Kun nuori Eetu Sikkinen nousi ensimmäisen kerran maajoukkueympyröihin, osa irvileuoista perusteli valintaa toteamalla, että helppoahan se on Tampereen Classicista päästä Petteri Nykyn maajoukkueeseen.
Totta se onkin.
– Jos olet pelannut vuosien ajan harjoituksissa Salo–Johansson–Salin -kenttää vastaan, niin opit varmasti puolustamaan ja muutenkin pelaamaan. Sitä oppii väkisinkin ymmärtämään peliä, kun välillä tuntuu, että tulee ovista ja ikkunoista. Jotain pitää kehittää, jotta ei olisi harjoituksissa kuin pesukoneessa. Classic onkin ollut minulle paras ympäristö kasvaa pelaajana sekä ihmisenä, toteaa Sikkinen.
Sikkisen nimi oli jälleen Nykyn listalla, kun Suomen MM-kisajoukkue julkaistiin. Viimeistään alkusarjan ottelussa Ruotsia vastaan viimeisetkin epäilijät saattoivat todeta, että 24-vuotias Classicin kasvatti Sikkinen ansaitsi kisapaikan. Nykyn taktiikka perustuu vahvaan puolustuspelaamiseen. Siihen keskushyökkääjänä pelaava nopeajalkainen Sikkinen sopii mainiosti.
Tampereen ammattikorkeakoulussa liiketaloutta opiskeleva Sikkinen on edustanut uransa aikana vain Classicia. Kaikki sai alkunsa, kuten monella mullakin salibandyyn hurahtaneella, koulun sählykerhosta.
– Perjantai-iltapäivisin pelattiin koulun pienessä liikuntasalissa. Pian siirryin Classicin juniorijoukkueeseen. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin ihan virallisessa joukkueessa. Sen verran muistan, että sarjapeleissä menestys oli aluksi aika vaatimatonta.
Vaikka salibandy on ollut Eetulle ykköslaji jo naperoiästä alkaen, kaikesta näkee, että urheilullinen Sikkinen on harrastanut liikuntaa monipuolisesti.
– Nuorena tuli pelattuna maalivahtina jalkapalloa. Kangasalalla järjestettiin Ilveksen organisoimaa toimintaa. Isät valmensivat, mutta ei kestänyt pitkään, kun futis jäi. Ei ollut riittävästi pelaajia. Jääkiekkoa ja tennistäkin tuli kokeiltua.
Onpa palkintokaapissa yksi hopeamitali yleisurheilun nuorten SM-kisoistakin.
– Harrastin yleisurheilua pitkään, mutta sitä tehtiin enemmänkin lahjoilla. Kävin kisoissa. Kerran kesken rippileirin lähdin junioreiden SM-viestikisoihin. Saavutimme Kangasalan Urheilijoita edustaen 15-vuotiaiden poikien sarjassa hopeaa 4×800 metrin viestissä. Siihen yleisurheilu-urani päättyikin, sillä yksilönä ei ollut jatkossa mahdollisuutta enää pärjätä.
Olet kertonut, että eniten omaan uraasi vaikuttanut henkilö on isäsi? Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
– Isäni on vienyt minua harrastuksista toiseen, valmentanut, ollut joukkueenjohtajana jne. Hän on mahdollistanut sen, että olen voinut harrastaa eri lajeja monipuolisesti. Edelleen vanhemmilta tuleva tuki on erittäin suurta. Isä käy katsomassa otteluitani ja on joskus paikalla vieraspeleissäkin.
Sait MM-kisoissa tilaisuuden näyttää osaamistasi alkusarjan Ruotsi-ottelussa ja monien mielestä onnistuit siinä. Miten itse kommentoit? Oliko jo ennen ottelua mielessä, että nyt annetaan iso näyttö?
– Koko kentällinen ja yksilötasollakin onnistuttiin etukäteen ajateltuna Ruotsin vaarallisinta kenttää vastaan. Kun teet kolme etkä päästä ainuttakaan, sen jälkeen voidaan antaa ainakin omasta mielestäni kentällisellemme puhtaat paperit. Oli hieno paikka päästä näyttämään osaamistaan. Itselläni ei ollut isompaa ajatusta, että nyt olisi pakko näyttää, että saisin pelipaikan seuraaviinkin otteluihin. Enemmänkin menin nauttimaan ja näyttämään niitä asioita, mitä osaan.
Finaalissa roolisi jäi kuitenkin pienemmäksi.
– Finaalissa aloitin samassa kentällisessä. Viimeisessä erässä tehtiin muutos, kun siirryttiin kahteen kenttään. Justus Kainulainen tuli paikalleni. Siinä vaiheessa olimme pari maalia perässä. Justus on maalinteossa parempi kuin meikäläinen. Ymmärsin tilanteen hyvin. Joukkueellehan tätä tehdään.
Millainen arvostus seurassasi on TEHO Sport Suomen Cupia kohtaan? Onko se ekstralisä kauden otteluihin vai onko siinä menestyminen asetettu tavoitteeksi jo kauden alkaessa?
– Jos on mahdollisuus jotain voittaa, sen saavuttaminen on joukkueella aina yhtä kirkkaana tavoitteena. Voittaminen on kuitenkin itselleni yksi iso syy, miksi tätä tekee käyttämällä siihen todella paljon aikaa. Voittaminen palkitsee, oli pytty mikä tahansa.
Saitte välieriin vastustajaksi Tepsin, jolle kärsitte syksyllä liigassa jatkoaikatappion. Onko se etu teille vai onko välierävaiheessa merkityksetöntä, mikä joukkue tulee vastaan?
– Viime vuonna hävisimme Nokian KrP:lle välierissä. Vastustajalla oli silloin henkisesti isompi nälkä voittaa. Puolivaloilla pelaaminen ei riitä. Jos haluat voittaa cupin, kaikki ottelut pitää voittaa. Eli ei ole suurta merkitystä, mikä joukkue tulee vastaan. Tappio liigassa Tepsille oli hyvä muistutus. Ehkä se antoi meille lisäkiukkua. Tietysti henkinen kantti pitää olla täyteen ladattuna välierässä muutenkin. Tasaväkinen ottelu on joka tapauksessa tulossa.
Koetko kiusallisena, kun monet toivovat kotimaisen salibandyn kannalta Classicille häviötä, niin cupin otteluissa ja F-liigassakin?
– Kyllä varmasti moni toivoo meidän tappioita. Enemmän kuitenkin koen sen positiivisena asiana, jos ihmiset näin ajattelevat. Se vain kertoo, että olemme tehneet asioita oikein ja se on tuottanut tulosta. On koko liigan ja koko lajin kannalta hyvä, että on joukkue, jota muut yrittävät saada kiinni. Muut joukkueet joutuvat keksimään keinoja, miten tavoittaa Classicin etumatkaa.
Jos voitatte Suomen Cupin, onko pelaajille tiedossa jotain ylimääräistä mukavaa?
– Ei ole mitään perinteitä, eikä korona-aikana se ei ole oikein mahdollistakaan. Pelataan pelit ensin ja katsotaan vasta sitten mitä tapahtuu.
Olet edustanut ainoastaan Classicia. Onko missään vaiheessa ollut mahdollisuus siirtyä muualle? Jos on, niin millaisia vaihtoehtoja on ollut tarjolla?
– Siirtyminen muualle ei ole käynyt mielessäni. Ja aika vähän on tullut kyselyjäkin. Tampereella ja Classicissa on hyvä olla. Jonkinlaista rooliakin sain heti ja se on vuosien varrella lisääntynyt. Ei ole nytkään kiire lähteä mihinkään.
Sinua on väitetty olevan esatikkasmainen hämmentäjä. Onko oikeasti näin? Jos on niin, mitä se käytännössä tarkoittaa?
– Nuorempana olin hiljaisempi ja otin taustalla rauhallisemmin. Vuosien varrella olen muuttunut niin, että joidenkin mielestä olen liikaakin äänessä. Juniorivuosien loppupuolella suuni kävi kentällä aika jouhevasti, mutta liigassa olen vähän rauhoittunut. Nyt tulee kommentoitua enemmän tuomareille kuin vastustajalle. Itse olen nähnyt sen itselleni vain positiivisena asiana, sillä se tuo lisää taistelutahtoa peliini.
Classicia on brändätty sanalla Family. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
– Isossa kuvassa se kulminoituu Passo Peltolaan. Kyse on yhteisöllisyydestä. Se ei liity pelkästään pelaajiin ja valmentajiin, vaan kaikkiin, jotka ovat seuratoiminnassa mukana. On helppo olla oma itsensä. Sitä on vaikea selittää. Kyse on enemmänkin kokemusperäisestä asiasta. Se ei ole kuitenkaan klisee. Kyllä se pitää paikkansa, eli ei ole kyse mistään markkinakikasta.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Classicin miesten ensimmäinen Suomen mestaruus Hartwall Arenan Superfinaalissa.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Ylivoimaisesti MM-finaalin tappio. Hopeaa en ole vielä toistaiseksi pystynyt kääntämään positiiviseksi saavutukseksi. Ainoa tavoite kotikisoissa oli mestaruus.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Puolustuspelaaminen on vahvuuteni, mutta hyökkäyspelaamista pitää tehostaa.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Pitkähiuksinen Lassi Vänttinen on jäänyt mieleeni, kun nuorena poikana kävin katsomassa Classicin otteluita.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Peruspallodrilli, missä on paljon tötsiä, joiden ympärillä pitää veivailla pallon kanssa. Ei ole minun vahvuuteni, sillä niissä usko on välillä koetuksella.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– En ole vielä kertaakaan maistanut sushia.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– En ole elämässäni koskaan asettanut tavoitteita niin, että esimerkiksi tietyn vuoden päästä on tehtynä jotain tiettyä. Pelaajana haluan kehittyä niin hyväksi pelaajaksi kuin mahdollista ja olla vakiokasvo maajoukkueessa.
Turun loppuhuipentuman ohjelma:
Perjantai 7.1.
klo 17.45 Classic – TPS (miesten 1. välierä) (TV2 klo 18)
klo 21 SPV – O2-Jyväskylä (miesten 2. välierä) (Yle Areena)
Lauantai 8.1.
klo 12 PSS – EräViikingit (naisten 1. välierä) (Yle Areena)
klo 15.30 Classic – TPS (naisten 2. välierä) (Yle Areena)
klo 19 Miesten finaali (TV2)
Sunnuntai 9.1.
klo 19 Naisten finaali (TV2)
Lue myös: TEHO Sport Suomen Cup huipentuu 7. – 9.1. Turussa – Yle näyttää ratkaisut suorina
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Esa Takalo, Juha Leskinen ja Juhani Järvenpää
