Vuonna 2015 voimaan astuneet uusi yhdenvertaisuuslaki ja uusi liikuntalaki velvoittavat niin Salibandyliittoa kuin muitakin valtionavustusta saavia liikuntajärjestöjä edistämään urheilun ja liikunnan yhdenvertaisuutta. Salibandyliitto tarttui haasteeseen käynnistämällä toimintaansa ja sisäistä toimintakulttuuriansa koskevan yhdenvertaisuussuunnittelun syksyllä 2015.
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan syrjimättömyyttä iän, sukupuolen, etnisen alkuperän, toimintakyvyn, kielen, uskonnon tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kyseessä on siis laajempi käsite kuin yleisesti käytössä oleva tasa-arvo, jolla viitataan useimmiten vain sukupuolten väliseen syrjimättömyyteen.
Salibandyliiton yhdenvertaisuussuunnittelun ensimmäinen askel oli nykytilan kartoitus, jonka osana toteutettiin liiton luottamusjohdolle ja henkilökunnalle suunnattu yhdenvertaisuuskysely. Kyselyyn vastanneista 78 henkilöstä noin puolet edusti luottamusjohtoa ja puolet henkilökuntaa.
Kyselytulosten perusteella näyttää siltä, että yhdenvertaisuuden edistämistä pidetään merkittävänä ja koko lajikulttuurin ytimeen osuvana tehtävänä. Jo salibandyn pitkäaikainen slogan ”Peli meille kaikille” sisälsi ajatuksen helposti lähestyttävästä lajista ja sen soveltuvuudesta eri-ikäisille ja eritasoisille pojille, tytöille, naisille ja miehille.
Lisäksi salibandy on jo yli 20 vuotta liikuttanut myös erityisryhmiä: vaikeasti vammaisia, kehitysvammaisia ja kuulovammaisia.
Vuonna 2015 lanseerattu salibandyn visio 2028 ”Love the Way You Play” korostaakin edelleen lajin monimuotoisuutta. Englanninkielinen slogan ilmentää myös lajin nousevaa kansainvälistä ulottuvuutta.
Yhdenvertaisuuskyselyyn vastanneet pitivät Salibandyliiton ilmapiiriä innostavana, moniarvoisena ja avoimena ja niin liiton työntekijät kuin luottamusjohtokin arvioitiin sitoutuneiksi yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Toiminnoista kyselyssä nostettiin erityisesti esille erityisryhmien salibandy. Sähköpyörätuolisalibandy onkin Suomessa ainoa vaikeasti vammaisille soveltuva joukkuelaji. Onnistumisena voidaan pitää myös sitä, että kuulovammaiset salibandyn pelaajat ja harrastajat ovat integroituneet hyvin salibandyn normaaliin salibandyn sarjatoimintaan. Lisäksi vastauksissa korostui nais- ja tyttösalibandyn kehittäminen ja siihen kohdistetut panostukset.
Kehittämisen kohteitakin löytyi. Erityisesti pohdittiin salibandyn potentiaalia houkutella mukaan enenevässä määrin myös maahanmuuttajataustaisia pelaajia ja harrastajia, ja siten edistää niin maahanmuuttajien kotoutumista kuin lajin monikulttuurisuuttakin.
Kyselyn mukaan salibandy-yhteisön toimintamalleja ei pidetä syrjivinä, vaan keskeiseksi haasteeksi arvioitiin lajin tuntemattomuus maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi vastauksissa korostui huoli vähävaraisten lasten ja nuorten liikkumisen mahdollisuuksista. Toisaalta salibandy arvioitiin kustannuksiltaan varsin edulliseksi ja siten helposti lähestyttäväksi lajiksi.
Kaiken kaikkiaan kyselytulokset viittaavat siihen, että salibandyssa yhdenvertaisuus ymmärretään kokonaisvaltaisesti, kaikenlaisen pelaamisen ja harrastamisen arvostamisena. Voikin tulkita, että tämä lähestymistapa on auttanut salibandya kehittymään 30 vuodessa pienen piirin harrastuksesta merkittäväksi suomalaisia liikuttavaksi lajiksi. Ehkä parhaiten tätä lähestymistapaa kuvaa muodollisen yhdenvertaisuuden käsite, jolla viitataan siihen, että ”kaikkia toimintaan osallistuvia kohdellaan samalla tavalla”.
Muodollisen yhdenvertaisuuden rinnalla kannattaa huomioida tosiasiallinen yhdenvertaisuus, mikä ”edellyttää, että silloin kun samanlainen kohtelu ei johda yhdenvertaiseen lopputulokseen, eriarvioisuutta poistetaan aktiivisin toimenpitein”.
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden arvioiminen on hankalaa, sillä siinä yhdenvertaisuutta tarkastellaan toimintaan osallistuvien ryhmien ja yksilöiden kokemuksiin perustuen. Nyt toteutetun, otannaltaan suppean yhdenvertaisuuskyselyn tulokset eivät siis tarjoa tietoa tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumisesta salibandy-yhteisössä.
Vaikka yhdenvertaisuuden merkitys selvästi tiedostetaan, vastaajien keskimääräisen arvion mukaan aiheeseen liittyvistä asioista ei kuitenkaan ole keskusteltu kovinkaan paljon. Yhdenvertaisuussuunnittelun aikana tätä keskustelua onkin pyritty avaamaan ja liiton eri sektorien toimintaa on arvioitu laajasti yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta.
Keskeisin huomio lieneekin se, että Salibandyliiton normaaliin toimintaan ja lajin kehitystyöhön sisältyy huomattava määrä yhdenvertaisuutta edistäviä toimenpiteitä.
Laajuudessaan ja monitahoisuudessaan yhdenvertaisuus on haastava käsite. Siltä ei kuitenkaan ole syytä piiloutua, sillä se on olennainen salibandyn strategisten painopisteiden – asiakaslähtöisyyden, toimintakulttuurin kehittämisen, lajin painoarvon kasvattamisen ja myönteisen laji-imagon – näkökulmasta.
Salibandyliiton yhdenvertaisuusraportti ja -suunnitelma julkaistaan liiton verkkosivuilla myöhemmin keväällä, kun suunnitelma on viimeistelty. Julkaisusta tiedotetaan ja uutisoidaan erikseen.
Lisätietoa yhdenvertaisesta urheilusta Valon verkkosivuilta.
Teksti: Kaarle Kurki
Kirjoittaja toimii projektisuunnittelijana Salibandyliitossa ja on ollut valmistelemassa yhdenvertaisuusraporttia ja -ohjelmaa sekä vastannut yhdenvertaisuuskyselyn toteuttamisesta ja tulosten raportoinnista.