Suomen U19-miehet kokoontuvat huomenna leirille Eerikkilään päävalmentaja Jussi Huovisen johdolla. Suomen nuoret vuosi sitten MM-kultaan luotsannut Huovinen on aloittanut uuden pestin Sveitsin Alligator Malansin päävalmentajana mutta jatkaa myös U19-miesten peräsimessä johtaen joukkueen ensi helmikuun MM-turnaukseen.

Tässä kirjoituksessa Jussi Huovinen luotaa itse monta vaativaa tehtävää sisältänyttä taivaltaan suomalaisessa huippusalibandyssa.

Lue myös: Kiitos, Jussi Huovinen!

Alun perin tarkoitukseni oli viettää Salibandyliitossa neljä vuotta, mutta matka venyi kuudeksi. Koen tässä tekstissä tärkeäksi avata hieman omaa taustaani ja työtäni niille, jotka jaksavat lukea tämän tekstin loppuun asti.

Olen saanut toimia päävalmentajana U16-, U19- ja U23-maajoukkueissa sekä kuulua U17-maajoukkueen valmennustiimiin. Lisäksi olin mukana miesten MM-kisaprojektissa vuonna 2021 videoanalyytikkona. Maajoukkuetehtävien lisäksi olen ollut rakentamassa Salibandyliiton valmennuslinjaa, kehittämässä tilastoanalyysityökaluja sekä osallistunut salibandyn fyysisen lajianalyysin rakentamiseen. Olen myös toiminut Pirkanmaan alueen P13–P16-ikäluokkien aluevalmennuksen valmennuspäällikkönä sekä sparrannut muiden alueiden valmennuspäälliköitä heidän työssään. Olen toiminut kouluttajana sekä 2-tasolla että huippuvalmentajatutkinnon ja valmentajan ammattitutkinnon koulutuksissa.

Näkemykseni suomalaisesta salibandysta, pelaajapolusta ja valmennuksesta eivät perustu yksittäisiin kokemuksiin, vaan mahdollisuuteen tarkastella lajia monesta eri roolista ja tasosta käsin. En väitä tietäväni kaikkea, mutta koen saaneeni poikkeuksellisen hyvän näköalapaikan siihen, mitä suomalaisessa salibandyssä tehdään hyvin ja missä voimme edelleen kehittyä. Painotan tekstissä hyviä asioita, koska sen myötä joku voi ymmärtää hiukan paremmin, mitä hyvää kulisseissa tapahtuu. Uskon myös vahvasti valmentamisessa ja johtamisessa positiiviseen palautteenantoon, joten en ajatellut sitä tässä tekstissä muuttaa.

Olen viihtynyt Salibandyliitossa erinomaisesti, ja siitä kuuluu kiitos ihmisille ympärilläni. Seurat, valmentajat, pelaajat ja kollegat ovat tehneet tästä matkasta ainutlaatuisen. Olen saanut tutustua lukemattomiin huipputekijöihin ja oppia valtavasti matkan varrella.
Oma onnistumiseni tässä tehtävässä on perustunut ennen kaikkea siihen, että olen tehnyt hurjan määrän virheitä, oppinut niistä ja pystynyt rakentamaan ympärilleni ilmapiirin, jossa jokainen voi olla aidosti oma itsensä, tehdä virheitä ja tuoda ajatuksensa esiin. Juuri siksi olen saanut oppia niin paljon muilta minua älykkäämmiltä ihmisiltä.

Olin valmis hyppäämään syvään päähän vajavaisena ja onneksi Miikka Lamu ja Jarkko Rantala luottivat minun kehittymiseeni alusta lähtien.

Aluevalmennus (pelaajapolun alku)

Yksi merkittävimmistä kokemuksistani on ollut aluevalmennuksen parissa toimiminen.

On ollut upeaa nähdä, kuinka nuoret urheilijan alut ovat päässeet kokeilemaan siipiään, haastamaan itseään ja ottamaan ensimmäisiä askeleitaan kohti maajoukkuetietä alueleirien ja aluevalmennuksen kautta. Monelle pelaajalle nämä ovat ensimmäisiä kokemuksia ympäristöstä, jossa kohdataan uusia valmentajia, uusia joukkuetovereita ja uudenlaisia vaatimuksia. Haluamme tässä vaiheessa kuljettaa mukana mahdollisimman suurta määrää pelaajia, koska me emme pysty kertomaan, kenestä tulee huippu. Tämän takia myös valittujen pelaajien vaihtuvuus on suuri ja yhteistyö seurojen kanssa on erittäin tärkeää.

Koen, että alueleiritoiminnan kasvu ja kehittyminen on ollut yksi niistä tekijöistä, jotka ovat vahvistaneet suomalaisen salibandyn kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Samalla olen saanut nähdä läheltä, kuinka uskomattoman arvokasta työtä lasten ja nuorten valmentajat tekevät arjessa ympäri Suomen. Ilman heidän päivittäistä työtään ei olisi maajoukkuepolkua, huippu-urheilua eikä kansainvälistä menestystä.

Loppujen lopuksi oma tehtäväni oli usein vain kulkea mukana matkassa. Meillä oli ympärillämme huippuvalmentajia, jotka valmistelivat, toteuttivat ja kehittivät toimintaa äärimmäisen laadukkaasti. Oli etuoikeus seurata heidän työtään ja oppia samalla itsekin jatkuvasti lisää.

Pelaajapolku (Maajoukkuetie)

U16- ja U17-maajoukkueet linkittyvät vahvasti Maajoukkuetie-pelaajapolkuun. On välillä huvittavaa huomata, kuinka edelleen osa ihmisistä muodostaa mielikuvansa vuosien takaisten kokemusten perusteella, vaikka toiminta on kehittynyt valtavasti.
Maajoukkuetien tarkoitus ei ole kehittää vain pelaajia, vaan myös valmentajia. Olen saanut nähdä lukemattomia valmentajien kasvutarinoita. Verkostossa ei tyydytä keskinkertaiseen, vaan ihmiset haluavat aidosti kehittyä ja kehittää toimintaa ympärillään. Verkosto on myös erittäin laaja ja kasvaa hurjaa vauhtia. Sadoista valmentajista osa valmentaa jo absoluuttista huippua pääsarjassa ja osa taas ihan pienimpiä junioreita. Verkosto ei ainoastaan kehity itse vaan kehittää myös seurojen toimintaa Suomessa. Olen saanut tältä yhteisöltä valtavan määrän ideoita, näkökulmia ja motivaatiota. Tämä verkosto on ollut korvaamaton myös siksi, että sen kautta olemme päässeet keskustelemaan niin pelistä, valmentamisesta kuin ihmisyydestäkin. Joskus kiihkeästi, joskus rauhallisemmin, mutta aina oppien.

U23-maajoukkue

U23-maajoukkueen päävalmentajana tehtäväni oli selvittää, onko tällä ikävaiheella aidosti paikka suomalaisessa maajoukkuetoiminnassa. Yhdessä pelaajien ja taustatiimin kanssa onnistuimme rakentamaan toiminnan, joka synnytti innostusta, motivaatiota ja merkitystä. Samalla syntyi yhteistyö Puolustusvoimien kanssa, mistä on ollut hyötyä molemmille osapuolille. Yhteistyö tiimin kanssa oli saumatonta ja sain seurakseni huippuosaajia ja ihmisiä.

U19-maajoukkue

U19-maajoukkueen päävalmentajana sain kohdata tuloksen tuomat paineet. Tiesin jo etukäteen, että niiden käsittely on asia, jossa haluan kehittyä.

Mahdollisuus kouluttautua psyykkiseksi valmentajaksi oli tässä merkittävä tuki, ja olen siitä erittäin kiitollinen. Taloudellisesti tällainen koulutus ei olisi ollut minulle muuten mahdollista. Se opetti paljon paitsi valmentamisesta myös itseni ja muiden johtamisesta. Tiimimme on poikkeuksellinen, ja heidän kanssaan matka jatkuu toivottavasti läpi elämän mutta U19-maajoukkueessa ainakin helmikuuhun 2027 asti.

Akatemiatoiminta

Akatemiatoiminnassa astuin täysin uudenlaiseen ympäristöön. Tampere ja siellä toimivat ihmiset ottivat minut vastaan avoimesti ja hyväksyivät minut sellaisena kuin olen. Yhteistyö oli poikkeuksellista.

Akatemiassa emme uskoneet siihen, että joku määrittää etukäteen tulevat huippupelaajat. Halusimme tarjota mahdollisuuden mahdollisimman monelle. Uskomme, että motivaatio, ympäristö ja sitoutuminen ratkaisevat lopulta sen, kuka löytää tiensä huipulle.

Rakensimme harjoittelun pelinomaiseksi, intensiiviseksi ja pelaajia osallistavaksi. En enää usko, että pelaaja kehittyy parhaiten toistamalla harjoituksesta toiseen kartioharjoitteita. Toivomme pelaajien harjoittelevan myös omalla ajallaan, ja harjoituksissa vahvistamme siihen motivaatiota luomalla riittävän vaativan ympäristön, jossa korostuvat pelillisten ongelmien ratkaiseminen, vuorovaikutus ja korkea vaatimustaso.

Oli käsittämätöntä nähdä, kuinka pelaajat ja valmentajat lähtivät mukaan rakentamaan hiukan erilaista aamuharjoittelukulttuuria. Yhteistyö seuravalmentajien kanssa mahdollisti myös sen, että kokonaiskuormitusta ja harjoittelua voitiin rytmittää järkevästi.
Aamuissa sain kohdata miehiä, poikia, naisia ja tyttöjä. Minulle kohtaaminen oli aina samanlainen. Tärkeintä oli olla aidosti oma itseni, koska feikin pelaajat tunnistavat aina.

Minulle kerrottiin usein, että tyttöjä ja naisia pitäisi johtaa eri tavalla, kertoa tarkasti mitä tehdä ja mihin mennä. Emme kuitenkaan toimineet niin, vaan ongelmien ratkaisu tapahtui pelaajien toimesta virheiden ja onnistumisten kautta, me tuimme vieressä. Se oli hienoa seurattavaa, vaikka välillä aamuisin tuska oli kova, joskus valmentajilla ja joskus pelaajilla.

Miksi Suomi menestyy salibandyssä?

Jos minulta kysytään, miksi Suomi on yksi maailman parhaista salibandymaista, vastaan kolmella asialla.

Mukautuminen

Seuroissa pelataan monella eri tavalla, eikä liitto pyri määrittelemään yhtä oikeaa mallia. Keskitymme Salibandyliitossa pelaamisen periaatteisiin ja tulevaisuuden kilpailuedun rakentamiseen. Valmennuslinjaa kehitetään jatkuvasti tiedon, tutkimuksen ja analyysin pohjalta. Eli mielestäni meidän pitää luoda ilmiöitä, ei mennä ilmiöiden mukana.

Yhteistyö

Seurojen ja liiton yhteistyö on poikkeuksellisen vahvaa. Erimielisyyksiä syntyy, kuten kaikessa kehittämisessä kuuluukin syntyä, mutta tosipaikan tullen yhteistyö toimii aina. Ihmisten tulisi ymmärtää, että Suomessa Salibandyliiton ja seurojen yhteistyö on erittäin kovalla tasolla verrattuna muihin kärkimaihin.

Tiedon jakaminen

Avoin vuorovaikutus on kehittänyt sekä liittoa että seuroja. Uskon, että liitto on kehittynyt seurojen avoimuuden ansiosta ja vastaavasti seurat ovat saaneet uusia ajatuksia liiton toiminnan myötä. Kun tieto liikkuu avoimesti yhteisen asian puolesta, syntyy toimintatapoja, jotka vievät koko lajia eteenpäin.

Viimeiset sanat

Olen seurannut vuosien ajan keskustelua salibandysta kaikkialla mediassa. On hienoa nähdä erilaisia näkemyksiä ja rakentavaa vastakkainasettelua. Kriittisyys on tärkeää, sillä se pakottaa ajattelemaan asioita myös toisista näkökulmista.

Toivoisin kuitenkin, että keskusteluissa löydettäisiin entistä enemmän myös niitä hiljaisia asiantuntijoita, jotka tekevät päivittäin laadukasta työtä kulisseissa. Usein juuri heillä on syvin ymmärrys siitä, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. Kuunneltaisiin ääniä äänekkäiden takana.

Toivoisin myös, että Salibandyliiton pelaajapolun ajatus avautuisi yhä useammalle valmentajalle, seuralle, pelaajalle ja vanhemmalle. Siinä tarvitsemme sekä sisäistä että ulkoista viestintää lisää. Ihmisten tulisi ymmärtää, että toiminnan tuomitseminen ilman näkemistä on sokeutta ja kauan sitten nähty ei ole jatkuvasti muuttuvassa maailmassa totuus.

”Välil vaik sä tiiät et mitä se pitää sisällään se silti pitää sisäistää”
– Gettomasa

Olen pystynyt tekemään matkan varrella itsestäni korvattavan ja tähän mielestäni verkostojen ja ylipäätään johtajien pitäisi pyrkiä. Ei siihen, että olet korvaamaton.

Koen, että tärkein tehtäväni elämässä on jättää perintö – jotain sellaista, joka jatkaa elämäänsä ilman minua.

Koen onnistuneeni siinä, mutta en yksin. Vahva yhteisö on kulkenut rinnallani koko matkan. Jos yrittäisin nimetä kaikki, joille olen kiitoksen velkaa, rivit eivät riittäisi.

Iso kiitos siis kaikille, jotka ovat kantaneet, tukeneet, haastaneet ja kulkeneet rinnalla tällä erityisellä opin matkalla. Ehkä minun ja Salibandyliiton polut vielä joskus kohtaavat uudelleen.

Suurin kiitos ihmisille, joita saan nykyään kutsua ystävikseni, se on parasta mitä ihminen voi saada. ❤️

Lue myös: Tässä on Suomen U19-miesten kesäleiriryhmä