Jaana Lirkki kuuluu siihen pieneen suomalaispelaajien joukkoon, joka hyppää lauantaina Hartwall Areenalla kaukaloon kauden kolmanteen suureen loppuotteluunsa. Joulukuun MM-finaali Hakametsän ennätysyleisön edessä päättyi niukkaan tappioon samoin kuin tammikuinen TEHO Sport Suomen Cupin finaali Jyväskylässä Classicia vastaan. Nyt on edessä se sananlaskun kolmas kerta.
– Tällä kaudella on ollut paljon hienoja tapahtumia, joista MM-kisat toistaiseksi suurimpana. Nälkä on ehtinyt kasvaa sen verran että nyt olisi aika saada se kirkkain. Superfinaali on ollut merkittynä kalenterissa kauden alusta lähtien, joten sen puolesta olemme aikataulussa ja valmiita. Play-offien myötä olemme saaneet hyviä pelejä alle ja sitä kautta virittäytyneet kauden tärkeimpään peliin, Jaana Lirkki vakuuttaa.
Rohkeus, röyhkeys, viimeistely
Kuudetta kauttaan NST:ssä pelaava Lirkki on kevään pudotuspeleissä joukkueensa pisteykkönen kahdeksalla maalillaan ja kahdella maalisyötöllään. Vaikka kymmenestä pisteestä kahdeksan tuli puolivälierissä lähinnä vain ilmoittautumassa käynyttä M-Teamia vastaan, kertoo saldo vähintäänkin rentouden löytymisestä viimeistelyyn. Juuri se oli nimittäin lappeenrantalaisten suurin ongelma tappiollisessa cupfinaalissa.
– Siellä saatiin ensimmäinen maali vasta ottelun loppuhetkillä kun vastustajalla oli silloin niitä kolme. Viimeistelyssä on siis parannettavaa. Rohkeutta ja röyhkeyttä ei myöskään voi liikaa korostaa, kaksinkamppailuissa pitää olla terävämpi. Ei auta himmailla, sillä pelejä on vain tämä yksi. Mitään uusia kikkoja ei välttämättä tarvitse, vaan valitaan omasta albumista ne parhaimmat tähän Superfinaaliin.
Kurinalaisuus, aktiivisuus, tahto
Kauempaa katsoen Classic on naisten Superfinaalin selvä ennakkosuosikki, ja NST:n valmistautumiseen on totta kai kuulunut myös sopiva määrä vastustajan vakoilua.
– Joitain videoita ollaan katsottu ja opiskeltu vastustajan pelitapaa. Classic on erinomainen joukkue, taistelee vahvasti ja kamppailee joka pallosta. hyökkäyspäässä ovat myös teräviä.
Yksi vastakkainasettelu Superfinaalissa onkin selvä. Liigan pistekuningatar Nina Rantalan johtama Classic-hyökkäys vastaan NST:n taisteleva puolustus ja maailman paras maalivahti Jonna Mäkelä.
NST-luotsi Lasse Kurronen on korostanut haluavansa NST:n olevan maan paras nimenomaan joukkueena, ja perinteisten joukkuehyveiden pakista poimii työkalut myös Jaana Lirkki.
– Parhaat aseet meillä ovat mielestäni kurinalaisuus, aktiivisuus ja tahto.
”Kotimatka on lyhyempi kultamitali kaulassa”
Superfinalisti toisensa jälkeen on tällä viikolla muistuttanut, että tässä kohdin ei valmistautumiseen enää etsitä uusia poppakonsteja. Avainasiana on tehdä tutut ja turvalliset asiat paremmin kuin koskaan.
– Tiivistä yhdessäoloa, hiotaan pikkujuttuja ja pidetään hyvää fiilistä yllä. Hyvä keskittyminen ja latautuminen on avainjuttu, jotta lauantaina saadaan itsestämme paras irti. Kukin tekee sen omalla tavallaan.
NST matkustaa Helsinkiin jo hyvissä ajoin perjantaina, ja paluu Lappeenrantaan on edessä lauantai-iltana.
– Kotimatka on huomattavasti lyhyempi kultamitali kaulassa!
Yksinäisyyttä ei pelaajien tarvitse pääkaupungissa orpoina tuntea.
– Ainakin pari bussia äänekkäitä faneja on tulossa, lisäksi omilla autoilla vähintään yhtä paljon, mikä on ihan mahtava juttu. Tunnelma on sen puolesta taattu, Jaana Lirkki ihastelee.
Lappeenrannassa kauppatieteen maisteriksi ja maajoukkuepelaajaksi
Yhä vasta 25-vuotias helsinkiläisen Tapanilan Erän kasvatti Lirkki ehti pelata pääsarjaa Erä III:n paidassa talven 2008 – 2009. Sitten kaupungiksi vaihtui opintopaikan myötä Lappeenranta ja seuraksi NST.
– Muutin silloin Lappeenrantaan opiskelemaan kauppatieteitä, ja joulukuussa valmistuin kauppatieteiden maisteriksi. Sen jälkeen olen ollut töissä.
Kaukalossa tahti on parantunut tasaisen varmasti. Erä-kauden kuusi maalisyöttöä saivat uudessa joukkueessa heti jatkokseen 17 pisteen kauden ja kaulaan hopeamitalin. Seuraavilla kausilla piste-ennätys koheni ensin 22 ja sitten 28 merkintään. Kaudella 2013-2014 Lirkille merkittiin tilastoihin vain yksi liigaottelu, mutta sitten mentiinkin taas täysillä. Nyt alla on kaksi 29 pisteen runkosarjakautta, ja tämän kauden MM-debyytti Suomi-paidassa kertoo noususta koko maan eliittiin.
– Tällä kaudella olen satsannut salibandyyn enemmän kuin aikaisemmin, ja olen mielestäni kehittynyt pelaajana. Olen saanut paljon uusia kokemuksia ja sen myötä itsevarmuutta pelaamiseen. Meillä on ihan huikea joukkue tänä vuonna ja on ollut mahtavaa olla osa sitä.
Paluu mestariehdokkaaksi ei sattumaa
Kevään 2006 mestaruus on NST:lle ennen huomista ainoa, mutta joukkue tunnettiin pitkään Naisten Salibandyliigan kestomitalistina. Parin vaisumman vuoden jälkeen ”Nakit” ovat taas mestariehdokas, ja siihen on syynsä
– Meillä on vahva joukkue täynnä kokemusta, osaamista ja taitoa. Tälle kaudelle saimme myös hyviä vahvistuksia. Jokainen pelaaja on motivoitunut ja sitoutunut yhteiseen tavoitteeseemme, halu voittaa on suuri! Luottamus joukkuekaveriin on huipussaan ja nautimme pelaamisesta. Uskon että nämä tekijät ovat edesauttaneet meidän menestystä, joukkueen luottosentteri analysoi.
Teksti: Mika Hilska
Kuvat: Salibandyliitto ja Markku Taurama