Salibandyn kaikkien aikojen parhaana pelaajana yleisesti pidetty Mika Kohonen päättää pelaajauransa. Kohosen liki neljännesvuosisadan ura salibandyn huipulla on vailla vertaa.

Kohosen, 43, ura tiivistetystikin on hengästyttävä.

Neljä miesten MM-kultaa, viisi valintaa maailman parhaaksi salibandypelaajaksi, yhdettoista miesten MM-kisat ja viisi valintaa MM-tähdistökentälliseen. Päälle neljä Ruotsin mestaruutta ja kaksi Champions Cupin ykkössijaa. Vain Suomen mestaruus jäi uupumaan ja sekin syystä, että hän valitsi vuosiksi 2000-2015 osoitteekseen Ruotsin pääsarjan.

Kohosen uran lopettamispäätöstä on uumoiltu jo vuosia, mutta kysyjät ovat saaneet tyytyä kevät kevään jälkeen maestron ”vielä on bensaa tankissa jäljellä” -vastaukseen.

Nyt ovat kilometrit tulleet täyteen ja aika hyvästellä pelikentät. Kahdenkymmenenneljän vuoden uran jälkeen.

Viimeiseksi peliksi jäi lopulta 7.12.2019 pelattu Salibandyliigan (nykyinen F-liiga) ottelu ÅIF – Happee, jossa Kohoselta katkesi akillesjänne. Ensimmäinen liigakoitos oli puolestaan 30.9.1995 pelattu Team Botby – Happee. Väliin mahtuu uskomaton salibandyura sekä Suomessa että Ruotsissa ja Suomen maajoukkueessa.

Lukuisat loukkaantumiset ottivat lopulta voiton mestaristakin.

- Kroppa on ollut enemmän ja vähemmän rikki viime vuodet. Akillesvamman jälkeen kuntoutin ja treenasin MM-kotikisoja silmällä pitäen, ja kun kisat siirtyivät koronan vuoksi eteenpäin, elättelin toiveita. Josko vielä kerran. Kun pohjilla on vanhaa vaivaa ja piti kuntouttaa kroppaa kokonaisvaltaisesti, tehdä ylläpitävää treeniä ja tarkkailla samalla, miten keho reagoi, huomasin, että tunnit eivät vuorokaudessa riitä, Kohonen myöntää.

- Tuli vahva tunne, että pelien lopettaminen on ainoa oikea ratkaisu.  Oli oltava lopulta rehellinen itselle.

Vaikka ennusmerkkejä oli ilmassa, lopullinen päätös laittoi piinkovan pelimiehenkin koville.

- Tunteet tulivat pintaan. Itkin kaksi tuntia ja soitin lähimmäiset läpi. Olen maksanut kovaa hintaa uran loppuvaiheessa viettämällä viisi vuotta erossa perheestä, varmaan kovettanutkin itseni päätöksen kanssa.

- Perheen kanssa on uran jatkumisesta neuvoteltu ja sieltä on aina saanut tukea, kuten muiltakin läheisiltä. En voi kyllin kiittää siitä. Varmaan lähipiiri on helpottunut nyt kun päätös on tehty.

- Omalla kohdalla prosessi on kesken. Uskon, että ajan myötä ne kaikki ne hienot hetket, joita olen saanut kokea tällä matkalla, alkavat tulla vahvemmin esiin.

Jos on kertynyt meriittejä, Kohonen on kärsinyt urallaan useista loukeistakin. Polven nivelkulumien vuoksi pelaajalegenda joutui kipulääkkeiden pitkäaikaiseen kierteeseen. Lisäksi selän välilevyt ovat oireilleet ikävästi. Vaivat johtivat lopulta unihäiriöihin, loppuun palamiseen sekä masennukseen, joista hän kertonut medialle avoimesti.

- Yksitoista vuotta polvi vielä kesti vuonna 2008 tehdyn operaation jälkeen, vaikka lääkäri ennusti silloin peliuran olevan pian ohi.

Vaikka salibandy on nyt "pelattu läpi", lajia ei Kohonen sanojensa mukaan jätä.

- Töitä on tehtävä ja laskut maksettava jatkossakin, hän naurahtaa.

- Tosiasiassa en ole vielä tätä puolta vielä isommin miettinyt. Olen laittanut aina sata prossaa likoon, mitä milloinkin tehnyt ja tähän saakka se on ollut satsaaminen pelaajauraan.

- Olen tällä hetkellä Storvretan kakkosvalmentajana. Jatkossa katsotaan, mitkä ovet mahdollisesti aukeavat.  Onko se sitten valmennusta, urheilutoimen muita tehtäviä tai junioreiden parissa työskentelyä, aika näyttää. Omat pojatkin pelaavat salibandya. Vaikka sitten fanina, jos ei muuta.

- Urheilun rakastaminen ei lopu koskaan.  Salibandy on ollut minulle kaikki kaikessa. En olisi silloin kauan sitten voinut kuvitella, että pelaan 23 vuotta Suomen maajoukkueessa.

Nelinkertainen MM-kultamitalisti ja Ruotsinkin kentät kunnialla kolunnut Mihu ei halua nostaa yhtä saavutusta ylitse muiden.

- Ne ovat kaikki kuin omia lapsia. Kaikkia yhtä rakkaita. Kaksi ensimmäistä MM-kultaa (2008 ja 2010) tulivat, kun olin pelaajana ”primessa”. Sitten tuli vaivoja ja pelitapaa muokata, tehdä entistä kovemmin töitä ja roolikin muuttui. Omanlaisia tarinoitaan jokainen.

Kohonen nauttii suurta arvostusta myös Ruotsissa. Kungen-lempinimi tarttui matkaan jo varhaisessa vaiheessa. Jopa yli kullan ja kimalluksen hän arvostaa lukuisia kohtaamisia.

- Olen saanut tutustua hyvin moniin ihmisiin Suomenlahden molemmin puolin. Maajoukkueessa olemme kuin veljiä monen pelaajan kanssa, seurajoukkueissa niin Suomessa kuin Ruotsissa olen saanut pitkäaikaisia ystäviä ja kokea monenlaisia hienoja hetkiä. On paljon muitakin. Olen kulkenut pitkän matkan hienon lajin parissa ja tekisin sen uudelleenkin iloineen ja suruineen, hän vakuuttaa.

Millainen oli sitten Mika Kohosen pelaajaura?

Mika Kohonen oli ammattilainen ei-ammattilaislajissa vuodesta 2000 saakka ja aurannut tietä salibandylle kentän ulkopuolellakin.

Kohonen tarttui salibandymailaan lähes sattuman kautta. Jyväskylässä ja Vaajakoskella jääkiekkoa ja jalkapalloa pelanneen nuorukaisen into vaihtui salibandyyn kavereiden pyytäessä mukaan. Kyvyt huomattiin pian ja matka ensimmäiseen Salibandyliigapeliin oli lopulta lyhyt, kun muuan Petteri Nykky värväsi Kohosta sinnikkäästi Happeen riveihin. Salibandyn kannalta valinta oli hyvä, sillä hänestä olisi eittämättä tullut suuruus lajin ollessa toinenkin.

Kohosen tavaramerkeiksi jo varhain hioutuivat peliäly, sijoittuminen ja maaginen syöttötaito. Maalin viimeistelyäkään Mihu ei ole vierastanut, vaikka syöttösarake näyttikin läpi uran aina komeammalta. Hermo on pitänyt silloin kun tarve on vaatinut, ja kylmäpäistä rangaistuslaukojaa valittaessa Kohonen on ollut valmentajien vakiovalinta.

Kohonen teki menestyksekkään uran etenkin Ruotsissa, jonne hän suuntasi jo uransa varhaisessa vaiheessa. Syksyllä 2000 Mihu opittiin tuntemaan myös länsinaapurin salibandypiireissä, kun nuorukainen siirtyi tukholmalaisen Balrogin paitaan. Heti tuloskaudellaan hän kirjautti nimiinsä silloisen Elitserienin runkosarjan piste-ennätyksen, 107 tehopistettä ja hänet palkittiin kauden tulokkaana.

Sittemmin vuoden parhaan valintoja länsinaapurissa on ropissut lukuisia. Kohonen dominoi maailman kovimpana salibandysarjana pidettyä Ruotsin Superliigaa etenkin vuosina 2007-2012, jolloin hänet arvostettiin viidesti peräkkäin sarjan parhaaksi sentteriksi.

Ruotsissa hänen pitkäaikaiseksi seuraksi valikoitui uppsalalainen Storvreta IBK, jossa hän saavutti pelaamiensa kymmenen kauden aikana ikonisen aseman fanien sydämissä.

Ja samaan seuraan hän palasi syksyllä 2020, kun hän aloitti Storvretan valmennustiimissä. Uppsalassa Kohosella on myös perhe, vaimo ja kaksi poikaa.

Vain Suomen mestaruus Kohosen CV:stä puuttuu. Täysosuma oli lähellä, kun Kohonen johdatti kasvattajaseuransa Happeen aina finaaleihin saakka keväällä 2005, joissa jyväskyläläiset taipuivat lopulta hopealle SSV:tä vastaan. Kohonen oli kuitenkin kauden ykkösnimi voittaessaan runkosarjan pistepörssin luvuin 35+68=103. Hän pitää edelleen hallussa liigan yhden kauden syöttöennätystä.  Suomessa hän edusti Happeen ohella myös Seinäjoen Peliveljiä kaudella 2015-16.

Maajoukkueessa Mika Kohonen vaikutti 1990-luvun lopulta aina viimeisimpään, vuonna 2018 pelattuun MM-turnaukseen saakka. Salibandyssa MM-kisat ovat lajin suurin näyteikkuna ja ne pelataan kahden vuoden välein. Kohoselle niitä kertyi peräti yksitoista tähän mennessä 12:sta mahdollisesta kolmella eri vuosikymmenellä. Tämä suoritus nostaa hänet suurten urheilijoiden joukkoon kaikki lajit huomioiden.

Ensimmäiset salibandyn MM-kisat järjestettiin keväällä 1996 Ruotsissa. Pienestä oli kiinni, ettei juuri 19 vuotta täyttänyt Kohonen ollut mukana sinivalkoisissa jo silloin. Hän oli loppumetreille asti kiinni kisapaikassa, mutta jäi lopulta kotiin jääväksi varamieheksi. Maajoukkuedebyytti tapahtui loppukesällä 1997 Lahdessa järjestetyssä World Games -monilajitapahtumassa, jossa Kohonen laukoi Sveitsiä vastaan yhden ja Ruotsin vastaan kaksi osumaa. Läpimurto maailman eliittiin oli tehty.

Monelle suomalaiselle takavuosien suurelle maajoukkuepelaajalle MM-kultaa ei koskaan suotu. Piikkinä lihassa aina vuoteen 2008 saakka oli Ruotsi, joka sammutti MM-finaalissa suomalaisten kultahaaveet. Kohonen kipuili myös asian kanssa pitkään, kunnes vuonna 2008 Suomen miehet peittosivat Prahassa arkkivihollisensa. Sen jälkeen maailmanmestaruuksia tuli kolme lisää vuosina 2010, 2016 ja 2018.

Praha on ollut Kohoselle erityinen kaupunki. Siellä hän pelasi pronssipettymykseen päättyneen ensimmäisen MM-turnauksensa vuonna 1998 ja siellä hän sen myös lopetti, kultaisin muistoin vuonna 2018 nelinkertaisena maailmanmestarina.

Kohonen on 194:llä maaottelullaan eniten niitä pelannut ja samalla eniten maaottelupisteitä saavuttanut (86+169=255). Kansainvälisissä tilastoissa hän on ykkönen pelattujen MM-turnausten määrässä (11 kpl) ja pelatuissa MM-otteluissa (60 kpl).

Mitä mestari haluaa sanoa nuorille tulevaisuuden mikakohosille, jotka pyrkivät salibandyn huipulle?

- Uskaltakaa unelmoida ja asettakaa rima korkealle tai vielä ylemmäs. Ei pidä vähätellä itseään ja tavoitteitaan. Sitä kilpailuviettiä pitää olla. Katsokaa pelejä, oppikaa niistä ja kysykää. Lopuksi tulee kova työnteko tavoitteiden  eteen ja omien rajojen rikkominen. Ja muistakaa nauttia hetkistä!

Teksti: Markku Huoponen
Pääkuva: Ville Vuorinen / MM2010