Takana tummempiakin aikoja – Salibandyliigan kiintotähti Nico Salo nauttii nyt joka hetkestä

Lähes kaiken jo 25-vuotiaana voittanut Salibandyliigan supernimi Nico Salo ei koe, että olisi pelannut vielä salibandya läpi.

Julkaistu 12.9.2019 11:11

TAMPERE. Neljä perättäistä salibandyn Suomen mestaruutta voittanut Classic ei näytä kyllästymisen merkkejä, kun sen pelaajat vuodattavat hikeä tamperelaisen tenniskeskuksen salibandykentällä elokuisena iltana. Taistelu mestaruuden uusimisesta alkaa lauantaina 21.9.

Vauhtia on kuin kauden kiihkeimmässä pudotuspelissä, pelaajat tiristävät itsestään viimeisenkin hikipisaran ja harjoitusten pienimmätkin yksityiskohdat tehdään kirurginomaisella, äärimmäisellä keskittymisellä.

nico_salo_350r.jpgJoukkueen kapteeni, Nico Salo, on vasta 25-vuotias, mutta voittanut urallaan jo valtavasti – muun muassa kaksi maailmanmestaruutta, Suomen mestaruuksia ja Champions Cupin. Ja lisää on tulossa. Ei tarvitse olla suuri ennustaja povatakseen Classicille viidettä perättäistä mestaruutta.

Mutta menestyksestä ja menestysodotuksista huolimatta arkisen iltaharjoituksen aikana Nico Salon silmissä loistaa sama innostus kuin 17 vuotta sitten, jolloin hän pikkupoikana saapui ensimmäistä kertaa seuran harjoituksiin.

"En pidä itsestäänselvyytenä enää, että saan juosta ja liikkua"

Salibandy koukutti kahdeksanvuotiaan Nico Salon kerrasta ja kehitys jatkui harppauksin vuosi vuodelta. Classicin miesten liigajoukkueeseen Salo nousi vain 15-vuotiaana, mutta hieman sen jälkeen koitti murheellinen ajanjakso, josta maajoukkuetähti ammentaa tänäkin päivänä motivaationsa.

Raju kuormitus junioreiden ja miesten pelien parissa aiheutti hyppääjän polven, joka ei leikkaushoidostakaan huolimatta parantunut. Polvivamma oli päättää huippulupaavan pojan uran ennen aikojaan.

– Se oli kova paikka nuorelle miehelle, kun oli juuri päässyt miesten maajoukkueessakin yhden pelin pelaamaan ja ura oli nousussa ja mies intoa täynnä, Salo muistelee.

– Yksi lääkäri sanoi, että on elämässä muutakin kuin urheilu, että pitäisikö miettiä jotain muuta hommaa. Se ei minulle oikein maistunut, ja vanhempien ja Classicin tuella etsittiin sellaista apua ja lääkäriä, joka keksisi keinon saada tulehdus polvesta pois. Sitten keino viimein löydettiin ja tehtiin toinen operaatio polveen.

Polvivamman takia ahkera harjoittelija joutui yhtäkkiä olemaan koko vuoden ottamatta juoksuaskeltakaan.

– Se oli rankkaa aikaa ja kasvatti todella paljon henkisesti. Jos vähän väsyttää, eikä jaksaisi mennä treeneihin tai kun vaikka juoksee piip-testiä, niin tulee mieleen ne hetket, jolloin ei pystynyt juoksemaan. En pidä itsestäänselvyytenä enää, että saan pelata huipulla, juosta tai liikkua. Se vuosi oli iso opetus minulle.

nico_salo_350l.jpgKun ennen vammaa Salolla oli hankaluuksia kuormituksen kanssa, niin toipumisen jälkeen harjoittelua hankaloitti mielessä kummitellut pelko vamman uusiutumisesta.

– Meni monta vuotta, että uskalsin taas treenata kunnolla. Välttelin loikkia ja pitkään takaraivossa oli pelko, että vamma tulee uudelleen. Vuosien varrella olen oppinut tuntemaan kroppani paremmin ja tunnistamaan, kuinka paljon pystyy tekemään.

– Nuorempana treenaamisen kuormitus ja suunnitelma ei ollut ihan oikein, mutta nykyään olen paremmin tietoinen itsestäni ja myös valmentajat tietävät tilanteeni, jolloin on helpompi suunnitella harjoitusohjelma niin, että pysyy ehjänä.

“Ruotsista jäi mieleen vaatimustaso, joka pelaajien kesken on”

Menestyksen lisäksi Salo on ehtinyt myös kokeilemaan siipiään salibandyssa ulkomailla. Ruotsin Superliigaa pidetään yleisesti maailman parhaan salibandysarjana, joten monelle tuli yllätyksenä, että maailman kymmenen parhaan miespelaajan joukkoon kuuluva Salo tuli jo yhden kauden jälkeen takaisin kotimaan kentille.

Salon perustelut paluulle antavat suomalaiselle salibandylle pientä aihetta rinnan röyhistelyyn, sillä harjoittelun laatu oli se asia, joka eniten veti puoleensa.

– Ruotsista minulle jäi mieleen se vaatimustaso, joka joukkueen pelaajien kesken on. Classicissa ja Suomen maajoukkueessa pelaajat vaativat toisiltaan, että pannaan aina parasta likoon. Mielestäni urheilussa vaaditaan sitä, jotta itsestään saa kaiken irti.

Voisi luulla, että Classicin kaltainen menestyspumppu kokisi vaikeuksia kaivaa treeni- tai pelimotivaatiota pitkän kauden aikana, mutta Salon mukaan kova vaatimustaso on juuri se tekijä, joka pitää joukkueen terävänä myös keskitalven runkosarjapelissä.

– Yllättävän paljon omasta jengistä saa virtaa, kun kaverit vaatii että jokainen vetää täysillä. Meillä on niin kova nippu, ettei sinne voi kävellen mennä, jos haluaa pelata. Joka pelissä pitää näyttää, että haluaa olla osa joukkuetta.

Ja vaikka Salon, Classicin ja maajoukkueen palkintokaapit jo pullistelevat kirkkaimmista pokaaleista, ei Salo koe vielä saavuttaneensa kaikkea. Maajoukkue valmistautuu kohti ensi vuoden kotikisoja ja Classic pyrkii pysymään vallankahvassa uusiutuneella joukkueellaan.

– En koe, että peli olisi mitenkään läpi pelattu. Joka päivä tulee uusia hienoja muistoja. Nyt varsinkin, kun on kotikisat tulossa, niin haaveita on paljon täytettävänä.

– On helpottavaakin, että välillä väki vaihtuu ja saadaan uusia kasvoja joukkueeseen. Se on piristävää. On meillä pirun kova joukkue tänäkin vuonna. Nuoremmat jätkät ovat ottaneet steppejä eteenpäin ja on mielenkiintoista seurata, mitä nimiä nousee esiin. Ja kun pari staraa lähti Sveitsiin, niin siitä aukesi muille mahdollisuuksia nousta isompiin saappaisiin. Uskon, että näitä saappaiden täyttäjiä meiltä löytyy kauden aikana, Salo kehuu.

Salibandyliiga alkaa lauantaina 21.9. Listat kauden Ruutu+:n ja VeikkausTV:n ottelulähetyksistä.

Katso Nico Salon tarina videona:

nico_salo_700.jpg

Teksti: Jyri Kivimäki
Kuvat: Juhani Järvenpää, Ville Vuorinen ja Esa Takalo

CraftEerikkiläLIDLOsuuspankkiSuveraSubwayTeho sportTupla+UnihocVeikkausVW-HyötyautotBiokia
Fais est. 1993TalgrafStadium

Käytämme sivustollamme evästeitä ja muita vastaavia tekniikoita. Tallennettavista tiedoista voit lukea tietosuojaselosteesta.