Suomessa lasten määrä vähenee ja vanhemmaksi tullaan yhä myöhemmin, mutta samanaikaisesti huippu-urheilun ja perhe-elämän yhteensovittamisesta on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Salibandyliitto ja Aula Research ovat selvittäneet, miten huipputason salibandypelaajat kokevat vanhemmuuden ja huippu-urheilun yhdistämisen ja millaiset tekijät vaikuttavat uran jatkamiseen lapsen syntymän jälkeen.
Tutkimus julkistettiin eilen Helsingissä Sokos Hotels Presidentissä pidetyssä lehdistötilaisuudessa.
Vanhemmuus vaikuttaa monen urheilijan uraratkaisuihin
Selvityksen tulokset kertovat, että vanhemmuuden vaikutus urheilijanuraan on huomattava. Yli puolet niistä pelaajista, jotka ovat lopettaneet tai harkinneet lopettavansa, ilmoittavat vanhemmuuden vaikuttaneen ratkaisuunsa. Miehistä näin koki jopa 69 prosenttia, mikä osoittaa, ettei kyse ole vain naispelaajien kohtaamasta ilmiöstä. Useat vastaajat kuvasivat tilannettaan niin, että urheilu, työ ja perhe eivät yksinkertaisesti mahdu samaan arkeen ilman merkittäviä kompromisseja.
“Haluamme lisätä ymmärrystä tilanteista, joissa urheilija on samalla vanhempi. Todella moni pohtii jatkomahdollisuuksiaan lapsen syntymän jälkeen, ja osa kokee urheilun päättyvän siihen. Tämän ei pitäisi olla väistämätöntä”, toteaa Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen.
Ajanpuute ja arjen kuormittavuus nousivatkin tutkimuksen keskeisiksi esteiksi. Lähes kaikki psyykkistä kuormitusta kokeneet kertoivat sen liittyvän aikataulujen pirstaleisuuteen ja jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen. Perheen ja urheilun välisestä ajankäytöstä syntynyt syyllisyys oli tuttua 86 prosentille vastaajista.
Tukea tarvitaan
Selvityksen mukaan tukiverkosto on yksi merkittävimmistä jatkamista mahdollistavista tekijöistä. Ilman läheisten apua moni vanhempi koki, ettei pelaaminen olisi ollut mahdollista lainkaan. Myös seurojen ja valmentajien rooli korostui. Selvityksessä nousi esille, ettei poissaolojen aikana pelaajien tilanteista oltu aina kiinnostuneita tai että yhteydenpito oli katkennut. Muissa tutkimuksissa urheilukulttuurin on todettu olevan edelleen enemmän urheilulähtöistä kuin perheystävällistä.
Naisurheilijat nostivat esiin erityisen haasteen liittyen synnytyksen jälkeiseen paluuseen. Joka toinen naisista kertoi vanhemmuuden vaikuttaneen kielteisesti fyysiseen suorituskykyyn, mikä teki harjoittelun ja kilpailemisen jatkamisesta entistä raskaampaa. Synnytyksen jälkeisen paluun huippu-urheiluun on muissa tutkimuksissa todettu olevan usean muuttujan yhtäaikainen kuormitusvaihe, jossa ajanpuute, palautuminen ja sosiaalinen tuki ovat keskeisiä ratkaisevia tekijöitä.
Arjen vaativuudesta huolimatta moni onnistuu
Haasteista huolimatta selvitys tarjoaa tärkeän viestin: vanhemmuus ja huippu-urheilu on mahdollista yhdistää. Onnistuneet kokemukset liittyivät ennen kaikkea toimiviin tukijärjestelyihin, joustavaan ja suunnitelmalliseen arkeen sekä avoimeen viestintään joukkueen ja valmennuksen kanssa. Moni vastaaja koki vanhemmuuden jopa voimavaraksi. Miehistä peräti 71 prosenttia ja naisista 53 prosenttia arvioi vanhemmuuden vaikuttaneen myönteisesti heidän henkiseen suorituskykyynsä.
Seurat voivat vaikuttaa tilanteeseen merkittävästi tarjoamalla yksilöllisiä harjoitusohjelmia, joustavia harjoitusjärjestelyjä ja riittävästi tukea paluuvaiheessa, erityisesti naisurheilijoille raskauden ja synnytyksen jälkeen. Kun pelaaja kokee, ettei häntä unohdeta poissaolon aikana, jatkopolku helpottuu huomattavasti.
“Synnytyksen jälkeinen paluu vaati arjen järjestelyä ja realistisia odotuksia. Omalla kohdallani onnistumisen edellytykset syntyivät ennen kaikkea tukiverkoston avusta ja siitä, että harjoittelua sopeutettiin senhetkiseen tilanteeseen sopivaksi.” kertoo huippusalibandyuran ja vanhemmuuden yhdistämisessä onnistunut Ella Alanko-Salminen.
Kohti perheystävällisempää huippu-urheilua
Selvitys nostaa esiin useita konkreettisia toimenpiteitä, jotka voisivat helpottaa vanhempien urheilijoiden arkea. Lastenhoidon järjestäminen harjoitusten ajaksi, joustot joukkueen arjessa ja parhaiden käytäntöjen suunnitelmallinen jakaminen voisivat madaltaa kynnystä jatkaa uraa. Yhtä tärkeää on kulttuurin kehittäminen siihen suuntaan, että urheilija tietää olevansa joukkueelle tärkeä myös poissaolojen aikana.
Salibandyliitto toivoo, että selvitys herättää keskustelua laajemminkin suomalaisessa urheilukentässä. Vanhemmuuden ja huippu-urheilun yhdistämisen haasteet eivät ole lajisidonnaisia, vaan koskettavat urheilijoita kaikilla tasoilla. Siksi Salibandyliitto kutsuu myös muut lajiliitot mukaan lisäämään tutkimustietoa ja rakentamaan perheystävällisempää urheilukulttuuria.
Tutustu tutkimuksen tuloksiin (pdf)
Lisätietoja:
Jari Kinnunen
Yhteiskuntasuhdejohtaja
Sidosryhmä-, yhteiskunta- ja järjestösuhteet. Edunvalvonta ja suhdetoiminta. Taloushallinto ja -raportointi. Vastuullisuus, olosuhteet ja Respect-toiminta.
Joel Jylhä, projektipäällikkö, Aula Research, joel.jylha@aularesearch.fi
Kuvat: Roosa Vilkanen