäluokassa viime kaudella ja korjasi mestaruuden kaikissa.
Vaittinen, 46, osallistui M35-sarjaan VKTP:n mukana (vasemmalla ylärivissä), M40:ssä joukkueena oli Dalmac ja M45:ssa hänet nähtiin Lännenmiesten väreissä. Ja kuinka kävikään. Jokaisessa sarjassa pujotettiin kauden päätteeksi kultaa hänen kaulaansa.
Pelaamisen ilo ja kilpailun nälkä
Triplakulta vetää Vaittisen suuta hymyyn, mutta isompaa numeroa hän ei lähde saavutuksestaan tekemään. Sijaan hän nostaa esiin muita arvoja kolmen m-kirjaimen muodossa. Peli itsessään tuo mielihyvää, sosiaalisuus antaa sille vielä isomman merkityksen ja menestys on bonusta, jos sellaista on tullakseen.
– Se on vaan niin nastaa pelata. Ja kun peliporukasta löytyy hyviä tyyppejä, niin mikäs siinä, hän makustelee.
Vain osallistumaan hän ei sarjaan lähde. Voittaminen ja hyvässä porukassa pelaaminen eivät hänen mielestään ole toisiaan poissulkevia.
– Sen verran kilpailuhenkinen olen aina ollut, että valehtelisin, jos sanoisin, ettei voitoilla ole merkitystä. Molemmat ovat tärkeässä osassa. Voitot tuovat lisämausteen, mutta jos porukassa ei viihtyisi niin pärjääminen ei tuntuisi samalta. Rennolla asenteella ja mukavalla fiiliksellä, mutta voitosta kuitenkin pelataan, Vaittinen puntaroi.
Joustavat säännöt mahdollistivat triplan
Triplakullan mahdollisti Sennusarjojen sääntöjen mukautuvuus. Sennusarjoissa pelaaja – riittävän iän puitteissa – voi pelata useammassa ikäluokassa. Toinen sallivuus kilpasarjoihin verrattuna on edustusoikeus. Sennusarjoissa pelaaja voi eri ikäluokissa edustaa useampaa kuin yhtä joukkuetta tai seuraa.
Viime kaudella nuorimmissa ikäluokissa ei järjestetty valtakunnallisia sarjoja, vaan M35, M40 ja M45 toteutettiin alueellisesti Etelä-Suomen joukkueiden kesken haastajasarjoina. Yhtä kaikki, mestarit leivottiin näissäkin sarjoissa.
– Oli erikoinen kausi. Aiemmin 40:ssä ja 45:ssa on ollut sen verran joukkueita, että on saatu valtakunnalliset sarjat. Harmi, ettei nyt ollut muualla päin pelejä kuin pääkaupunkiseudulla.
Kolmen joukkueen mies
Sennuporukoihin pääsee sujuvasti, kun on tuttuja pelaajia. Vaittiselle pelikavereita kenttien kautta on ehtinyt kertyä. Divarissa hän pelasi aikanaan 10 kautta seuroinaan PePe, Tiikerit, SB Vantaa, HIFK ja Rangers. Salibandyliigassa AC HaKissa vierähti kausi 2010–11. Sennusarjoja hän on kuluttanut siitä asti, kun ikä on riittänyt.
Mikä on saanut Vaittisen hakeutumaan mukaan kolmeen eri joukkueeseen?
– Useammassa ikäluokassa, kun olen halunnut pelata, niin jengejä on pitänyt hakea sen mukaan, mistä kuhunkin ikäluokkaan on saatu porukka jalkeille. Ja toki kysellä mahtuuko mukaan.
Kysymykseen minkä kauden joukkueista hän kokee ”omimmaksi”, tulee diplomaattinen vastaus.
– Sellaista ei kai uskalla nimetä. Jos yhden laittaisi toisten edelle, niin muilta tulisi kyllä palautetta. Joka joukkueessa ollaan yhtä innolla mukana, hän naurahtaa ja vakuuttaa olevansa kaikkiruokainen sen suhteen, millaista vastuuta on kulloinkin luvassa.
– Pakkeja tuntuu kaikissa joukkueissa riittävän. Siellä pelataan missä on tarvis, kunhan ei maalivahdiksi laiteta.
Valmentaja ja monilajimies
Vaittisen vapaa-aika on harrastusten täyteinen. Paitsi innokas pelaaja, hän on myös valmentanut vuosikausia. Tällä kaudella hän valmentaa Northern Starsin naisten F-liigajoukkuetta ja saman seuran T21-naisia. Eikä salibandy ei ole Vaittisen ainoa laji. Lisäksi hän pelaa kahta sarjaa kaukalopallossa. Lähtöjä urheilun merkeissä tulee viikossa lukuisia ja sukkulointikin on tullut tutuksi.
– Salibandyn osalta pystyn käymään käytännössä vain turnauksissa, mutta onneksi se on mahdollista. Ja kun pelit olivat pääkaupunkiseudulla, niin välillä kävin pelaamassa vain osan peleistä, ennen kuin piti singahtaa valmentamaan.
Salibandyssa Vaittista miellyttää lisäksi se, että joukkuepeleissä liikunta tulee hänelle sopivassa muodossa.
– Olen sellainen, että jos ei ole palloa, minkä perässä juoksennella tai luistella, niin liikunta voisi jäädä vähemmälle, hän myöntää.
Korona-aika kouraisi eritoten.
– Kun ei ollut pelejä, niin kunto pääsi rapistumaan ja elopainoa alkoi kertyä.
”Terveenä saanut mennä”
Sennusalibandya harrastava tietää, että vaikka intoa olisi kuin aktiivivuosina, iän myötä palautuminen ottaa aikansa. Eikä aina voi välttyä vaivoilta. Vaittinen on tyytyväinen, että on säästynyt suuremmilta loukkaantumisilta. Siinä on yksi syy, miksi osallistuminen peräti kolmen ikäluokan peleihin on ollut mahdollista.
– Tässä kohtaa pitäisi löytää puuta, hän naurahtaa.
– Olen ollut onnellisessa asemassa, kun kuuntelee ja kattelee mitä vaivoja porukoilla alkaa olemaan. Terveenä olen saanut mennä. Edes sairastelujen takia ei ole juurikaan tarvinnut jättää pelejä väliin.
Vaittinen nähdään siis kentällä tälläkin kaudella. Ja kenties useammassa sennujoukkueessa. Salibandyura alkoi kaveriporukan perustamassa seurassa syksyllä 1995. Alkamassa on peräti 30. peräkkäinen kausi pelaajana.
– No niinpä onkin, hän havahtuu. On siinä halli, jos toinenkin nähty.
Ystävät, yhteisö ja irtiotto arjesta
Salibandy on Vaittiselle edelleen mitä mainioin harrastus. Syytä on huomauttaa, että mitaleja sennusarjoissa hänelle on vuosien aikana kertynyt ennen viime kauden kolmen kullan ryöpsähdystä.
– Hyvissä jengeissä on saanut pelata. Siellä on mukana nimekkäitä pelaajia menneiltä vuosilta.
Vanhemmiten muut arvot pelaamisen ympärillä saavat isomman painoarvon.
– Tykkään tosi paljon, että salibandyssa saa samalla viettää aikaa tuttujen kanssa. Tuskin muuten tyyppeihin tulisi pidettyä yhteyttä. Turnauksissa pelien välissä odotellessa tulee vaihdettua kuulumiset. Eikä minua ole haitannut, vaikka pelit olisivat pidemmälläkin. Autossa ehtii viritellä lisää juttuja. On se sellainen kiva irtiotto arjesta. Pääsee erilaiseen ympäristöön ja saa samalla ajatukset muualle, hän luettelee salibandyn hyviä puolia.
Menestystä saattaa siis olla luvassa tälläkin kaudella.
Lue myös:
Sennut starttaavat – tässä tietopaketti kaudelle 2025–2026
Kolme syytä lähteä mukaan Sennusarjoihin
Ilmoittautuminen kauden 2025–26 seniorisarjoihin on käynnissä ja päättyy 21.9.
