Nimi: Anu Mäkinen
Ikä: 43
Koulutus: Yhteisöpedagogi YAMK, Johtamisen erityisammattitutkinto, Business Coach
Ammatti: Ryhmäpäällikkö
Kotikunta: Helsinki
Ehdottanut seura/seurat: USBEK, LSBEK

Ehdolla: Hallituksen jäsen

Taustasi salibandyssa: missä tehtävissä salibandyn parissa toimit tai olet aiemmin toiminut?

– Olen pelannut naisten alimmalla sarjatasolla samassa opiskeluaikoina perustetussa kaverijoukkueessa vuodesta 2003, tehnyt toimitsijan tehtäviä vuodesta 2004 sekä ollut alueellisissa peleissä erotuomarina vuodesta 2006. Tällä hetkellä olen myös viidettä vuotta OTO-toimijana Etelä-Suomen alueen erotuomarivastaavana; erotuomarijohtoryhmämme vastuulla on tukea n. 300 alueen erotuomaria harrastuksessaan. Olen myös toiminut vapaaehtoisena eri rooleissa jo kolmissa salibandyn miesten MM-kisoissa (viimeksi kaksi vuotta sitten Malmössä), ja nyt on luvassa neljännet Tampereella.

Muu aktiivisuus: luottamustoimet, järjestökokemus jne.

– Olen ollut taustaseurani Pallokeisarit ry:n puheenjohtaja vuodesta 2007. Lisäksi toimin ennen erotuomarivastaavan pestiä 14 vuotta Uudenmaan Salibandyseuran hallituksessa, näistä kolme vuotta puheenjohtajana ja kuusi varapuheenjohtajana.

– Nuorempana, ennen salibandya, olen toiminut reilu kymmenen vuoden ajan mm. Vihdin nuorisovaltuustossa, Suomen Lukiolaisten liitossa, Nuoret Vaikuttajat ry:ssä sekä useamman oppilaitoksen oppilaskunnassa.

– Työurani olen tehnyt nuorten ja nuorisotyön parissa mm. Espoon kaupungilla, ja nyt viimeiset vuodet valtiolla. Tällä hetkellä Lupa- ja valvontaviraston ryhmäpäällikkönä vastaan valtakunnallisen nuorisotyön 18 henkilön ryhmästä ja sen toiminnan kehittämisestä.

Miksi olisit hyvä henkilö hallituksen jäseneksi?

– Tekisi hyvää, että hallituksessa on monenlaista katsantokantaa asioihin: olen 23 vuotta katsellut salibandyä aladivarijoukkueen sekä 20 vuotta alue-erotuomarin näkökulmasta – en usko, että kovin monella muulla on vastaavia kokemuksia ammennettavana yhteiseen keskusteluun. Ei myöskään liene haittaa pitkästä järjestötaustasta tai 20 vuoden aikana työssäni kerätystä nuorisotyön ja hallinnollisten asioiden ymmärryksestä. Huippu-urheilusta ja junioriseuratoiminnasta minulla ei toki ole osaamista, mutta sitä on ainakin aiempina vuosina ollut hallituksessa jo muutenkin.

Mikä on mielestäsi suomalaisen salibandyn tila tällä hetkellä? Missä on onnistuttu, missä on parannettavaa?

– Omasta näkökulmastani lajia on kehitetty viime vuodet vähän liian suppeasta näkökulmasta – huippu-urheilu keskiössä. Tai ainakin tältä se näyttää rivipelaajalle ja rivierotuomarille. Mielestäni olisi tärkeä muistaa, että ilman aladivarijoukkueita ja pieniä seuroja ei salibandy olisi koskaan noussut suureksi palloilulajiksi.

Huolestuneena olen seurannut miten aladivari- ja sennusarjojen joukkuemäärät ovat pienentyneet huippuvuosista. Viime vuoden 3vs3-pelien ympärillä käyty keskustelu mielestäni toi turhan hyvin esiin sen, että aladivarimaailmaa ei välttämättä ymmärretä tarpeeksi hyvin päätöksiä tekevissä positioissa. Miten saada näitten joukkueitten ääni kuuluville päätöksenteossa? Sama ymmärtämättömyys näkyy osittain myös erotuomariasioiden suhteen. Esimerkiksi uusia sarjatasoja tai pelimuotoja kehittäessä tuntuu usein unohtuvan erotuomareiden näkökulma. Kovin montaa turvallista ottelua ei kuitenkaan pelattaisi ilman koulutettuja erotuomareita, joten esimerkiksi riittävä erotuomarien määrän turvaaminen on tärkeää. Olemme jo todistaneet turnausten perumisia tilanteessa, jolloin erotuomareita ei vaan ole riittänyt otteluihin.

Emme ole myöskään onnistuneet muitten lajien tapaan saamaan aktiivisen pelaajauransa päättäviä jatkamaan lajin parissa erotuomaritehtävissä. Olen huolissani myös siitä, että ylipäänsä nais- ja tyttöpelaajien ja erityisesti erotuomareiden määrä on suhteessa kovin kapea. Häviämme kilpailun harrastajista mm. jalkapallolle ja koripallolle, sillä lajin houkuttelevuus on laskenut. Lasten ja nuorten määrä vähenee ja meillä tulee jo lähivuosina olemaan alueita, joissa joukkueurheilun harrastaminen ei ole enää lähiharrastuksena mahdollista – tämä ei ole vain meidän lajimme haaste, vaan tätä tulisi ratkoa yhteistyössä.

Mihin asioihin haluaisit erityisesti vaikuttaa hallituksessa?

– Haluan että lajimme tulevissa kehittämisaskeleissa huomioidaan myös erotuomarinäkökulma sekä aladivarijoukkueiden ja pienten seurojen ääni. Tulevaisuudessa olisi kivempi näkyä iltapäivälehtien otsikoissa enemmänkin yhdessä eteenpäin pyrkivänä lajina, joka on oikeasti saavutettava ja rakas harrastus yhä useammalle tausta riippumatta.

Vapaa sana

– Esitän saman toiveen kuin kolme vuotta sitten, jolloin jäin parin äänen päähän hallituspaikasta: Toivoisin, että liittokokoukseen saadaan mahdollisimman monta erilaista seuraa edustetuksi ja täten heidän äänensä kuuluville. Ilman harrastajia ei ole lajiliittoakaan, joten meidän mielipiteemme ovat tärkeitä mietittäessä yhteisen lajimme tulevaisuutta.