Salibandy.fi:n vakituinen avustaja Mika Hilska seuraa 36. MM-kisojaan paikan päällä ja on toistaiseksi vaikuttunut näkemästään.
Praha totisesti päräytti salibandyn MM-kisat käyntiin ryminällä. Sinipunaiset kisamainokset iskivät vastaan heti Vaclav Havelin lentokentällä ja seuraavaksi hotellin aulassa, jossa komeili myös MM-infopiste esitteineen ja esittelijöineen.
Tällä kertaa ei Suomen kisajoukkue ole hakeutunut omaan yksinäisyyteensä kaupungin ulkopuolelle. Myös Thaimaan ryhmä sekä kansainvälisen liiton väki majoittuvat samaisessa jättikompleksissa, jonka alemmista kerroksista löytyvät niin ostoskeskus, kuntosali ja metroasema kuin ravintolamaailmakin. Syötävää on tyrkyllä aina sushista tshekkiläiseen kotiruokaan ja KFC:hen. Yhtä isoa aamiaissalia en muista ennen nähneeni: ihmisiä tungeksii eri ruokapisteillä varmaan tuhat, ja salin toinen reuna tuntuu kaartuvan horisontin taakse. Suomen joukkue sentään syö omassa kabinetissaan.
Kisojen kannalta hotellin sijainti on mainio: matkaa O2 Areenalle pahainen kilometri ja harjoitushallillekin vain vartin bussimatka – ainakin silloin, kun kuljettaja lähtee oikeaan suuntaan.
Joukkueen akkreditoinnit ja kaulalaput odottivat hotellilla – paitsi joukkueen media-attaseoiksi kirjattujen Jussi Ojalan ja allekirjoittaneen, jotka kuulemma löytyisivät hallin pisteeltä. Paitsi etteivät sitten seuraavana päivänä löytyneetkään. Puhtaan media-akkreditoinnin hakeneen somevelhomme Vilma Pekkalan kyllä. Silloin tarttui virkailijatar puhelimeen ja saneli siihen niin kovaäänisen ja -sävyisen tshekinkielisen monologin, että teki mitään ymmärtämättäkin mieli kuunnella asennossa seisten. Kohta repäistiin ulkoparakissa olevan toimiston ovi voimalla auki, ja sisään astui ne puuttuneet kisapassit käsissään hyvin hengästynyt vapaaehtoinen ilmeisesti juostuaan koko matkan jostain.
Muutoin kaikki on toiminut itse pääareenalla moitteettomasti, ja avauspäivä yleisömäärineen ja show-juoksutuksineen teki totisesti vaikutuksen. Tshekin avausta Saksaa vastaan jännitti peräti 12 326 katsojaa
Omaa kieltään tapahtumasta puhuu myös, että Suomen alkusarjan ottelua Ruotsia vastaan seurasi suurempi yleisömäärä kuin kaksi vuotta sitten samojen maiden välistä MM-finaalia Riiassa. Siellä 8 350, eilen Prahassa 10 113 silmäparia.
Aiemmat ennätykset paukkuivat komeasti, kun avauspäivän yhteenlaskettu katsojaluku oli 31 073. Kun vielä kärki näyttää tasaisemmalta kuin koskaan, voi uumoilla jopa kaikkien aikojen MM-turnauksen alkaneen.
– Olimme valmistautuneet tähän avauspäivään kaksi vuotta, ja tajusin juuri, että nyt on aikaa valmistautua seuraavaan muutama tunti ja sitten täytyy vielä pitää sama taso ensi viikon loppuun, turnauksen sympaattinen pääsihteeri Zuzana Svobodova mietti.
– Aina tärkeä ensivaikutelma on joka tapauksessa saatu, ja se oli kyllä melkoinen, saatoin lohduttaa.
Suomen MM-avauksen 4–2-johto Ruotsia vastaan kääntyi lopulta 4–5-tappioksi, ja somessa päästiin vertailemaan otsikoita. Oliko tulos sulaminen, kaamea sulaminen vai peräti karmea sulaminen. Itse näkisin Ibnyttin Jonathan Rudmanin tavoin, että tulos oli voitto molemmille joukkueille. Ruotsi sai pikkuisen revanssin Riian finaalitappiostaan ja hyvän alun turnaukselle, Suomi taas sai ajettua kaikki neljä ketjuaan kunnolla sisään MM-tempoon ja näytti itselleen pystyvänsä tosissaan haastamaan Ruotsin toisin kuin kolme viikkoa aikaisemmin Uppsalan kenraaliharjoituksessa. Aivan hampaat irvessä ei voitosta nyt väännetty, ja tunnelma oli rennompi kuin neljä vuotta aikaisemmin Göteborgissa jopa vihamieliseksi myrkyttyneessä alkusarjakohtaamisessa.
Sunnuntaina Suomen joukkue matkasi harjoitushallille halki harmaan Prahan, jonka lauantaiyönä peittänyttä ohutta lumipeitettä tihkusade sulatti kurasohjoksi. Ilmeet olivat rennon hymyilevät mutta vauhti ja otteet pikkukaukalossa sitä luokkaa, että katsellessa alkoi pelätä jonkun loukkaantuvan.
Työ pelaajien ja pelin kehittämiseksi jatkuu.
PS. Ja sitten hävisi Tshekki Latvialle mutkistaen jatkokuvioita sopivasti. Aina vain mielenkiintoisempaa. Tshekki saattaa näin tulla Suomea vastaan jo puolivälierässä.
Mika Hilska
Kirjoittaja on Salibandy.fi:n vakituinen avustaja, joka seuraa 36. salibandyn MM-kisojaan paikan päällä
Yläkuva: IFF
