Salibandyliitto julkaisi joulukuussa Nuorten pelaajasiirtojen eettisen toimintamallin, jonka tavoitteina on lisätä vastuullisuutta, vähentää tarpeettomia pelaajasiirtoja ja varmistaa jokaisen nuoren kokonaisvaltainen kehitys

Alle 18-vuotiaita pelaajia koskevassa toimintamallissa määritellään, miten seurojen tulisi toimia tilanteissa, joissa pelaaja vaihtaa seuraa joko omasta aloitteestaan tai uuden seuran pyynnöstä. Sitä noudattamaan on nimenomaisesti sitoutunut noudattamaan jo 15 Salibandyliiton jäsenseuraa, ja oman seuran sitoutumisen voi ilmoittaa verkkolomakkeella täällä.

– Käytännössä kun tätä hommaa lähdettiin pohtimaan, tarve oli ennen kaikkea luoda sellainen toimintamalli, joka ohjaisi seuroja toimimaan avoimemmin toistensa suuntaan, Salibandyliiton kilpailuvaliokuntaan kuuluva Perttu Kytöhonka kertoo.
– Sivutuotteena voi syntyä parempaa vuoropuhelua seurojen välillä ja vähemmän mutinaa ja poteroitumista. Oma toiveeni on, että sellainen tietynlainen mähmäisyys pelaajasiirtojen ympäriltä häviäisi. Sinänsä kyse ei ole edes sääntelystä vaan selkeämmän toimintamallin luomisesta, Kytöhonka painottaa.

Toimintamalliin kuuluu muun muassa, että pelaajan omaehtoisessa siirtymisessäkin siirtokeskustelut aloitetaan aina nykyisen valmentajan kanssa ja uuden seuran tehdessä aloitteen yhteydenotto kulkee seuran ja huoltajien kautta.
– Lisäämällä ohjeistus yhteydenotosta nykyiseen seuraan voi ehkä muodostua sellainen pieni kynnys, joka pysäyttää ainakin hetkeksi pohtimaan, onko kontaktissa kyse oman seuran joukkueen lyhytnäköisestä vahvistamisesta vai aidosti pelaajan edun miettimisestä. Yhteydenotosta voi jopa syntyä hyvä keskustelu seurojen välillä.

Tällä hetkellä Nystarsin toiminnanjohtajana sekä EräViikinkien urheilujohtajana toimivalla Kytöhongalla on sekä pitkäaikainen että lavea tuntuma seuratyön arkeen ja siihen liittyviin juniorien seuranvaihtotilanteisiin.
– Tässä oman 20-vuotisen salibandytyöurani aikana on toki positiivisia ja negatiivisia esimerkkejä. Jos keskitytään niihin positiivisiin, niin niitä yhdistää sellainen hyvähenkinen, avoin keskustelu, jossa osapuolina ovat sekä seurat, alaikäisen pelaajan huoltaja(t) sekä pelaaja itse. Ehkä ne tilanteet ovat harvinaisempia toistaiseksi, jossa myös seurat käyvät siirroista dialogia keskenään, Kytöhonka kertoo.
– Ymmärrän myös, että informointi sille nykyiselle seuralle on aika suuren kynnyksen takana, erityisesti jos puhutaan siirroista pääsarjajoukkueiden kesken. Kun siirrytään sinne F-liigamaailmaan, kilpailua tapahtuu pelikentän lisäksi taustoilla ja se on luonnollista.

Kytöhongan omissa seuroissa nuorten pelaajasiirtojen eettinen toimintamalli on informoitu sisäisesti ja kerrottu miten seurassa halutaan jatkossa toimia.
– EräViikinkien osalta valmentajat sitoutuvat myös valmentajasopimuksessaan noudattamaan eettistä
toimintamallia. Molemmissa seuroissani on lisäksi keskusteltu aiheesta lähiseurojen kanssa, josko he näkisivät siirtomallin sellaisena, johon heidänkin seuransa sitoutuisi. Näen mahdollisena, että seurojen välillä voi syntyä keskinäisiä toimintamalleja, joissa sovelletaan tai rajataan tarkemmin mitä ikäluokkia toimintamalli koskee.

Urheilussa ja salibandyssakin on nähty tilanteita, joissa juniori vaikkapa siirtyy suurempaan ja menestyneempään seuraan mutta ratkaisu osoittautuu pidemmän päälle pettymykseksi. Pitkät matkustusmatkat ja lisääntyvät kustannukset voivat heikentää hyvinvointia, ja monissa tapauksissa toivottu lisähaaste löytyy jo oman seuran sisäisistä ryhmistä. Myös lapsen ja nuoren kaveripiiri ja arki tulee huomioida herkkänä ja tärkeänä osana päätöstä.

Tärkeää on, että mahdollista siirtoa mietittäessä pelaaja voi tutustua toisen seuran toimintaan ilman välitöntä päätöstä siirtymisestä eikä lupauksia peliajasta tai roolista joukkueessa anneta katteettomasti. Jotta siirto olisi mielekäs, uuden seuran on tarjottava toimintaa, joka vastaa nuoren kehitys- ja motivaatiotarpeisiin. Eettisesti kestävässä toiminnassa pelaajaa kohdellaan kunnioittavasti myös siirron jälkeen ja mahdollisuus palata vanhaan seuraan pidetään auki, jos se on pelaajan etu.

Tavoitteena on paitsi nuorten pelaajien etu myös kaikkien seurojen elinvoimaisuuden säilyttäminen. Pelaajien siirtyminen pienemmistä seuroista suurempiin ja pienemmiltä paikkakunnilta suuremmille lopulta joskus jopa pettymykseen päätyen koettelee usein pienempien seurojen toimintaa. Pahimmillaan se jopa vaarantaa joukkueiden olemassaolon.
– Oma kokemukseni on, että tyytyväisimmät pelaajat ja paras vuorovaikutus on syntynyt tilanteissa, joissa seurat pyrkivät yhdessä näkemään hieman yhtä hetkeä pidemmälle, Perttu Kytöhonka muistuttaa.
– Kilpailusäännöt antavat tälläkin hetkellä mahdollisuuden rinnakkaisedustuksille ja yhteisjoukkueille. Lajitoimijoiden yhteisenä tavoitteena tulisi olla säilyttää mahdollisimman monta joukkuetta elinvoimaisina, mahdollisimman pitkään.

Nuorten pelaajasiirtojen eettiseen toimintamalliin ovat jo sitoutuneet:

EräViikingit
FBC Remix
FBC Turku
FB Factor
Lehmo Balls-96
Nystars Uusikaupunki
Oripään Urheilijat
Papas
SB Vaasa
SB Vantaa
SPV
Steelers
Sudet Salibandy
TPS Salibandy
ÅIF

Lue myös: Nuorten pelaajasiirtojen eettinen toimintamalli julkaistu – näin seurat voivat sitoutua malliin

Nuorten pelaajasiirtojen eettinen toimintamalli (pdf) löytyy kokonaisuutena täältä.

Kuvat: Ainesmedia ja EräViikingit