CarbonLinkin reaaliaikainen laskenta visualisoi sarjatoiminnan päästöt ja kannustaa ottelumatkojen vähentämiseen.
Salibandyliitto ja hiilijalanjäljen reaaliaikaiseen mittaamiseen erikoistunut CarbonLink ovat aloittaneet yhteistyön, joka tähtää liiton toiminnan ympäristölle asettaman kuormituksen vähentämiseen nopealla aikataululla.
Tavoite on osa Salibandyliiton vuosi sitten hyväksyttyä vastuullisuusohjelmaa, jossa ympäristö on yksi seitsemästä painopistealueesta.
Tutustu: Salibandyliiton vastuullisuusohjelma 2026
– Olemme liitossa linjanneet ympäristöasiat keskeisiksi. Haluamme jättää elinvoimaisen maapallon seuraavillekin sukupolville, Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen taustoittaa.
Yksityishenkilöiden ja yritysten hiilijalanjäljen mittaamista on tehty jo pitkään, mutta järjestötoiminnassa asia on vielä melko uusi. Kinnusen mukaan CarbonLinkin valikoituminen yhteistyökumppaniksi vaikutti useampi tekijä.
– Datan kerääminen tapahtuu automaattisesti liiton taloushallinnon konkreettisista luvuista kuten laskuista. Tämä mahdollistaa lähes reaaliaikaisen ja jatkuvan seurannan, jonka pohjalta voidaan tehdä päätöksiä. Tämä on myös kustannustehokas tapa saada olennaista tietoa päätöksenteon tueksi, Kinnunen luettelee.
Hän korostaa konkreettisten päätösten merkitystä. Salibandyliitolla on hyvät valmiudet tehdä päätöksiä, kunhan dataa saadaan ja sitä päästään vertailemaan.
– Emme halua syyllistyä niin sanottuun viherpesuun, ja tällä järjestelmällä pyrimme varmistamaan, etteivät suunnitelmat jää sanahelinäksi.
Vaikka hiilijalanjäljen jatkuva seuranta on mainio pohja päätöksenteolle, ei se itsessään anna vastauksia päästöjen vähentämisen keinoista.
– Datan louhimista ja ymmärrystä pitää harjoitella. Tiedosta tulee varmasti runsauden pulaa. Data on tietyssä mielessä hyvä renki, mutta huono isäntä, Kinnunen pohtii.
Käytännön tekoja on silti jo suunniteltu. Salibandyliiton kilpailutoiminta on helppo identifioida ympäristöä kuormittavaksi pitkien välimatkojen maassa.
– Valtakunnallisten sarjojen tarkoituksenmukaisuutta pohditaan kriittisesti. Osa sarjoista muuttuu alueellisemmiksi. Myös erotuomariasettelulla pyritään vähentämään matkustamista, Kinnunen luettelee.
Lyhyemmät matkat säästävät paitsi luontoa niin myös salibandyn harrastamisen kustannuksia ja aikaa, joka on usein kortilla junioreilla ja heidän vanhemmillaan.
Salibandyssä on pitkät perinteet turnausmuotoisuudesta, jota Kinnunen pitää hyvänä mallina sen sijaan, että joukkueet matkustaisivat erikseen yksittäisiin otteluihin.
Tähän asti sarjatoiminnan ympäristökuormitusta on voitu vain karkeasti arvioida, mutta CarbonLinkin järjestelmällä tästäkin asiasta saadaan pian dataa.
– Tämä on tietenkin vielä uutta meille. On vaikeaa tietää, mikä on paljon ja mikä vähän, Kinnunen sanoo.
Vertailua helpottaa se, että järjestelmässä on historiatiedot edellisiltä kahdelta vuodelta. Arvokisat näkyvät Kinnusen mukaan piikkinä tilastoissa, mutta tämä on jossain määrin ymmärrettävää.
Urheiluun sopisi tietyllä lailla myös kilpailu ja pelillistäminen. Kinnunen ei kuitenkaan pidä muiden toimijoiden tai lajiliittojen ”voittamista” tai ylipäätään vertailua tarkoituksenmukaisena.
– Omaa tekemistämme me tässä pyrimme kehittämään.
Ympäristöarvojen korostuminen näkyy myös siinä, että esimerkiksi salibandymaajoukkueiden varustetoimittajien sopimuksia solmittaessa kilpailutuksessa huomioidaan yhteistyökumppanien vastuullisuusohjelmat.
Salibandyseurojen suuntaan liiton pitää Kinnusen mielestä olla esimerkkinä asennemuutoksessa. On tärkeää, että seurannan tuloksista ja siitä seuraavista päätöksistä viestitään avoimesti.
Ensi viikolla kerromme lisää hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Myös muuta uutisointia Salibandyliiton vastuullisuusohjelmasta on luvassa.
Teksti: Erno Rautarinta
