Kiertuepromoottorin kesäblogi: Nokia ja Kokkola

Kiertuepromoottorin kesäblogissa katusählyn SM-kiertueen promoottori Ilkka Kittilä kertoo tapahtumista, niiden kulusta ja fiiliksistä paikanpäältä. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pelailtiin Nokialla ja Kokkolassa.

Julkaistu 9.7.2015 18:57

Jälleen on nostettava hattu päästä. Järjestäjiä kohtaan. Viime viikonloppuna pelattin kaksi toinen toisestaan varsin selvästi eroavaa turnausta. Perjantaina Nokian KrP:n turnauksessa oli intensiivinen ja hyvä meininki, vaikka joukkueita ei ollut todellakaan liikaa. Lauantaina pelattiin sitten kesän massiivisimmat turnajaiset tähän saakka, todella letkeässä ilmapiirissä, Kokkolassa.

Nokian turnaus oli kesän tietyllä tavalla eriskummallisin. Laitojen ja muun kaluston kanssa oli koko illan aikana ongelmia, kun tuuli oli niin järkyttävän kova. Aurinko kuitenkin porotti melkoisia hellelukemia lämpötilamittariin, eikä tuuli näin ollen haitannut siten, että paikanpäällä olisi ollut kylmä. Päinvastoin. Peleissä oli nähtävissä tunnetta jo alkusarjasta lähtien. Mentiin eikä meinattu. Laidat rytisivät ja tuomarit karsivat pahimmat rikkeet pois. Järjestäjien puolesta turnaus olikin todella hienosti hoidettu. Finaalissa oltiin todella lähellä kesän ensimmäistä ylilyöntiä, mutta kenellekään ei sattunut pahemmin ja homma jäi lopulta pelkän kiivaan sananvaihdon tasolle.

Nokialla pelattiin siis turnaus todella erikoisissa sääolosuhteissa, monien tunnettujen pelaajien (Nokian KrP:n nuoret pelimiehet, Miro Lehtinen, Niko Juhola) tähdittämänä. Järjestelyt pelasivat ja peleissä oli kova vauhti, joka meinasi vähän karata jopa käsistä. Joukkueita oli vähän, mutta se lisäsi entisestään pelien intensiteettiä. Hauskaa osallistujilla kuitenkin oli ja se on pääasia, vaikka SM-finaalipaikasta pelataankin. Turnauspaikka oli varsin hyvä ja keskeinen, ja väkeä kävi kyllä illan mittaan katsomassa pelejä. Myös Suomen nuoret MM-kultaan keväällä luotsannut Heikki Luukkonen piipahti paikalla.

Nokialta köröttelin verkkaista vauhtia Kokkolaan, jossa olin noin 0.37. Paikalliselta torigrilliltä vähän yöpalaa, unille ja kuuden jälkeen ylös. Seiskalta alettiin kasaamaan kaukaloita ja järjestelemään paikkoja ja pelit olivat ohi niin, että auton sai startata uudelleen pakattuna vasta puoli kahdeksan pintaan lauantai-iltana.

Päivä oli pitkä, etenkin alla olleen lyhyen yön vuoksi, mutta sitäkin antoisampi. Kaikkiaan 73 joukkuetta kerännyt Nibacoksen turnaus oli Katusähly-kokemuksena aivan omaa luokkaansa. Kokkolassa osataan todella järjestää tapahtumia ja ensi kertaa kesän aikana näin, millaisiin tuloksiin pitkäjänteisellä ja tehokkaalla työllä ja markkinoinnilla voidaan päästä katusählyturnauksen osalta.

Pelejä pelattiin viidellä kentällä ja aikatauluista taidettiin olla tasan nolla minuuttia myöhässä päivän päätteeksi. Aivan priimaluokan järjestelyt, loistava tunnelma ja ennen kaikkea hurjasti joukkueita. Tässä roolissa kun tulee katseltua näitä turnauksia vähän eri kantilta, niin voi helposti sanoa, ottamatta keneltäkään järjestäjältä mitään pois, että tämä oli kesän tähän asti paras turnaus kokonaisuutena. Kokkolassa näkyi se, miten harrasteliikunnalla voidaan saada luotua isoja, yhteisöllisiä tapahtumia. Se vaatii pitkäjänteistä ja vuosi toisensa jälkeen parempaan pyrkivää työtä, mutta se antaa paljon. Tällaisiin tapahtumiin on mukava osallistua, ihan missä roolissa tahansa.

Tulevana viikonloppuna on edessä Hyvinkään ja Punkalaitumen turnaukset, jotka ovat jälleen kokoluokaltaan saman tyyppisiä kuin kesäkuun turnaukset. Joukkueita pari-kolmekymmentä ja pelataan parilla-kolmella kentällä.

On hauskaa, miten jokaiseen turnaukseen tulee mennä avoimin mielin, jotta siitä saa parhaan kokonaiskuvan ja viestinnällisen sisällön irti. Ennakko-odotukset eivät saa linkittyä joukkuemäärään tai mihinkään muuhunkaan, eikä pienistä vastoinkäymisistä sovi lannistua. Vaikka sanoin, että Kokkolassa oli kesän tähän asti paras turnaus, en halua vertailla sitä siten, että ottaisin yhdeltäkään järjestäjältä mitään pois. Nokialla oli pieni turnaus, mutta se ei tehnyt siitä huonoa, päinvastoin, kaikessa erikoisuudessaan se tarjosi varmasti elämyksiä niin pelaajille, kuin järjestäjille. Ainakin minulle. Nyt on jälleen aika lähteä mielenkiinnolla tarkistamaan, millaisen meiningin SC Hyvinkää ja SC PirU & Laitumen Pallo ovat saaneet aikaan lauantaina ja sunnuntaina.

Katusählyterveisin,
Ilkka Kittilä
Kiertuepromoottori

CraftEerikkiläLIDLOsuuspankkiSector AlarmSokos HotelsSubwayTeho sportTuplaUnihocVeikkausViking LineVW-HyötyautotXZ
Fais est. 1993TalgrafStadium

Käytämme sivustollamme evästeitä ja muita vastaavia tekniikoita. Tallennettavista tiedoista voit lukea tietosuojaselosteesta.