Tähtitaikuri Iiro Lankinen haluaa viihdyttää Salibandyliigan yleisöä - "Tykkään olla esillä"

Iiro Lankinen on Kuopion Welhojen hyökkäävä pakki, jonka teot – ja puheet – herättävät huomiota koko maassa.

Viime kaudeksi salibandyliigaan noussut Kuopion Welhot yllätti monet säilyttämällä sarjapaikkansa suoraan runkosarjan päätteeksi. Haastavista lähtökohdista debyyttikauteen lähtenyt liigatulokas pelasi vahvan alkukauden, mikä siivitti joukkuetta pienimuotoiseen lentoon. Haastaja on yhä haastaja, mutta tällä kaudella vastustajat tietävät mitä on tulossa. Yllätysmomentti on käytetty.

– Lähtökohtiin peilaten se oli aika maksimisuoritus. Meiltä lähti paljon tehopisteitä pois. Pienestä se jäi lopulta kiinni, mutta alkukausi meni sen verran hyvin, että se kantoi. Näimme, että pystymme voittamaan, Iiro Lankinen kertoo.

27-vuotias Lankinen on Welhojen alakerran päällikkö. Joukkueen maalipörssin voittaja iski puolustajalle huimat tehopisteet (19+17=36). Tämän lisäksi Lankinen puolusti myös kiitettävästi, josta osoituksena suurin lukema peitetyissä laukauksissa. Hyvin peliä lukeva kuopiolainen oli kauteensa tyytyväinen.

lankinen_2.jpg– Tiesin tasan tarkkaan, mitä minulta odotettiin. Rooli on sellainen, että tulosta pitääkin tehdä. Pisteitä tuli hyvin ja puolustussuuntaakin pelasin hyviä pelejä, Lankinen ruotii.

Aro herätti kikkailijan

Lankinen on saanut ison roolin aina Welhoissa pelatessaan. Ja pelaamisen Lankinen on osannut aina. Isoja harppauksia viime vuosina ottanut mailataituri sai sysäyksen kohti nykyistä virettään kaudella 2015 – 2016, kun hän edusti Tapanilan Erää. Siellä veiveistään tunnettua liigatulokasta opetettiin painavin sanoin. Helsingin reissulla Lankinen myös oppi ymmärtämään, ettei pelipaikka ole kiveen hakattu, jos ei sitä ansaitse.

– Se oli uusi tilanne itselleni. Nöyryyden kautta se oppi tuli. Oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni, kun en mahtunutkaan kärkikenttiin. Näin, että on vielä aika paljon kehitettävää. Welhoissa olin aikaisemmin saanut tehdä käytännössä mitä huvittaa, mutta Erässä muun muassa Rastaan Tomi ilmoitti aika suoraan, ettei kannata tehdä, Lankinen muistelee.

Kauden alla pelattu Czech Open on jäänyt Lankisen muistiin elävästi. Hän lähti tavoilleen uskollisena höpläyttämään vastustajan karvausta, kun Erä johti maalilla ottelun edetessä viimeistä minuuttiaan.

– Vippasin pallon kaverin yli, mutta laita oli huonosti ja pallo kimposi vastustajalle. He saivat kaksi vastaan yksi –hyökkäyksen. Maalia ei tullut, mutta Aron Tommi huusi vaihdossa, että ”V***u Lankinen, anna olla viimeinen kerta, kun teet noin”. Hyvin jäi kasettiin.

Loppukaudesta Lankinen oli kärkikentissä. Hän on viime vuosina oppinut pelaamaan fiksummin. Näyttäviin suorituksiin hän pystyy yhä, mutta tyhmänrohkeat temput ovat jääneet vähemmälle.

Ympärillä olevat paremmiksi

Lankisen rooli Welhoissa ei ole viime kaudesta muuttunut mihinkään. Hän tiedostaa olevansa tärkeä palanen joukkuetta. Kovalla itseluottamuksella varustettu mies puhuu suoraan omista kyvyistään.

– Minun täytyy pystyä näyttämään suuntaa joka kerta, kun menen askiin. Tässä ei ole tippaakaan ylimielisyyttä, mutta tiedän pystyväni tekemään ympärilläni olevista pelaajista parempia.

– Joukkue edellä mennään totta kai, mutta haluan minä pisteitäkin tehdä. Jos vedän kolme peliä kiikareilla, niin leikkaa kiinni. Olen sellainen persoona, että tykkään olla esillä. Pisteitä tekemällä yleensä pääsee esille. Minua on aina ärsyttänyt, kun joku tekee ottelun ratkaisevat maalit ja sanoo, että ihan sama. Väitän, että usein pisteistä kysyttäessä valehdellaan. Ratkaisevat maalit ovat hetkiä, minkä takia pelataan. Toki ymmärrän myös heitä, jotka eivät esillä halua olla.

Lankinen puhuu asioista suoraan. Jää kuulijan vastuulle pohtia, onko kyseessä Lankisen oikea mielipide, vai haluaako hän vain provosoida. Jälkimmäisen taidon Welhoja viisi kautta edustanut pelimies nimittäin osaa.

lankinen_3.jpgViime kaudella Lankinen kyseli Twitterissä 11 ottelun jälkeen puolustajien piste-ennätystä, kun hän oli itse tehtaillut 22 tehomerkintää. Muutenkin hänen käytöstään sosiaalisessa mediassa ei voi ainakaan värittömäksi luonnehtia. Suunniteltua vai hetken mielijohteita?

– Suurimmaksi osaksi hetken mielijohteesta. Osaksi se on suunniteltuakin, mutta suurin osa vain huumoria. Ja onhan se hauska länkyttää onnistumisen jälkeen, kun on kuunnellut huutoja divaripojista. Ei siitä ole mitään negatiivista palautetta tullut. Ehkä jengi diggailee niistä, tai sitten eivät vain uskalla sanoa, Lankinen naurahtaa.

Loukkaantuminen pysäytti kesäksi

Welhot saa venyä jälleen nappisuoritukseen, jotta kuopiolaisista ei tule jälleen ”divaripoikia”. Lähtökohdat eivät ole maukkaimmasta päästä, sillä joukkueen rinki on ollut kapea. Lähtijöiden joukossa ovat muun muassa maalivahti Petri Lesch, puolustaja Jonni Koskinen sekä joukkueen viime kauden pörssivoittaja Juha Rautiainen.

Lisäksi armeija ja loukkaantumiset ovat sotkeneet kauteen valmistautumista. Yksi sivussa olleista on ollut Lankinen, jolla on ollut pieni pullistuma välilevyssä. Toukokuussa alkaneet vaivat pitivät Lankisen sivussa lajiharjoituksista syyskuun alkuun asti.

– Tämä oli ensimmäinen loukkaantuminen minulle ja aivan uusi tilanne. Kyllä se pysäytti. Pieni itku pääsi, kun lääkäri soitti diagnoosin. Joutui aika paljon miettimään, miten edetään. Olen aina tykännyt pelata ihan kaikkea ja yhtäkkiä en pystynytkään. Hemmetin vaikeita aikoja on ollut. Katsot, kun muut juoksevat pallon perässä, jonka jälkeen lähdet itse polkemaan kuntopyörää. Se on ihan perseestä.

Vaikeista ajoista huolimatta kuntoutus on ollut Lankiselle yksi sysäys lisää kohti paremman urheilijan elämää. Hän myöntää, että ennen kautta Erässä kaukalon ulkopuolinen toiminta oli enemmän tai vähemmän retuperällä.

– En ole ollut priimaoppilas huoltavissa harjoituksissa. Viimeiset kolme vuotta olen tehnyt satasella hommia. Tämä loukkaantuminen oli siinä mielessä opettavainen juttu, että muistaa pitää vieläkin paremmin kropasta huolta ja tehdä asiat viimeisen päälle.

Welhot tarvitsee täysikuntoisen Lankisen, jos se meinaa haaveilla menestyksestä. Mahdollisuuksista kysyttäessä tehopuolustaja ei lähde puhumaan mustaa valkoiseksi. Realiteetit ovat hyvin tiedossa.

– Suorasta säilymisestä puhuminen on realismia, mutta kyllä me haluamme pudotuspeleihinkin tunkea. Alku on todella tärkeä. Viisi ensimmäistä peliä näyttävät suunnan koko kaudelle. Ennakkosuosikkina emme lähde yhteenkään peliin, Lankinen toteaa.

Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Juhani Järvenpää

 lankinen_4.jpg

Salibandyliigan kausi 2018 – 2019 alkaa sunnuntaina 16. syyskuuta kuudella ottelulla, ja runkosarjan päätöskierros pelataan 2.3. Runkosarjan jälkeen joukkueet sijoilta 1.-8. jatkavat pudotuspeleihin. Runkosarjan viimeinen putoaa Divariin ja joukkueet sijoilta 12.-13 pelaavat playout-ottelusarjan, jonka hävinnyt karsii liigapaikasta Divarin finaalin hävinnyttä joukkuetta vastaan. Salibandyliigasta putoaa joka kausi vähintään yksi joukkue. Divarin finaalien voittaja nousee Salibandyliigaan.

Katso runkosarjan otteluohjelma

Mestaruutta puolustaa kolme perättäistä kultaa voittanut Classic, joka viime kevään tällä erää viimeisessä Superfinaalissa löi Happeen 6-2. Pronssiottelussa kohtasivat ensi kertaa välieriin selvinneet Nokian KrP ja Westend Indians, ja se päättyi nokialaisten mitalijuhliin. Salibandyliigasta putosi suoraan raumalainen SalBa, jonka tilalle nousi Divarin mestarina Karhut Porista.

Salibandyliigan ottelulähetykset nähdään Ruudussa ja ISTV:ssä: Lue lisää lähetyksistä

Viime kaudesta poiketen saa varsinaisella peliajalla saavutetusta voitosta kolme (3) pistettä ja häviöstä nolla. Jatkoajalla tai rangaistuslaukauskilpailussa saavutetusta voitosta saa kaksi (2) pistettä ja hävitystä yhden (1). Jatkoajat pelataan nyt varsinaisen peliajan tapaan viidellä viittä vastaan. Lue lisää täältä.

Muutoksia on myös pelisäännöissä, esimerkiksi rangaistuslaukauksen suorittamistapaa on väljennetty eikä päällä pelaamisesta enää saa jäähyä. Lue lisää sääntömuutoksista.

Jaa artikkeli