Tuskin Joona Rantalasta on kirjoitettu yhtäkään tarinaa ilman, että mainitaan isä Jarkko Rantala, nykyinen Salibandyliiton huippu-urheilujohtaja. Eikä tehdä poikkeusta nytkään, sillä niin merkittävästä isä-poika-yhdistelmästä on kysymys. Harvassa on parivaljakko, joka olisi viettänyt yhtä paljon yhteistä aikaa reikäpallon parissa.
Kun mukaan otetaan vielä äiti Tuuli, joka oli aikoinaan ensin nostamassa lappeenrantalaista NST:n naisten joukkuetta liigaan ja sitten pelaten pääsarjatasolla vielä muutaman kauden, ovat Joonan lähtökohdat salibandyuralle kaukana sattumasta.
– Tarinan mukaan olen syntynyt pelimatkalla. Isä oli peliressulla valmentajana ja raskaana ollut äitikin oli mukana, mutta ei sillä kertaa pelannut. Ihan pienestä pitäen olen pitänyt mailaan kädessäni. Ensimmäinen mailani oli kuulemma keittiölaatikosta otettu vispilä, kertoo poika Rantala.
Vaikka salibandy oli vahvasti mukana Rantalan perheen arjessa, Joona harrasti urheilua monipuolisesti.
– Olen pelannut muitakin lajeja, kuten futista ja lätkää. Ennen yläasteikää tein lajivalinnan salibandyn puolelle. On järkevää harrastaa lapsena montaa eri lajia.
Joonan ensimmäinen joukkue oli Taipalsaaren Kisa. Rantala pelasi myös tovin Tampereen Classicin juniorijoukkueessa. Se oli aikaa, kun isä Rantala oli Classicin liigajoukkueen valmentaja.
– Olen Helsingissä syntynyt, mutta lapsuuteni olen viettänyt Taipalsaaressa, lähellä Lappeenrantaa. Kun muutimme Tampereelle, pelasin siellä. Vasta myöhemmin, kun perheeni muutti takaisin, pelasin Lappeenrannan NST:ssä.
123 tehopistettä 19 runkosarjaottelussa ja päälle vielä kahdeksan pudotuspeliottelun 30 pistettä on kova saavutus – olkoonkin, että tilasto on C-junioreiden SM-sarjasta. Se tarkoitti 6,5 pistettä per ottelu. Rantalan tekemät hurjat pisteet kaudella 2014-2014 todistavat, että kyse oli poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. NST:ssä on kasvamassa salibandymaailman seuraava timantti, kirjoitti aikoinaan paikallinen sanomalehti.
Ensimmäisellä liigakaudellaan NST:ssä Rantala teki 25 ottelussa 21+5=26 pistettä. Nuorukaisen otteisiin salibandykaukalossa kiinnitti huomiota myös nuorten maajoukkuevalmentaja Heikki Luukkonen. Rantala valittiin 19-vuotiaiden MM-kisoihin. Kotiin tultiin kultamitali kaulassa. NST:n peluri valittiin myös kisojen tähdistökentälliseen.
Lappeenrantalaisen liigajoukkueen kausi päättyi kuitenkin pettymykseen. Joukkue putosi Divariin. Sen jälkeen urheilulukiota käyvä Rantala teki yllättävän päätöksen siirtymällä yhden kauden ajaksi sveitsiläisen Zug Unitedin riveihin. Päätöstä helpotti, kun isä Rantala sai sopimuksen samaan seuraan. Entuudestaan tuttu oli myös Zugin urheilujohtaja Otto Moilanen, entinen NST-pelaaja.
– En olisi lähtenyt Sveitsiin ilman isää, olin vielä niin nuori. Isä itse ehdotti mukaan lähtemistä. Hänen mielestään en ollut vielä Suomessa liigatasoinen pelaaja ja Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla saisin paljon peliaikaa.
Vuosi alppimaisemissa oli opettavainen.
– Kokemus oli huikea. Erilainen kulttuuri ja kieli. Kasvatti nähdä maailmaa. Jengi pelasi siellä fyysisesti kovaa peliä. Itse olin silloin vielä pieni ja hontelo poika. Pääsin kuitenkin pelaamaan isossa roolissa ja sain paljon vastuuta.
Zug United nousi kauden päätteeksi pääsarjaan. Suomalaiselle merkattiin tilastoihin liki 50 pistettä. Kaudeksi 2017-2018 Rantala siirtyi kuitenkin takaisin Suomeen. Uusi joukkue oli Tampereen Classic.
Kovia pelimiehiä vilisevä Classic oli A-juniori-ikäiselle Rantalalle haastava paikka. Vaikka hän oli yksi ikäluokkansa lupaavimmista pelaajista koko Suomessa, oli peliaika tiukilla. Penkityskin tuli tutuksi. ASM-sarjassa tuli enemmän vastuuta. Siellä kausi päättyi Suomen mestaruuteen.
– Molemmat, sekä Sveitsi että Classic, olivat henkisesti kasvattavia kokemuksia. Menin Tampereelle ajatuksella, että pelipaikka irtoaa, mutta ei se ihan niin kuitenkaan mennyt. Onneksi oli paljon A-junioreiden otteluita.
Classicin liigajoukkueen harjoituksien taso on kova. Treenit kehittivät Joonaa hänen päästessään harjoittelemaan Suomen parhaimpia pelaajia vastaan. Rantalan tavoite oli kuitenkin korkeammalla kuin yltää Classicin kolmoskenttään. Niinpä edessä oli siirto naapuriseura Nokia KRP:hen. Tiedossa oli iso vastuu Näätien ykköskentässä.
– Halusin uusia kuvioita ja isompaa roolia. Otin Nokiaan yhteyttä ja he olivat heti kiinnostuneita.
Koronakurimus siirsi salibandyn MM-kisoja vuodella eteenpäin. Nyt 21-vuotias Rantala on todennäköisesti yksi heistä, jotka ovat hyötyneet siirrosta. Kilpailu pääsystä kisajoukkueeseen on kova. Nuoren Rantalan kehitystahti on ollut sitä luokkaa, että tämän vuoden lopulla vuotta vanhemman ja kokeneemman Rantalan valinta MM-joukkueeseen ei olisi kenellekään yllätys.
Eikä pitäisikään olla yllätys, mikäli se riippuu nuorukaisen omista henkilökohtaisista tavoitteista. Rantala on itse korskeasti todennut jo 16-vuotiaana liigadebytanttina aikovansa olla tulevaisuudessa maailman paras salibandypelaaja.
– Ehkä toimittaja silloin hieman johdatteli minua sanomaan niin. Mutta olen yhä sitä mieltä, että tavoitteet pitää olla korkealla. Haluan olla tulevaisuudessa paras versio itsestäni. Eli en halua huomata urani päätyttyä, että jokin kivi jäi kääntämättä. Ehkä se tarkoittaa tulevaisuudessa, että olen silloin maailman paras.
Suuren unelman toteuttamiselle on myös katetta, sillä Joona tiedostaa, että sen eteen pitää tehdä valtavasti töitä. Kaikki, jotka Joonan tuntevat, tietävät, että kyseessä on poikkeuksellisen kunnianhimoinen salibandypelaaja.
Vaikka Joonalla on ikää vasta 21 vuotta, on hän ehtinyt kokea salibandyssä monenlaista, kiitos isän vahvan lajitaustan. On iso ero pelata sarjan peräpään joukkueessa Lappeenrannan NST:ssä ja maailmantähtiä täynnä olevassa Suomen mestari Classicissa. Siihen väliin mahtuu vielä paljon elämyksiä antanut Sveitsin vuosi. Ja nyt joukkueensa varakapteeni Rantala on nokialaisten kantavia voimia.
Pääkallo.fi: Joona Rantala takoo pisteitä laiturina, mutta näkee tulevaisuudessa itsensä sentterinä – ”On löytynyt kiva kemia”
KRP:n päävalmentaja Jarmo Härmä on oppinut tuntemaan hyvin valmennettavansa. Kysytäänpä häneltä, millainen Joona on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Joonalla olisi edessään?
– Vaikka ikää on vasta 21 vuotta, niin Rantala on nähnyt jo monelta eri kantilta huippusalibandyä, jopa ihan kansainvälisestikin. Lukemattomat toistot pikkupoikana alkavat jalostumaan huippusalibandyn alttarille sopiviksi työkaluiksi.
– Oman valmentajaurani kunnianhimoisin ja määrätietoisin pelaaja, joka ei päästä itseään eikä ympäröiviä ihmisiään helpolla. Tämä puskee eteenpäin sekä häntä itseään että ympäröiviä ihmisiä. Oppinut kanavoimaan omaa kilpailuviettiään joukkueen edun mukaiseksi ja onkin jo nyt seurajoukkueessaan varakapteeni ja monessakin mielessä johtava pelaaja.
– Silti pystyy vielä ottamaan askeleita monella eri pelin ja pelin ulkopuolisella sektorilla. Pelaamisen kokonaisvaltaistaminen on vaiheessa, sillä hyvän ja huonon päivän ero vielä isohko huippupelaajaksi. Tulevaisuudessa on vain taivas rajana. Työnteon määrästä se ei ainakaan tule olemaan kiinni, enemmänkin omien voimavarojen optimoinnista kehitykseen. Joona on varmasti salibandymaailman kirkkaimpia tähtiä viiden vuoden päästä.
Vaikka Luukkonen on Oilersin päävalmentaja, hänkin on oppinut tuntemaan Rantalan hyvin. Kysytään häneltäkin, millaisia ajatuksia hänelle syntyy KRP:n ykköskentän taiturista.
– Joona on ollut valmis käärimään hihat ja tekemään töitä kehittyäkseen maailman huipulle. Toimiessamme yhdessä poikien maajoukkueessa hänen työmoraalinsa ja päämäärätietoisuutensa tekivät minuun vaikutuksen ja tiesin, että hänen läpimurtonsa maailman salibandyhuipulle on vain ajan kysymys.
– Maalinteko on Joonan suuri vahvuus, niin teknisen suorittamisen, kuin henkisten ominaisuuksien puolesta. Hän haluaa olla ratkaisija ja kantaa vastuuta. Silti hän ei missään nimessä ole vain perinteinen maalintekijä, vaan monipuolinen ja kokonaisvaltainen joukkueurheilija, joka johtaa ryhmää niin kaukalossa, kuin sen ulkopuolellakin.
– Joona on jo murtautunut F-liigan hyökkääjäeliittiin ja uskon, että läpimurto miesten maajoukkueen kisaryhmään ja tulevaisuuden avainpelaajaksi on jo lähellä. Kuten jo aiemmin yhteisellä matkallamme aprikoin, Joonan kohdalla ei tarvitse miettiä tuleeko hänestä absoluuttinen huippupelaaja kansainväliselle tasolle – se on vain ajan kysymys.
Yle Urheilu keväällä 2020: Joona Rantala on valmis johtamaan KrP:n pitkälle – ”Ensin pitää voittaa TPS ennen kuin Classicia voi haastaa”
Näin Rantala itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– On helppo sanoa, että se on nuorten maailmanmestaruus. Tosin samana vuonna tuli myös Suomen mestaruus Classicin edustuksessa ja A-junioreissa. Voitimme myös Suomen cupin. Koko vuosi oli menestyksellinen.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Eräs häviö C-junioreissa. Se oli se kausi, kun tein ennätyspisteet, mutta hävisimme Classicille finaalissa. Tuntui pahalta. Katsomossa oli yli tuhat ihmistä kannustamassa. Se oli silloin iso juttu pienelle pojalle.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Ratkaisukyky. Laadukas laukaus ja syöttö. Osaan nähdä hyökkäysalueella, kumpi on parempi. Puolustuspeliä on paljon jumpattu, mutta sitä voi vielä kehittää. Olen 195 senttiä pitkä eli ulottuvuuttakin löytyy.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Mika Kohonen.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Epämieluisin harjoitus on fysiikkatreenit juuri ennen pudotuspelien alkamista, kun pelimoodi on vahvasti päällä. Kesällä, kauden jälkeen, se ei ole ongelma. Teen sitä silloin mielelläni.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Annan tälle lajille vielä enemmän kuin mitä moni tietääkään. Salibandy on minulle suuri intohimo.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Ensinnäkin haluaisin pelata pitkän salibandyuran. Toiseksi haluan, että ei jää sellaista oloa, että jotain jäi tekemättä. Pitää olla uran jälkeen sellainen fiilis, että kaikki tuli tehtyä.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Juhani Järvenpää, Esa Takalo, Ville Vuorinen, Salibandyliiton arkisto