Kahden eri Suomen mestaruuden osuminen samaan perhepiiriin yhtenä keväänä ja viikonloppuna lienee harvinaisempaa. Oilersissa näitä tapauksia oli peräti kaksi.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Näin voi leikillisesti todeta kahdesta salibandyperheestä, joiden pojat huuhtoivat kultaa toden teolla viikko ennen pääsiäistä.
Ensin Oilersin A-pojat ratkaisivat Suomen mestaruutensa Seinäjoella lauantaina 13. huhtikuuta. Joukkueen riveissä olivat myös Axel Hagberg ja Niko Maurola.
Päivää myöhemmin saman seuran C1-pojat kaatoivat Tampereella Classicin ja pääsivät juhlimaan SM-kultaa. Pokaalia nostelivat muiden mukana Johan Hagberg ja Niklas Maurola, edellä mainittujen pelimiesten pikkuveljet.
Suomessa on lukuisia salibandyyn hurahtaneita sukujakin, mutta kahden eri Suomen mestaruuden osuminen samaan perhepiiriin yhtenä keväänä ja viikonloppuna lienee harvinaisempaa. Oilersissa näitä tapauksia oli siis peräti kaksi.
Nelikon vanhin on vuonna 2000 syntynyt Niko Maurola. Mestaruuskausi meni hänen osaltaan sivu suun loukkaantumisen vuoksi, mutta siitä huolimatta saavutus tuntui hyvältä.
– Olin B:ssä kahta hopeaa saamassa mukana eli sikäli kaikki joukkueessa olivat tuttuja. Erittäin hyvillä fiiliksillä ollaan mestaruudesta, Niko Maurola sanoi.
Kolmen vuoden projektin päättyminen kultajuhliin vaatii yksistäänkin sulattelua. Lauttasaaren Pallossa salibandyn aloittanut ja GrIFK:ssakin pelannut hyökkääjä ei vielä tiedä tai ainakaan paljasta, miten ura jatkuu.
– Nautitaan hetki tästä kultamitalista ja katsotaan sitten mitä tehdään.
Parikymppisen nuoren elämään mahtuu paljon muitakin juttuja kuin salibandy, joten huolellinen puntarointi on varmasti paikallaan. Granin aikana C2-poikien SM-pronssin jo pokannut Maurola on kiertänyt talenttileireillä, ja kysyntää osaaville pelaajille on.
– Pidetään nyt pientä jännitystä yllä ja sanotaan niin, että puheluita on tullut, Maurola naurahti.
Myös Axel Hagberg on vielä odottavalla kannalla ensi kauden suhteen. Hän paukutti mestaruuteen päättyneissä pudotuspeleissä mukavat pisteet 7+5 eli operoi näissä 11 kamppailussa yli pisteen keskiarvolla per matsi.
– Vielä ajattelin pelata. Mestaruudesta tuli sellainen motivaatiobuusti, se ei ollut viimeinen lajiaan, hän sanoi.
Hagberg oli päättyneellä kaudella pari kertaa mukana Oilersin kokoonpanossa miesten Salibandyliigassa, mutta huipennus tuli siis A-pojissa.
– Kullan eteen tehtiin paljon duunia. Turha sitä olisi pelata, ellei haluaisi voittaa. Meillä oli taitava nippu ja paljon hyviä yksilöitä. Loppukaudesta päätimme, että nyt aletaan painaa duunia joukkueena, ja se satoi meidän laariimme, Hagberg kertasi tekijöitä, joilla pokaali saatiin Espooseen.
Kovia työntekijöitä ovat myös nuoremmat veljet, jotka siirtyivät kauden alussa yhtä aikaa GrIFK:sta Oilersin C1:een kolmannen pelaajan kanssa.
Niklas Maurolan mukaan granilaiset pääsivät hyvin mukaan Oilersin puksuttavaan kultajunaan.
– Heti puhuttiin, että päämääränä on kulta. Nyt on loistavat fiilikset, kausi oli pitkä ja rankka.
Hän on ikäeron vuoksi pelannut isoveljensä kanssa yhdessä lähinnä pihapelejä. Poikien urasuunnitelmat ovat kuitenkin sikäli samanlaiset, että myös Niklas aikoo Oilersin B-junioreihin.
Hyppy C1.stä B:hen on iso, sillä joukkueessa voivat pelata ensi kaudellakin vuotta vanhemmat eli 2002 syntyneet.
– Minulla on todella kova motivaatio kehittyä pelaajana, 15 maalia C1:n runkosarjassa tehnyt Maurola vakuutti.
Kultamitaliinsa oli erittäin tyytyväinen luonnollisesti myös Johan Hagberg.
– Pelasin Granissa kuusi kautta ja päätin täksi kaudeksi vaihtaa Oilersiin. Heti ekana vuonna tuli kultaa. Tiesimme, että se oli projektina, kun joukkue oli jo viime vuonna saanut hopeaa. Meni aika lailla suunnitelmien mukaan.
Hän totesi ryhmän saaneen itseluottamusta mahtavasti sujuneesta runkosarjasta. Myös kokemus finaalipeleistä oli avuksi, eikä ennakkosuosikin asemakaan häirinnyt ainakaan liikaa.
Myös Hagbergilla oli mietinnän paikka ensi kauden pelipaikan suhteen. Päätös on kuitenkin tehty.
– Granissa aloitin ja siellä varmaan lopetankin. Ajattelin, että se on lähimpänä näistä eri vaihtoehdoista tutun seuransa B-junioreihin palaava Hagberg perusteli.
Vaikka tarinan varsinaisia sankareita ovat nuoret mestarit, annetaan sananen isillekin.
Vellu Maurolan kiinnostus poikiensa matseja kohtaan tiedetään, onhan hän mies junnupelien taltiointi- ja striimauspalvelua tarjoavan Game Saverin takana.
– Nikon ja Niklaksen isoveli Tonikin pelasi salibandyä. Kotoa löytyy mailoja ja palloja joka paikasta, Maurola naurahti salibandyperheen arjesta.
Salibandy on ollut hänen pojilleen koko ajan päälaji, joten hallit ovat tulleet tutuiksi. Harrastus on kokonaisvaltainen, ja vaikuttaa perheen ajankäyttöön. Isä-Maurola on käynyt soittamassa musiikkia peleissä ja osallistuu muutenkin aina kuin reissutöiltään pystyy.
Mailaan hän ei ole kuitenkaan itse tarttunut.
– Granin aikana oli näitä isä–poika-pelejä, ja meinasin kuolla sinne kentälle, kun nämä pyörittelivät, Maurola naurahti.
Myös Hagbergin perheen isä Per-Henrik osallistuu poikiensa harrastukseen. Hän toimi kultakaudella A-poikien joukkueenjohtajana. Toisin sanoen Hagberg pääsi aitiopaikalta seuraamaan, miten huippuluokan organisaatio toimii.
– Oli ihan mahtavaa nähdä läheltä, miten ammattimaisesti seura ja ammattivalmentaja hoitavat homman. Pojatkin ovat paitsi huikeita säbän pelaajia, niin myös ihmisinä hienoja kavereita jokainen. Olen ylpeä heistä.
Hyvin hommansa ovat hoitaneet myös nämä salibandyperheet.
Veli veljestä
Niko Maurola pikkuveljestään Niklaksesta: ”Tunteet ovat pelissä, ja kun on hyvä fiilis, niin onnistuu isostikin. Tunnistan itsessänikin saman.”
Niklas Maurola isoveljestään Nikosta: ”Hyvin nopea pelaaja, joka pystyy vetämään pienistäkin paikoista.”
Axel Hagberg pikkuveljestään Johanista: ”Innokas ja aika työteliäs jätkä kentällä, jaksaa hyvin painaa.”
Johan Hagberg isoveljestään Axelista: ”Kentällä tosi nopea. Laukoo erittäin hyvin ja tekee paljon duunia.”
Kuvat: Peggy Hagberg