Maailman paras maalivahti valitsi Suomen ja Salibandyliigan

Kolme kautta Ruotsissa torjunut Eero Kosonen vartioi tällä kaudella Seinäjoen Peliveljien maalia.

Ruotsin liigan Växjössä kolme edellistä kautta torjuneella Eero Kososella olisi ollut ottajia. Puhelin soi Suomesta, Ruotsista ja Sveitsistä. Kosonen valitsi Suomen ja SPV:n.

– Oli minulla kytköksiä muuallekin. Joutui siinä vähän puntaroimaan, mutta melko aikaisessa vaiheessa valitsin SPV:n. Heillä on hyvä organisaatio ja homma toimii. Pelaajissakin on paljon tuttuja jätkiä takavuosilta. Tunsin hyvin seuran toimintatavat, vaikka täällä en ole aikaisemmin pelannutkaan.

SPV oli kiinnostunut Kososesta päävalmentaja Tommy Koposen mukaan jo ennen kuin hän lähti Ruotsiin. Nyt palaset loksahtivat paikalleen.

– Kun selvisi mahdollisuus saada Eero, totesimme aika nopeasti, ettei tätä voi jättää käyttämättä ja katsomatta, Koponen kertoo.

28848871067_cde1405647_z.jpgKoponen suitsuttaa uuden ykkösmaalivahtinsa persoonaa.

– Eero on rauhallinen ja monella tavalla meidän porukkaan sopiva tyyppi. Tosin näin vastaisivat varmasti kaikki muutkin, sillä hän on hieno mies, joka sopeutuisi porukkaan kuin porukkaan.

Siirtouutinen sai kovat spekuloinnit liikenteeseen Kososen sopimuksen arvosta. Viikon päästä 32 vuotta täyttävä mies ei asiaa juuri kommentoi.

– Antaa muiden spekuloida asialla. Sen voin sanoa, etten ikinä ole urheillut rahan takia. Tässä lajissa se ei mene niin.

Kosonen on ollut maajoukkueen ykkösmaalivahti jo vuosia. Kahtena edellisenä vuonna maailman parhaita pelaajia listatessa hän on ollut maalivahdeista korkeimmalla. Viime kaudella mitalipelien ulkopuolelle jäänyt SPV voi luottaa, ettei menestys jää kiinni tolppien välissä toimivasta yksiköstä. Ja menestyä Kosonen haluaa.

– Tavoitteeni menevät aina joukkueen ehdoilla. Joukkueen arjessa eläminen ja tarinan rakentaminen ovat pääasioita. Haluan toki itsekin kehittyä koko ajan, mutta en ole ikinä pelannut sen takia, että joku rankkaa minut johonkin listalle, Kosonen pohtii.

Lappeenrantalaislähtöinen maalivahti on ehtinyt voittaa maailmanmestaruuden ja Suomen mestaruuden. Hänet tunnetaan rauhallisena veräjänvartijana, joka osaa hyödyntää ison kokonsa (194 cm / 94 kg) hyvin. Kehitysaskeleita on otettavissa hänen mukaansa pelillisesti, mutta suurin työ tehdään henkisellä puolella.

– Torjuntatyyli on se, mikä on. Joitakin teknisen puolen juttuja toki käydään läpi, mutta enemmän mentaalipuolen juttuja. Tämä on aika perfektionismihommaa tietyllä tavalla. Pieniä juttuja joutuu miettimään koko ajan paremmaksi, maajoukkuevalmentaja Henri Toivoniemeltä ja Jyväskylän ajoilta tutulta Pasi Rautiolta oppeja saava Kosonen kertoo.

eero_kosonen_350a.jpgYksi tärkeä asia Kososen harjoittelussa on oman kehon kuunteleminen. Vuonna 2014 häneltä operoitiin polvi. Pesäpallossa junioreiden Itä-Länsi-otteluissa edustaneella pelurilla on pysynyt pääosin terveenä, vaikka ”jotain pientä” onkin ollut viime vuosien aikana.

– Lähinnä sellaista, joka on vaikuttanut palautumiseen. Pelaamisen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, millaisiin asioihin keskittyy arjessa, Kosonen muotoilee.

Kosonen kuvailee aikaansa Ruotsissa opettavaiseksi niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Laajempi joukko laadukkaampia pelaajia pitivät miehen kentällä hereillä. Kentän ulkopuolella oppia tuli käytännön asioissa.

– Yksi esimerkki voisi olla valtion virastoissa asiointi heidän kielellään, että pystyi sen homman hanskaamaan. Kielitaito kehittyi, kun joukkueessa oli lisäkseni yksi sveitsiläinen. Muut olivat ruotsalaisia. Varmaan paljon sellaistakin tarttui mukaan, jota ei tässä hetkessä osaa mainita.

Kosonen on päässyt maistelemaan reissupelaajan elämää, sillä hän asuu Helsingissä. Hän on yksi neljästä SPV:n reissupelaajasta. Ainakin toistaiseksi vajaan kolmen tunnin harjoitusmatka on maistunut hyvältä.

– Ihan mielenkiintoista touhua. Treenimatka kasvoi vähän vaikka Ruotsiin verrattuna. Toisaalta Ruotsissa pelimatkat olivat pidempiä, joten matkustaminen on tuttua. Olen pystynyt treenaamaan Helsingissä hyvin, ja juna kuljettaa lajitreeneihin kätevästi.

Kosonen näkee vahvuudeksi SPV:n pitkään kasassa säilyneen rungon. Viime kaudella joukkue kärsi avainpelaajien loukkaantumisista läpi kauden, joka näkyi väistämättä. Pelikään ei ollut sillä tasolla, mitä menestys olisi vaatinut. Menestysvuosina joukkueen kääntöpeli oli myrkkyä vastustajille, mutta sen vastustajat ovat osanneet lukea yhä paremmin. Koponen puhui viime kauden aikana uudistumisesta ja opin ottamisesta. Koponen ei omien sanojensa mukaan osaa vielä nostaa yksittäisiä asioita esiin.

– Voittaakseen pitää löytää juttuja, mitkä teet pikkuisen eri tavalla. Sitten on väistämättä hyvä fysiikka ja materiaalin leveys. Kun ne saa kohdalleen, on mahdollisuus voittaa, Koponen pyörittelee.

Kokeneen valmentajan arvion mukaan päivän sanana on prässäys, mikä tuskin on ainakaan heti vähenemään päin. Menestyksestä puhuttaessa Koponen nostaa esiin mainitsemiensa asioiden lisäksi pallopelien perusasiat tiiviistä puolustuksesta hyvään pallolliseen peliin.

– Viimeinen silaus on korvien välissä. Kun joukkue uskoo omaan juttuunsa ja saa hengen päälle, tulos on vain seurausta tekemisestä.

Omalla perustasollaan pysyessään Kosonen antaa osaltaan eväät hyvälle kaudelle. Sukelluksia nähdään hänen osaltaan harvoin. Mikäli sellainen kohdalleen sattuu, on taito tilanteen nollaamiseen tärkeää.

– Optimitilanteessa päässä ei liiku mitään ottelun aikana. Epäonnistumisiin en ottelun aikana jää kiinni, mutta joskus harvoin treeniviikolla saattaa pysähtyä miettimään. Pyrin siihen, että tekeminen on tasaista ja paketti pysyy kasassa. Sellaista maalivahtia ei ole vielä tullut, jonka torjuntaprosentti olisi sata, Kosonen hymähtää.

Tasainen tekeminen on vienyt Kososen maailman huipulle. Iän puolesta pelivuosia on vielä reilusti jäljellä, mutta 1+1-vuotisen sopimuksen SPV:n kanssa tehnyt Kivisalmen kasvatti miettii uraansa vuosi kerrallaan. On miettinyt jo muutaman vuoden.

– Fakta on se, että pelivuosia on enemmän takana kuin edessä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Toistaiseksi nautin tästä.

30713711284_c379ab4e92_z.jpg

Teksti: Tuomo Reponen

Jaa artikkeli