Perjantain SPV-ottelussa HK Areenalla 20 vuottaan juhliva Turun Palloseura oli yksi niistä nimistä, joihin me salibandyintoilijat silloin yli 1990-luvun alkaessa vilkuilimme toiveikkaina. Hienon lajimme parissa oli toki jo Ruunien Ruunat, Synkkä Uhma, Ruutikullit ja muita sählyperinteistä kumpuavia uljaita nimiä, mutta tuntui, että sekaan sopisi perinteikkäämpiäkin. Vaikkapa kirjainyhdistelmät TPS, HIFK ja Ilves voisivat tuoda salibandylle aivan uuden ulottuvuuden. Ja myönnetään, uskottavuutta myös.
Ennen kaikkea I.K.A. SBS ja ASK olivat meille helsinkiläisille, turkulaisittain itäsuomalaisille, tuttuja vastustajia, ja Turun kinkkuturnaus ja sarjapelit vanhassa teollisuushallissa Aurajoen rannassa liittivät kaupungin vaaleanvihreänä orastaneeseen suomalaiseen salibandyperinteeseen. Jotain underground- tai opiskelijahenkistä turkulaisessa salibandyssa sivusta katsoen oli, mutta niin taisi olla niinä aikoina kaikkialla.
I.K.A:n, XL:n ja Team Bundysin yhdistyminen perinteikkään TPS:n nimen alle toi imagoon arvokkuutta ja ehkä hiukan jäykkyyttäkin. Ei kuitenkaan automaattista paikkaa lajin pelillisessä eliitissä, kuten ei kuulukaan lajissa, jossa liigapaikat useimmiten on ansaittu kaukalossa. ”Suurista nimistä” HIFK nousi liigaan jo 1996 pelatakseen siellä 12 kautta ja voittaakseen kolme mitalia, mutta mustavalkoista turkulaista saataisiin odottaa pääsarjassa vielä pitkään.
Kuopan kautta uuteen nousuun
TPS:n debyytti perintönä saadulla divaripaikalla oli pahin mahdollinen: yhdeksäs sija ja putoaminen kakkoseen. Vuoden päästä TPS toki palasi pykälää ylemmäs, mutta otti uuden vuosituhannen vastaan jossain siellä pääjoukon uumenissa. Sarjasysteemi ympärillä muutti muotoaan etelä-, pohjois-, itä- ja länsilohkoineen ja jatkosarjoineen, mutta TPS oli ja pysyi keskitason divariporukkana.
Backman, Juuti ja aika uusi
Sitten tulivat Ray Backman ja Atte Juuti. Uuden valmennuskaksikon komennossa TPS otti askeleen divarin kärkipaikoista pelaavaksi joukkueeksi, joka oli hamusi tosissaan liigapaikkaa. Paikallisten sarjajyrien tueksi Turkuun ilmestyi Fredrik Hollméruksen ja Ville Veikkolaisen tapaisia osaajia muualta, ja kaudella 2004-2005 teki ensimmäisen TPS-pisteensä myös Mikael Lax -niminen lupaava puolustaja. Sen kauden päätteeksi TPS taisteli jo liigakarsinnoissa, mutta NST oli turkulaisille vielä liikaa ja jatkoikin yli AC HaKin aina pääsarjaan saakka. Seuraavalla kaudella TPS oli vasta neljäs ja Turunkin kakkonen kauden komeetta AFC Campuksen kaarrettua jopa liigakarsintoihin ja jopa voiton päähän noususta.
Ajat divarin kärjessä olivat niitä kun TPS:n tiedottajanakin muistettu Samuli Laukka peilasi liigatoiveiden nousuja ja laskuja osuvilla kuvilla Avokatsomo-blogissa niin isojen voittojen kuin yllättävien tappioidenkin hetkillä.
Mustavalkoinen kevät 2007
Keväällä 2007 kuului sitten viimein jackpotin kilinä. Runkosarjassa 62 pistettä latonut täsmähankinta Riku Kekkonen johti TPS:n divarin länsilohkon ykköseksi eikä ote kirvonnut liigakarsinnoissakaan. Ensimmäinen voitto Veli-Matti Hynysen, Janne Hulmin ja kumppanien S.C. Bluesista tuli Jyväskylässä rankkareilla, ja kaksi seuraavaakin laikkaa putosivat niukasti mutta riittävästi. Pelaajien Jyväskylän Monnarin suihkuun raahaamien Ray Backmanin ja Atte Juutin tehtävä oli suoritettu: TPS oli viimein Salibandyliigassa! Kun vielä TPS:n naiset tekivät samana keväänä saman tempun, kuittasi TPS Salibandy myös liiton vuoden salibandyteon palkinnon.
Ei köyhiä eikä kipeitä
TPS tuli Salibandyliigaan menestymään eikä arastellut satsata. Kotiottelut pelattiin komeasti Turkuhallissa, uusi ykkösketju Markus Olkkonen – Riku Kekkonen – Kari Koskelainen mätti 114 tehopistettä ja joukkue kipusi runkosarjassa heti kuudenneksi. Heikko ei ollut esitys ensimmäisissä pudotuspeleissäkään kun TPS piinasi runkosarjan kakkosen Classicin viiden ottelun sarjaan, jonka ratkaisevan väännön Classic puristi lopulta edukseen maalein 3-2.
Kaikkien aikojen kausi toi kaikkien aikojen pettymyksen
Toisella liigakaudella vauhti parani entisestään kun nimivahti Markus Suntila tukki maalinsuun, Olkkonen, Kekkonen ja Koskelainen jatkoivat pistetehtailuaan ja entistä roimasti kokeneempi TPS rynni sensaatiomaisesti runkosarjan kakkoseksi.Toiveet olivat korkealla, mutta sitten urheilu näytti selkäpuolensa viidessä päivässä puolivälierien alettua. Kuudes maaliskuuta: TPS – Josba 3-4. kahdeksas maaliskuuta: Josba – TPS 6-5. Yhdestoista maaliskuuta TPS – Josba 4-6, ja kaikkien aikojen kausi oli lopussa hetkellä, jona sen piti käydä kohti huipennustaan.
Ensin rakennetaan uusi pohja
Keväällä 2009 harva tiesi, että kitkerä viides sija tulisi jäämään TPS:n ensimmäisten 20 toimintavuoden parhaaksi. Jo seuraavana keväänä koko ykkösketjunsa menettänyt TPS jäi pudotuspelien ulkopuolelle, ja niin on käynyt viimeisinä kuutena kautena viidesti. Kotiareena on pienentynyt samaa tahtia budjetin kanssa, ja maajoukkuetason TPS-tähdet Mikael Lax, Miko Kailiala ja Lauri Stenfors pelaavat muualla.
Jotenkin TPS näytti idästä katsoen huonompinakin kausinaan säilyttävän turkulaisen mentaliteettinsa. Kuten Sininen zeppeliini luonnehtii:
Monet välisuomalaiset hellivät valheellista mielikuvaa, että turkulaiset vihaisivat muuta Suomea. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Turkulaiset vain nonsoleeraavat koko muun Suomen. Turkulainen ei kerta kaikkiaan keksi mitään syytä lähteä muualle Suomeen. Turkulaiselle sopisikin mainiosti, jos Pähkinäsaaren rauhan rajat palautettaisiin. Loppuosa Suomea (”Itämaa”) on turkulaiselle epämääräistä pöpelikköä, jota kansoittavat multavarpaat ja muut murremöllykät.
Ja mikä parasta merkkejä TPS:n uudesta noususta kaukalossa näkyy jo. Salibandyliigan kuudes tila, alla kolme voittoa neljästä pelistä ja viimeksi Viikinkien kaataminen Helsingissä kertovat, mihin itseään löytävä TPS parhaimmillaan pystyy. Ja vaikka miesten edustusjoukkue on joutunut kitkuttelemaan, on taustalla koko ajan tapahtunut, mistä kertoo TPS-juniorien vuosi vuodelta kasvanut mitalisaalis ja maajoukkuepaikat. Kuudentena komeilevat myös TPS:n naiset, joiden sijoitukset tähänastisilla seitsemällä liigakaudella ovat vaihdelleet välillä 6-10, ja pistepörssissä Jenna Saario löytyy toiselta ja Laura Rantanen neljänneltä sijalta.
Nyt 20-vuotias TPS Salibandy näyttää kuin nuorelta aikuiselta valmistujaisjuhlissaan lahjashekki toisessa ja kuoharilasi toisessa kädessä. Vastahan tuolle vaihdettiin vaippoja, keski-ikäinen päivittelee, ja nyt se yhtäkkiä seisoo tuossa salskeana ja vahvana. Elämästä jo paljon oppineena, silti täynnä potentiaalia mihin tahansa ja suurimmat teot vielä edessä.
Onneksi olkoon, TPS Salibandy, ja tuokoot seuraavat kaksikymmentä vuotta suurempia saavutuksia kuin koskaan.
Mika Hilska
