Jaska Kunelius raastaa klo 16.45 Seinäjoki Areenalla alkavassa Salibandyliigan finaalissa Happeen kolmoskentän pakkina. Hallitseva mestarijoukkue vilisee pehmeäkätisiä pallovirtuooseja, mutta Kunelius ei ole yksi heistä. Keskisuomalaisen opettajan avut ovat muualla.
Peter Kotilainen, Panu Kotilainen, Joonas Pylsy, Jonne Junkkarinen, Lassi Kotovaara ja kumppanit hallitsivat kaukaloita kun Happeen superikäluokat harjasivat Jyväskylään nuoren Suomen mestaruuden toisensa jälkeen. Dominointi jatkui aikaan sujuvasti miesten Salibandyliigassa, mutta listan taitureita jokusen vuoden vanhemman Happee- juniorin Jaska Kuneliuksen tie mestariksi oli toinen.
Pitempi ja mutkikkaampi.
– Yhtään nuorten SM-sarjaottelua en pelannut, Jaska Kunelius paljastaa.
Kovempikätinen pakki lähti miesten ikään kasvettuaan hakemaan vauhtia alemmista sarjoista. Kotipitäjä Saarijärven NiceBandy, O2JKL ja liigan kynnykselläkin kurkkaamassa käynyt SC Blues olivat Kuneliuksen joukkueita. Kunnes joukkueelle tuli lähtö vieläkin alemmas.
– Oli tehtävä päätös, haluanko lähteä alaspäin vai ylöspäin. Päätin koettaa riskilläkin ylöspäin.
Peruspakki alasarjoista ilmestyi liigajoukkue Happeen harjoituksiin. Eikä ollut helppoa.
– Kesällä kuulin kahden pelaajan pohtivan keskenään, milloin tuo Kunelius tajuaisi jättää enää tulematta tänne pilaamaan meidän treenejä. Silloin päätin, että treenaan lisäksi omatoimista ja roikun väkisin mukana, kunnes pakotetaan pois. Asiaa on toki sittemmin muisteltu ihan hyvässä hengessä, nykyinen Suomen mestari Kunelius jättää asian taakse.
Tunnollisen puurtamisen jälkeen paikka liigajoukkueen rosterissa aukesi.
Juuri ja juuri.
– Treenipelien jälkeen sain luvan jäädä mukaan, mutta yhtään peliaikaa ei luvattu. Ja aika suoraan kehotettiin myös miettimään, olisiko omalta kannalta järkevämpää pelata alemmalla tasolla. Jäin kuitenkin pyörimään mukana ja peliaikaakin alkoi sitten tulla kun yksi pakki joutui jäämään pois henkilökohtaisista syistä.
Jaska Kuneliuksen kokemuksista voi ottaa jokainen huipulle mielivä oppia.
– Taitoelementti ei ole ikinä ollut se vahvin puoleni, mutta silloin pitää tehdä vieläkin enemmän töitä ja korvata omat puutteensa olemalla parempi muussa. Tykkään pelata tässä tuhkapilvikentässämme, johon roolini istuu. Aikaisempina vuosina pelasin myös Petri Kaukon ja kumppanien alla, mutta kyllä ykkös- ja kakkoskenttämme ihan suoraan sanottuna ovat parempia kun minä en pelaa niissä. Siellä on nyt eri tavalla pallollista taitoa ja luovuutta.
Happeessa Salibandyliigaa kesästä 2008 alkaen seitsemän kautta pelannut Jaska Kunelius on samalla nähnyt joukkueen kasvun isojen pelien voittajaksi ja mestariksi. Taitoa Happeessa on aina riittänyt, mutta Keski-Suomen ylpeys oli pitkään se potentiaalinen porukka, jonka kasetti sitten totisimmassa paikassa kumminkin hajosi.
– Nuoret ovat opettaneet vanhempia pelaajia ja vanhemmat nuorempia, ammattipedagogi tiivistää kehityksen.
– Nuoret ovat tuoneet mukaan itseluottamusta, uskallusta pelata ja voittaa. Vanhemmat taas ovat samalla vetäneet vähän suitsia kiinni, palauttaneet jalkoja maan pinnalle ja näyttäneet mallia urheilullisen elämäntavan, ruokavalion ja sellaisten osalta. Yhdessä tässä on kuitenkin kaikki tehty töitä ja kehitytty.
Happeessa valmentajatkin ovat ennen kaikkea osa yhteisöä, mutta noussut on taso toki siinäkin ruudussa.
– Kun tulin Happeeseen, toiminta ei ollut yhtään näin systemaattista vaikka esimerkiksi fysiikkaakin toki treenattiin. Nyt kaikki tekeminen on suunniteltu ja perusteltu ajatuksen kautta.
Kasvatustieteiden maisteri Jaska Kuneliuksen urheiluvuoteen mahtuu muutakin kuin salibandya. Kesäisin on pesäpallo saanut kyytiä Suomi-sarjan Jyväskylän Lohessa, joka ensi kaudeksi on vaihtumassa Valoon.
Happeen sivujen pelaajakortin maininta erikoisemmasta musiikista pakottaa kysymään, mistä on kyse.
– Tykkään kuunnella sellaista vähän voimakkaampaa musiikkia, örinämusiikiksi sanovat. Viime kevään mestaruusjuhlissa kuultiin esimerkiksi Cradle of Filthiä ja CMX:ää, nimenomaan sitä oikeaa vanhempaa kuten Kolmikärkeä ja Veljeskuntaa.
Happee on salibandyn edelläkävijä seurana, joka ei ole palatsissaan pönöttävä pääsylippuja myyvä tuote vaan osa keskisuomalaista urheiluyhteisöä, kaikkien yhteinen juttu.
Se ei ole sattumaa.
– Isossa osassa ovat jo heti leirit ja kerhot vetäjineen, joissa pelaajat tekevät hommia seuran työntekijöinä. Kun vetäjät saavat lapset innostumaan liikunnasta ja he kertovat hyvistä kokemuksistaan kotona, lumipallo lähtee pyörimään.
Happee on näyttänyt mallia myös ulospäinsuuntautuneisuudellaan joka on näkynyt joka päivä sosiaalisessa mediassa ja poikinut seurauksena näkyvyyttä perinteiselle puolelle. Seuran sivut, Facebook, Twitter, YouTube, pelaajakolumnit Keskisuomalaisessa ja kaikki muu ovat tehneet Jyväskylän Happeesta maailman seuratuimman salibandyseuran.
Salibandyssakin on vuosikymmeniä huokailtu, että pelaajien olisi saatava keskittyä vai pelaamiseen ja seurojen etsittävä taustoille ihmisiä hoitamaan muut asiat. Mutta Happee ei ole jäänyt odottamaan jonkun tekevän jotain. Pelaajat ovat tehneet suuren osan itse.
– Kuten aikanaan jo puhuttiin, pelaajat halusivat seuran ollessa tiukoilla itse laittaa haalarit päälle ja miettiä, mitä jokainen voisi tehdä. Kainulaisen Jannen ja Riitesuon Lassen kanssa myös puhuttiin paljon siitä, miten paljon terveempi näkökulma tämä on. Pelaaja, joka ei tee muuta kuin pelaa ja saa ehkä tuhat euroa kuussa seuralta, on uran päätyttyä ihmeissään kun pitäisi olla muutakin, Kunelius muistuttaa.
Ketään Happeen pelaajsta ei ole ollut vaikea saada mukaan tempauksiin.
– Toki päivätöissä olevan on vaikeampi tulla arkena klo 12 keskustaan pyörimään hirvipuku päällä, mutta yleisesti ottaen en muista, että kukaan olisi kieltäytynyt mistään. Meillä on vuosiaen varrella ollut monenlaisia talkoita, esimerkiksi multa- heinä- ja paskanluontitalkoita ja onhan niihin verrattuna aika pieni vaiva seistä poseeraamassa valokuvissa tai olla haastateltavana.
Kysyttäessä Kuneliukselta löytyykin pari vinkkiä myös muille näkyvyyttä ja huomiota haikaileville urheilijoille ja seuroille.
– Seuran nimi ja logo eivät tee yhtään mitään vaan kyllä vastuu on niillä, jotka sitä paitaa kantavat. Pari liigapeliä pelattuaan on turha ylpistyä, koska siitä työ vasta alkaa. On turha istua kotona sohvalla ja kitistä, miksi meistä ei puhuta kun voi kääriä hihat ja alkaa tehdä töitä asian eteen.
Lue Jaska Kuneliuksen ja kumppanien kolumneja Keskisuomalaisen Hirvimettästä
Salibandyliigan toinen finaali SPV – Happee pääsiäislauantaina klo 16.45 Seinäjoki Areenalla ja suorana TV2:ssa. Kolmas loppuottelu Happee – SPV sunnuntaina klo 15.30 Jyväskylän Synergia Areenalla ja suorana TV2:ssa.
Happeen akateeminen työmies Jaska Kunelius puolustuksessa numerolla 4.