– Olin vuonna 2004 mukana sähköpyörätuolisalibandyn MM-kisoissa Helsingissä vapaaehtoistyöntekijänä. Innostuin lajista ja halusin päästä itsekin pelaamaan.
Näin muistelee helsinkiläinen Saila Luumi ensikosketustaan erikoiseen lajiin, joka on tarkoitettu liikuntarajoitteisille vammaisurheilijoille. Luumin kohdalla ensi-ihastus ei ollut vain hetkellinen ilmiö, vaan nyt Saila on harrastanut lajia jo lähes parinkymmenen vuoden ajan.
– Voin pelata joukkuelajia, vaikka minulla on vaikea liikuntavamma. Lajin nopeus kiehtoo ja voin näyttää omia taitojani. En ole yksilöurheilija, vaan joukkuepelaaja. Sähkärisäbä tarjoaa minulle sosiaalisia kontakteja. Pelaamalla ystäviäni kanssa meillä on paljon yhteistä tekemistä.
Lajin virallinen nimi on sähköpyörätuolisalibandy. Melkoinen ”nimihirviö”, vai miltä kuulostaa sana sähköpyörätuolisalibandyerotuomari. Niinpä käytännön syistä laji-ihmiset ovat kehittäneetkin omia nimityksiään.
– Lyhennämme lajinimen virallisesti muotoon SPT-salibandy, mutta yleensä puhumme vain sähkärisäbästä tai sähkärisalibandystä.
Nimensä mukaisesti sähköpyörätuolisalibandyllä on vahva kiinnekohta normaaliin salibandyyn, pystysalibandyyn. Muun muassa Salibandyliitto vastaa vammaisille ja erityistä tukea tarvitseville liikkujille tarkoitetun lajin sarjatoiminnasta. Todellisuudessa sähkärisäbä, vaikka siinä käytetään salibandymailaa ja -palloa, on lajina kuitenkin varsin erilainen. Normaali liikuntakyinen pystysalibandypelaaja ei pärjäisi lajissa ilman kunnon harjoittelua.
Salibandyliitto kannustaa seuroja ottamaan mukaan toimintaansa myös erityisryhmiä integroimalla esimerkiksi sähköpyörätuolisalibandyn harrastamisen seuran ohjelmaan. Näin onkin muutamissa seuroissa jo tehty. Luumin edustamassa Outsider-nimisessä seurassa on päädytty kuitenkin erilaiseen ratkaisuun.
– Outsiders on oma itsenäinen yhdistys. Koemme, että pystymme pyörittämään seuratoimintaa näin paremmin kuin olemalla osa isompaa organisaatiota. Esimerkiksi varainkeruun koemme helpommaksi. Harrastaminen tulee meille edullisemmaksi, kun toimimme seurana itsenäisesti.
Vuonna 2001 perustettu helsinkiläinen Outsiders on pitkäaikaisin edelleen toiminnassa oleva sähköpyörätuolisalibandysarjoja pelaava joukkue. Aikoinaan pääkaupunkiseudulla oli pari muutakin salibandyn erikoisseuraa, joiden toiminnassa oli mukana myös oma SPT-joukkue. Niiden toiminta kuitenkin hiipui.
– Vaikka olen pelannut pitkään, en ole seuran perustajajäsen. Mutta, kun Outsiders rekisteröitiin vuonna 2011, olin jo silloin mukana. Nyt olen seuran puheenjohtaja ja toimin myös joukkueenjohtajana sekä tietysti myös itse pelaan.
Outsiders harjoittelee Myllypuron Liikuntamyllyssä. Pelialustan materiaalilla ei ole samanlaista merkitystä kuin pystysalibandyssä. Tärkeintä on hallin esteettömyys.
– Yleensä pelaamme hyväksi havaituissa esteettömissä saleissa. Uudet hallit ovat kaikki valmiiksi esteettömiä. Emme tarvitse virallisen kokoista kaukaloa ja kaikki lattiamateriaalitkin käyvät. Maalit pitää rakentaa erikseen, koska ne ovat erilaiset kuin normaalisalibandyssä.
Kulkeminen kotoa hallille ei ole ongelma.
– Liikun invataksilla, eli kulkeminen ei ole este harrastaa lajia. Pelaajilla on oma pelituoli erikseen ja se kulkee aina mukana harjoituksiin ja pelimatkoille.
Juttusarjassa esitellään syksyn aikana salibandya erityisryhmien liikuntamuotona ja henkilöitä sen parissa.
Teksti ja kuvat: Hannu Tuominen