Vaikea ajatella, että Katriina Saarinen pelaa tänään viimeisen ottelunsa. Vaikka ikää on jo 43 vuotta, ”Kassusta” on puhuttu niin pitkään veteraanina ja kysymys pelien jatkumisesta liudentunut puolittaiseksi vitsiksi, että ura on alkanut tuntua loppumattomalta.
Tilastot totta kai tekevät Kassusta ainutlaatuisen. Voitto tänään tekisi hänestä Suomen ainoan yhdeksän mestaruuden naispelaajan, ja käytännössä kaikissa muissa tilastoissa ykköspaikka on jo saavutettuna.
Mutta Kassu Saarisen suuruus ei löydy tilastoista vaan hänen olemuksestaan kentällä. Siitä keskittymisestä, valtavasta läsnäolosta ja suuntautumisesta kohti voittamista, joka Saarisesta huokuu.
Taistelija. Johtaja. Voittaja.
Ensimmäisenä kiinnittää huomion katse. Saarisen saapuessa kentälle tai tilanteeseen pää pyörii ja katse skannaa kentältä kaiken olennaisen ohittaen kaiken turhan. Mutta samalla se on kääntynyt sisäänpäin kohti tahtoa ja voittamista.
Ilme. Kassu Saarisen ilme kertoo, että hän on tullut paikalle voittamaan ottelua eikä vain viettämään aikaansa. Ainakin katsomoon se voi joskus näyttää ankaralta tai jopa tosikkomaiselta muiden ympärillä hymyillessä, mutta kyse on keskittymisestä olennaiseen. Kun peli on selvä, Saaristakin naurattaa, mutta ratkaisuhetkillä ei ole sen aika.
Ja kehonkieli. Voittajan eleet, ilmeet ja katsomoon kuulumattomat sanat kertovat eniten silloin kun ratkaistaan isoja panoksia. Raivokas tuuletus ja muiden kutsuminen mukaan finaalissa irtopallosta taistellun 1-3-kavennuksen jälkeen. Mutta runkosarjassa sarjajumboa vastaan tehtyä 17-1-maalia saavat muut pelaajat kirmata ensimmäisinä juhlimaan.
Jälleen keskittyminen olennaiseen.
Samaa juurta on myös kuva-arkistosta yhä uusina ja uusina versioina vastaan tuleva otos Katriina Saarisesta väittelemässä erotuomarien kanssa. Keho on kumartunut eteenpäin kohti tuomaria ja ilme suoraan väittelykilpailusta. Siinä näkyy jokaisen kiven joukkueensa voiton eteen kääntävä kapteeni, ja siinä näkyy myös huippupelaaja, joka vaatii kaikilta ottelun osapuolilta paljon.
Katriina Saarinen pelaa tosissaan eikä hyväksy myöskään muilta vasemmalla kädellä tekemistä. Hän ei arkaile sanoa ääneen, jos erotuomari ei näytä olevan valppaimmillaan tai jos vaikkapa Salibandyliitto ei näytä keskittyneen naisten loppuottelun järjestelyihin samalla intensiteetillä kuin edellisenä päivänä pelatun miesten finaaliottelun.
Juuri tällaiset pelaajat ovat menestyvän palloilujoukkueen teräksinen selkäranka. Kun harjoituksissa on itseltään paljon vaativa ja asiat viimeisen päälle tekevä menestyspelaaja, on kenenkään muunkaan vaikeampi löysätä.
Ei ihme, että Katriina Saarinen on 2000-luvun suomalainen naissalibandy.
Classicin sinetöidessä liiganousunsa I divisioonan viimeisessä turnauksessa keväällä 1998 Ahvenanmaalla harva vielä tiesi, että oli alkamassa uusi aika. Tapanilan Erän, VFT:n ja HIFK:n tähdittämä pääkaupunkiseudun dominanssi jatkui vielä hetken, mutta muutaman vuoden liigatahtiin totuteltuaan ottivat tahtipuikon Classic ja Katriina Saarinen.
Sanat dinosaurus ja rollaattori ovat seuranneet Katriina Saarista jo vuosia, mutta puheita ”vauhdin hidastumisesta” ei ollut syytä aloittaa turhan aikaisin. Vielä kaudella 2010 – 2011 legenda teki uransa toiseksi kovimman lukeman 50 tehopistettä ja vielä kaksi kautta sitten 37 täppää. Vasta tällä ja edellisellä kaudella on pelattujen otteluiden ja niiden myötä tietysti myös tehojenkin määrä silminnähden pudonnut.
Maajoukkueesta tulee ensimmäisenä mieleen täydellinen syöttö Petra Mäntysen 2-0-ratkaisumaaliin Riian Skontohallin MM-finaalissa 2001. Katriina Saarinen tähditti maajoukkuettamme toistakymmentä vuotta voittaen MM-kultaa ja tukun muita mitaleita. Kovin moni ei tule 83 ottelun, 56 maalin, 36 maalisyötön ja 92 tehopisteen lukemia ylittämään.
Uutinen Kassu Saarisen siirtymisestä Classicin päävalmentajaksi ei olisi voinut olla tervetulleempi. Sillä paikalla hän varmistaa, että tuttu vaatimustaso ja voittamisen perinne siirtyvät uusille lahjakkaille pelaajasukupolville, joita Classicissa kyllä riittää.
Teksti ja kuvat: Mika Hilska
