Salibandyliigan ensimmäinen superfinaali ei ollut pelkästään Classicin ja tähtihyökkääjä Eemeli Salinin suuri juhla. Hartwall Areenalla nautti isosta illasta myös kaksi bussillista faneja Salinin kasvattajaseurasta Uudenkaupungin Salibandysta.
– Kaikki lähti oikeastaan siitä kun oltiin joulukuussa Tampereella katsomassa naisten MM-kisoja, Uudenkaupungin Salibandyn puheenjohtaja Kaisa Hyytiä paljastaa.
– Meillä on seurassa aktiivisia äitejä, ja seuraväkeä lähti matkaan bussilastillinen. MM-kisat olivat tosi hieno tapahtuma ja hallissa hyvä tunnelma, ja junioritkin oikein heitttäytyivät mukaan ja muodostivat Suomi-paidoissaan katsomoon Suomi-tekstejä.
Reissuun lähteneet huomasivat samalla, miten hieno fanimatka huipputapahtumaan on mainio tapa vahvistaa koko seuran yhteenkuuluvuuden tunnetta.
– Turnauksissa ja peleissä ollaan niin usein aina vain oman joukkueen kesken, mutta nyt oli muitakin kuin se oma joukkue, oli vanhempia mukana ja tehtiin jotakin hauskaa koko seurana yhdessä.
Vielä toinenkin linja-auto
Kun pääsee hyvän makuun, sitä haluaa lisää. Eikä kestänyt kauaa huomata, että samalle kaudelle on tarjolla toinenkin salibandyn suurtapahtuma.
– Päätettiin tilata lippuja Superfinaaliin, ja onnellisena sattumana vielä 2007-2008 syntyneiden kortteliliigajoukkueemme valittiin tapahtumaan saattamaan toinen miesten finalisti kentälle. Se on eka-tokaluokkalaisille todella iso juttu, ja sen takia matkaan lähtevien joukkommekin kasvoi vielä lisää. Liput saatiin kaikille ja tilattiin vielä toinen linja-auto.
Kevään pudotuspelien edetessä USB:n retkikunnalle varmistui vielä yksi huipennus. Classic ja ennen kaikkea Uudenkaupungin kasvatti Eemeli Salin raivasivat tiensä Superfinaaliin.
– Ei ollut todellakaan mikään pieni asia, että Classic ja Eemeli pelasivat finaalissa. Hän on jokaisen pelaajamme esikuva, ja pienelle seuralle on iso juttu nähdä oma vanha pelaaja taistelemassa Suomen mestaruudesta, Kaisa Hyytiä korostaa.
Vain pahvipäät puuttuivat
Kun Superfinaaliin lähdetään, pitää päästä nauttimaan koko päivän ohjelmasta. Niinpä USB:n joukko nousi hyvissä ajoin busseihin hallin pihassa ja starttasi 235 kilometrin maantietaipaleelle kohti Helsinkiä ja Hartwall Areenaa.
– Halusimme tietysti nähdä molemmat pelit, joten päivästä tuli pitkä ja pienimmille raskaskin, mutta hallilla riitti kierreltävää ja kaikenlaista kivaa oheisohjelmaa, jotka olivat jo sellaisinaan nuorimmille matkalaisille elämys. Pelien välissä käytiin syömässä ja myös paluumatkalla pysähdyttiin tauolle ennen kuin oltiin illalla kymmenen aikoihin kotona.
Mitään negatiivista ei ensimmäisestä Superfinaalista Kaisa Hyytiän mieleen jäänyt.
– Tapantuma oli kaikkiaan hieno ja monenlaista ohjelmaa hyvin aina tosi näyttävää joukkueiden kentälletuloa myöten.
Eemeli Salinin kannattajat olivat varanneet mukaan räikkiä pitämään huolta asiaankuuluvasta metelistä, ja asuina olivat totta kai oman seuran paidat isoilla logoilla.
– Siitä oltiin vähän kateellisia ettei ollut tajuttu hankkia isoja Eemelin pään kuvia kun huomattiin katsomossa päitä. Jo naisten MM-kisoissa kasvokuvat olivat hienoja, ja otan kyllä moitteet itselleni, ettei meillä ensimmäisellä kerralla ollut omia sellaisia, USB:n puheenjohtaja hymyilee.
USB-junioreille läpyt ennen peliä
Eikä Classicin selviytyminen Superfinaaliin jäänyt uusikaupunkilaisten ja Eemeli Salinin viimeiseksi huipennukseksi. Lopullinen kliimaksi oli Classicin vakuuttava 8-2-voitto Oilersista ja SM-pokaalin kohottaminen ensi kertaa seuran historiassa. Ja finaalin tehomieheksi nousi kukapa muu kuin Eemeli Salin yhdellä maalilla ja kolmella maalisyötöllä.
Eemeli Salin itse sai vihiä oman kaupungin fanijoukosta jo ennen Superfinaalia.
– Vanhemmilta kuulin, että iso ryhmä on meiltä päin tulossa, ja oli todella hieno homma, että he halusivat tulla paikalle. Ottelun aikanakin olin suurin piirtein selvillä, missä uusikaupunkilaiset istuivat, ja ennen peliä pääsin heittämään takatilassa vähän läpyjä USB-juniorien kanssa kun he olivat tulleet saattamaan Oilersia kentälle.
Koko kaupungin ylpeydenaihe
Puheenjohtaja Kaisa Hyytiän kanssa keskustellessa ei jää epäselväksi, millainen ylpeydenaihe EemelI Salin seuralle ja kaupungille on. Hän kasvoi lajin profiilipelaajaksi samaa tahtia kuin salibandy valtasi asemaa ennen kaikkea autotehtaasta ja koripallosta tunnetussa rannikkokaupungissa.
– Eemelihän oli jo juniorista asti tosi monipuolinen urheilija, joka pelasi muun muassa koripalloa, jalkapalloa ja salibandya. Seuran toiminta alkoi pienestä, mutta kun miesten joukkueemme nousi Divariin, aukenivat salibandylle viimein myös Pohitullin palloiluhallin ovet.
USB:n juniorijoukkue, jossa Eemeli Salinkin pelasi, teki pitkään menestyksekästä työtä, ja huipennuksena aukesi paikka A-nuorten SM-sarjaan. Silloin kuitenkin seuran pieni koko tuli vastaan.
– Miesten joukkueemme nousi samaan aikaan ykkösdivisioonaan, ja kun moni nuori lahjakkuutemme pelasi myös siellä, pelit olisivat menneet liikaa päällekkäin ja nuorten SM-paikasta piti luopua.
Ensimmäisellä kaudellaan USB sijoittui länsilohkossa kolmanneksi, ja untuvikko Eemeli Salin merkkautti 19 ottelussa 22 tehopistettä. Seuraavalla kaudella Salin tehtaili jo komeat 52 merkintää vaikka joukkue muutaman sijan alemmas luisuikin.
Nuorukainen huomattiin, ja kaudella 2009 – 2010 EemelI Salin pelasi Salibandyliigaa FBT Porissa jatkaakseen aikanaan matkaa Kooveen kautta Classsiciin ja maajoukkueenkin runkopelaajaksi.
USB:n kolmas kausi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla jäi viimeiseksi kun joukkue sijoittui yhteen lohkoon tiivistetyn ykkösdivisioonan hännille.
Tähden lähtöä ei kuitenkaan muistella pahalla.
– Ei ole haikeutta, koska meillä ei olisi kuitenkaan ollut resursseja tavoitella paikkaa niin korkealla kuin mihin hänen taitonsa riittävät, Kaisa Hyytiä vakuuttaa.
– Rauma on lähin liigapaikkakunta, ja meille on ollut hieno kokemus saada kaupunkiin liigatapahtumia kuten nyt vähän aikaa sitten Classicin ja SalBan kohtaaminen, jossa pelasi vastakkain uusikaupunkilaisia pelaajia. Se oli hieno tapahtuma.
– Uudessakaupungissa on hieno salibandymeininki, ja kaupungissa järjestetyt liigaottelut vetävät aina katsomon täyteen, Eemeli Salinkin ihastelee.
– Eikä pelkästään Uudessakaupungissa vaan myös lähialueilla kuten esimerkiksi KaPa-65 on näyttänyt.
Liput ensi kevääksi jo varattu
Vaikka Eemeli Salin edustaa Tampereen ylpeyttä Classicia, ovat tiiviit siteet kotikaupunkiin tallella. Talvet salibandyammattilaisena treenaava mutta sairaanhoitajaksi kouluttautunut Salin työskentelee kesät Uudessakaupungissa toisella erikoisalallaan, ja Ugissa ovat myös vanhat kaverit ja rakkaat harrastukset kalastus ja veneily.
Salinin ja Classicin otteet syksyn Salibandyliigassa viittaavat vahvasti siihen, että kuluva kausi huipentuu Superfinaaliin 22.4.2017 Hartwall Areenalla.
– Siitä pelataan, Salin tiivistää.
Myäs fanit ovat Uudesskaupungissa valmiina.
– Liput on varattu, ja ainakin kahdella linja-autolla lähdetään taas reissuun, Kaisa Hyytiä kertoo.
– Kaiken lisäksi uudenkaupungin Salibandy täyttää sopivasti 20 vuotta, joten saa nähdä, mitä kaikkea uutta keksimme sitä samalla juhlistamaan.
Teksti: Mika Hilska
Kuva: Anssi Koskinen