Kahden vuoden Helsingin visiitin jälkeen Raumalle palannut Janne Hyvönen tiedostaa tulosvastuunsa ja nauttii siitä, että häneen kohdistetaan odotuksia. Mikäli kaikki natsaa kohdalleen, Raumalla pelataan runkosarjan jälkeen muita pelejä kuin viime vuosina.
Kaksi edelliskautta Helsingissä Viikinkien ja EräViikinkien riveissä pelannut Janne Hyvönen oli keväällä haluttua tavaraa. Maajoukkuetason keskushyökkääjällä oli muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja, sillä ainakin TPS oli tiukasti miehen perässä. Myös EräViikingit oli luonnollisesti valmis pitämään 31-vuotiaan miehen riveissään. Hyvönen palasi kotiin. Hän valitsi Rauman SalBan.
– Kauden jälkeen oli aika ”fifty-fifty”-tilanne tulevaisuuden suhteen. Lopulta siviilipuoli ratkaisi asian. Ei oikeastaan ollut muita järkeviä vaihtoehtoja, kun salibandya ei voi ammatikseen pelata, Hyvönen kertoo.
Rakennusalan yrittäjä oli suunnitellut pelaavansa vielä Raumalla, mutta ei välttämättä uskonut palaavansa takaisin näin nopeasti. Viime kausina rimaa hipoen liigapaikkansa säilyttänyt koiralauma lähtee tähän kauteen paremmista asetelmista kuin koskaan aikaisemmin. Eikä vähiten Hyvösen vuoksi. Edellisellä SalBassa pelaamallaan liigakaudella hän iski 36 pistettä. Niitä odotetaan tälläkin kaudella.
– Ajattelen pelkästään positiivisesti asiaa. On hienoa, että on tulosvastuuta. Tiedostan kyllä, että olen tärkeä palanen tässä palapelissä.
Vuonna 2015 Raumalta lähti Helsinkiin taiteilijatyyppi, joka vannoi yksilöratkaisujen nimeen. Takaisin palasi kypsempi ja monipuolisempi pelaaja, jolle joukkuepelaaminen on asia numero yksi.
– Ajattelen pelistä aika eri tavalla kuin silloin. Nykyään arvostan sitä, että viisi jätkää tekevät yhdessä hommia, harmoniaa viisikon sisällä, Hyvönen muotoilee.
– Lisäksi aloin tekemään hommia tosissani. Matilaisen ”Keken” koulussa sai fysiikkapuolen kuntoon. Halusin näyttää uusissa ympyröissä itselleni, että pärjään, Hyvönen muistelee aikaansa Helsingissä.
Jos on Hyvönen muuttunut, niin on myös SalBa. Kahdessa vuodessa on otettu askelia eteenpäin monellakin eri saralla.
– Tuntuu, että sekä pelaajat että taustahenkilöt ovat pikku hiljaa alkaneet ymmärtämään liigatason vaatimukset. Yritän omalta osaltani tuoda vaatimustasoa harjoituksiin. En halua, että sinne tullaan vain siksi, että kalenterissa niin lukee, hän linjaa.
Vaatimustason ylläpitämisen lisäksi Hyvönen tuo oman mausteensa SalBan pukukoppiin. Viime kausien joukkuekaveri Miko Kailialan mukaan hän viihtyisi joukkueen pyhimmässä paikassa vaikka puoleen yöhön asti harjoitusten jälkeen.
– On se tärkeä paikka. Varmasti monelle muullekin. Siellä saa olla täysin oma itsensä, 4-vuotiaasta asti joukkuelajeja pelannut Hyvönen toteaa.
SalBan lähtökohdat liigakauteen ovat materiaalin puolelta paremmat kuin kertaakaan aikaisemmin. Hyvösen lisäksi hyökkäysvoimaa tuo muun muassa Sveitsistä Raumalle siirtynyt Erik Härkönen. Miikka Sokan lähtö ei ollut raumalaisille toivottava, mutta siirtomarkkinoiden saldo on plusmerkkinen. Viime kauteen verrattuna valmistautuminen on ollut aivan eri tasolla. Vapaamatkustajille ei ole ollut tilaa.
Liian korkeita odotuksia on turha ladata, mutta Rauman ”ganalin” varressa voidaan ainakin varovaisesti kuiskutella pudotuspelimahdollisuuksista.
– Se vaatii onnistumista niin pelaajilta kuin valmennukselta. Jos saamme homman rullaamaan alusta asti, voi positiivinen kierre siivittää meidät pudotuspeleihin asti. Mä pidän sitä täysin mahdollisena.
– Ei SalBa tälläkään kaudella tule kauneinta salibandya pelaamaan. Samanlainen taisteleva koiralauma siellä on kuin ennenkin. Siitä homma ei jää kiinni, Hyvönen tietää.
Toisaalta Hyvönen näkee haasteena sen, jos homma ei lähde heti alussa oikeille raiteille.
– Sellaisen epäonnistumisten kierteen katkaiseminen voi olla haastavaa. Enkä tarkoita niinkään pelien sisällä, vaan laajemmin ajateltuna.
Hyvösen ykköstavoite on vielä SalBa niin pitkälle kuin mahdollista. Henkilökohtaisella tasolla maajoukkuepaita kiinnostaa yhä.
– Kerran olen sen päässyt näkemään ja kokemaan. Suomi-paidan päälle vetäminen on mahtava fiilis, ja se on varmasti jokaisen pikkupojan unelma lajista riippumatta. Ei maailma siihen kaadu, jos en enää pääse mukaan, mutta olisihan se hienoa.
Teksti: Tuomo Reponen
Arkistokuvat: Juhani Järvenpää
