Turkulaisen salibandyn kasvatti Miko Kailiala voitti jo 2011 nuorten MM-kultaa, ja joulukuussa hänestä tuli toisella yrittämällä myös miesten maailmanmestari. Lauantaina Kailiala ja Suomen koko kultajoukkue kokoontuvat jälleen. Miesten maajoukkue kotimaisessa kaukalossa on harvinaista herkkua, ja Marli Areenalla maailmanmestarit saavat vastaansa Tshekin.
– Mahtavaa saada porukka taas kasaan näin pian kisojen jälkeen ja päästä pelaamaan yhdessä Suomen hienoimmassa kaupungissa Turussa, Miko Kailiala julistaa kainostelematta.
– Tuttuja varmasti riittää katsomossa, ja eiköhän porukkaa tule muutenkin hyvin. Tepsi on vetänyt hienoja yleisömääriä, ja kaupungissa on hyvä salibandykausi menossa.
Lauantain pääteemoina ovat tietenkin maailmanmestarien jälleennäkeminen ja kotiyleisön tilaisuus nähdä sankarit tositoimissa, mutta aina kun Suomi-paita puetaan ylle, pelataan myös voitosta. MM-välierässä Tshekki piinasi Suomea loppuun saakka, ja vasta Eemeli Salinin unelmalaukaus seitsemän sekuntia ennen loppusummeria päästi sinivalkoiset piinasta valmistautumaan loppuotteluun.
– Tshekki on aina vahva omassa jutussaan, tykkäävät pelata vastahyökkäyksillään ja ovat päästessään hurmokseen todella paha vastustaja. Mutta lauantaina mennään kentälle voittamaan peli ja pitämään hauskaa kaukalossa ja sen jälkeen muutenkin.
”Suomi oli MM-finaalin parempi joukkue”
Nyt kun Ruotsin kaatamisesta MM-finaalin rangaistuslaukauskisassa on kulunut puolitoista kuukautta, voi tunteiden tasaannuttua katsoa jo taaksepäin.
– Se voitto on edelleen päällimmäisenä mielessä, kun ei ollut Ruotsia vähään aikaan kaadettu, Miko Kailiala muistelee.
– Itse olin ensimmäistä kertaa mukana Göteborgissa 2014, ja tässä oli pitkälti samoja äijiä, joiden kanssa tuli kuljettua tiiviisti neljän vuoden matka. Seuraaviin kisoihin joukkue tulee varmaan jo muuttumaan aika paljon, joten Riika oli tavallaan tämän ryhmän päätepysäkki.
Rangaistuslaukauksilla ratkennut Suomen kolmas maailmanmestaruus tuli minimaalisella marginaalilla mutta oli Kailialan mielestä kaikkea muuta kuin arpapeliä. Suomi oli loppuottelun parempi joukkue.
– Kisat olivat meiltä nousujohteiset ja finaali niiden paras pelimme. Olen katsonut loppuottelun jälkeenpäin vain kerran, mutta kyllähän me pystyimme pelaamaan kaverin tiedetyt avaukset pois ja olimme myös pallon kanssa hyviä. Ruotsi tykkää pitää itse palloa, joten saimme heidät pois mukavuusalueeltaan, kun pystyimme pitämään kuulan itsellämme. Siellä oli paljon hetkiä, kun me olimme selkeästi kuskin paikalla ja meidän kyllä kuuluikin voittaa, koska olimme parempi joukkue.
Suomalaista urheilua pitkään seuranneiden korvaan uuden sukupolven itsevarmuus kuulostaa raikkaan rohkaisevalta. Ne ajat, kun suomalaisen pelaajan kuului sulaa Ruotsin loppurynnistyksen edessä, ovat uusille maajoukkuetähdille historiaa.
– En usko, että monikaan enää pitää Ruotsia mitenkään mahdottomana vastuksena, arkkivihollisen aikanaan voittomaalillaan jo nuorten MM-finaalissa upottanut Kailiala tiivistää.
– Eivätköhän ne ole korkeintaan satunnaiset fanit ja lainausmerkeissä salibandytietäjät, jotka ovat pitäneet Ruotsia jotenkin todellisuutta pahempana vastuksena. Meillä on tulossa miesten maajoukkueeseen rungoksi taas uusi vahva sukupolvi, joka tietää, millaista on voittaa Ruotsi nuorissa ja osa lisäksi myös viime kesänä opiskelijoiden MM-kisoissa.
”Tiesin varmasti, että teen maalin”
Suomi teki MM-finaalin rangaistuslaukauskisassa vakuuttavaa jälkeä. Tatu Väänänen, Krister Savonen, Mika Kohonen ja Miko Kailiala kävivät vuorollaan laittamassa vuorenvarmasti pallon pussiin kun taas maailmanmestaruutta puolustaneelta Ruotsilta onnistui vain kaksi yrittäjää.
– En muista, että maajoukkueessa olisi edes hirveästi erikseen harjoiteltu rankkareita, Kailiala paljastaa.
– Tuplamaaotteluissa on sen verran kokeiltu että nähdään, kenen kannattaa vetää. Nyt oli kolme – neljä nimeä varmaan aika selkeitä, ja loppuja Kettusen Pete saattoi joutua miettimään. Meillä on ollut Ruotsia vastaan monesti pilkuissa vaikeaa, mutta nyt Kivilehto sanoi, että vetäkää vain vasemmalle puolelle, sieltä se ei saa kiinni, ja sinnehän niitä upposikin.
Finaalin TV-tallenteen lähikuvat näyttivät jo ennen ensimmäistäkään rangaistuslaukausta lupaavia merkkejä, kun Suomen vaihtopenkillä hymyiltiin vapautuneesti ruotsalaisten odottaessa kohtaloaan totisina.
– Varmasti joukkueesta paistoi se, että tiedettiin olleemme vastustajaa paremmin pelillä ja jokaisella oli voittajan ilme. Niin vetämään valituilla kuin koko joukkueella oli iso luotto laukojiin, ja oli kyllä hieno tunne kuulla oma nimensä. Tiesin varmasti, että teen maalin.
Miko Kailiala on kerran jos toisenkin mainittu yhtenä maan rankkarispesialisteista, mutta mies itse epäröi titteliään hetken.
– Viime vuosien osalta en ole ihan varma. Aikanaanhan patenttini rystyltä kämmenelle ja ylös toimi aina, mutta kun se on opittu, on pitänyt alkaa lukea enemmän veskareita. Rankkarit eivät ole ihan shakkia mutta kuitenkin samantyylinen liikkeiden ja hämäysten ja yllätysten paketti laukojan ja torjujan välillä.
Rankkarit kelpaisivat maailmanmestarille myös liigapeleihin ratkomaan voittajan, mikäli edes jatkoaika ei tuo ratkaisua.
– Ehdottomasti olen sen kannalla, rankkarikisan voittaja voisi saada lisäpisteen.
”Hetken aikaa oli tosi tyhjä olo”
Salibandyliiga jatkui jo MM-kisojen jälkeisellä viikolla, mutta ihan heti ensimmäisessä pelissä ei Miko Kailialaa EräViikinkien paidassa nähty.
– Hetken aikaa oli tosi tyhjä olo kun oli antanut kisoissa niin kaiken niin kropasta kuin henkisestikin. Oli ollut puhetta, että jos akut ovat ihan tyhjinä niin ei tarvitse heti seuraavana viikonloppuna pelata. Jani Kukkola oli loukkaantunut MM-puolivälierässä ja muutenkin joukkueeseen iski sen verran loukkaantumissumaa, että sunnuntaina olin jo penkillä mukana ja sitten Suomen Cupin ÅIF-matsista alkaen taas normaalisti. Koko kauteen eivät kisat hirveästi ole vaikuttaneet, mutta totta kai valmistautuminen niihin oli koko syksyn mukana takaraivossa. Nyt mennään kuitenkin kohti kevään ratkaisuja, ja seuraava keskittymispiikki pitää olla siellä.
EräViikinkien kausi on ollut erinomainen kun joukkue kruunasi TEHO Sport Suomen Cupin finaalivoittoon Classicista ja on hallinnut Salibandyliigaa yhdessä tamperelaisten kanssa.
– Se tiedettiin jo ennen kauden alkua, että nimilista on kova, mutta se on yllättänyt, miten hyvin joukkue on jo hitsautunut yhteen. Classicia vastaan on otettu nuhaan kahden laatujengin kohtaamisissa kahdessa ottelussa kolmesta, mutta cupvoitto näytti, että voidaan kyllä kaataa heidät uudelleenkin. Jos tähän tahtiin jatketaan kuin olemme kauden mittaan kehittyneet niin mikä tahansa on mahdollista.
”TPS näyttänyt, että joukkue on aina yksittäistä pelaajaa suurempi”
Liigapelit 2010 aloittanut Miko Kailiala edusti ensimmäiset kolme pääsarjakauttaan TPS:aa ennen kuin siirtyi 2013 SSV:hen ja sieltä aikanaan fuusion myötä EräViikinkeihin. Hänen lähtiessään mustavalkoiset värit olivat jyrkässä alamäessä ja niin TPS:n miehet kuin naisetkin horjuivat pahimmillaan liigasta putoamisen partaalla. Nyt kumpikin on kuitenkin palannut vahvaksi mitaliehdokkaaksi, ja yksi EräViikinkien kauden kolmesta tappiosta tulikin kotona juuri Tepsille.
– Tämän hetken Tepsi on todella vaikea voittaa, ja he pelaavat sellaista hyvässä mielessä rumaa syöpäsalibandya. Innolla odotan revanssin paikkaa kevätkierroksella Turussa.
Turkulainen salibandyhuuma on noteerattu EräViikingeissäkin.
– Vihdoinkin kaupungissa pelataan taas voittavaa salibandya, ja vaikean alun jälkeen TPS taistelee nyt play offien kotiedusta. Lämmöllä olen seurannut paluuta aallonpohjasta kohti huippua, ja laji kiinnostaa kaupungissa, kun TPS:n yleisökeskiarvokin taitaa olla kohta koko liigan paras. Aki Vilander ja kumppanit ovat tehneet todella vahvaa työtä vähilläkin pelimerkeillä ja näytöt ovat kovia meriittejä muistuttamassa, että joukkue on aina isompi kuin yksikään pelaaja, Miko Kailiala ihastelee.
Suomi – Tshekki lauantaina 4.2. klo 17 Turun Marli Areenalla!
Liput lippu.fi/salibandy
Teksti ja kuvat: Mika Hilska