Suomen juniorien kärki D-ikäisistä aina nuorten maajoukkue-ehdokkaisiin pelasi ja testasi Eerikkilässä tarkoituksena pelin vieminen eteenpäin.
Eerikkilän urheiluopisto vilisi tammikuussa salibandypelaajia, kun MAAJOUKKUETIE-toiminnassa olivat vuorossa keskitalven pelitapahtumat. Kuukauteen mahtui kahdeksan kolmen päivän tapahtumaa, joissa tutkittiin ja kehitettiin pelaajia, valmennusta ja suomalaista huippusalibandyn ymmärrystä.
– Perusteena tämän pelitapahtuman sijoittamiselle juuri tammikuulle on seurata pelaajien kehittymistä kilpailukauden aikana yllä kevään ja syksyn varsinaisten kehittymisen seurantatapahtumien välissä, valmennuspäällikkö Miikka Lamu kertoo.
– Nyt on pelin ohessa kevyemmällä testipatteristolla mitattu ikäluokat ja lajin vaatimukset huomioiden hermo-lihasjärjestelmän tilaa ja tilannetta eli käytännössä nopeusominaisuuksia ja lajitaitoja sekä B-ikäluokassa suorituskykyyn ja kehittymiseen vahvasti vaikuttavia voima- ja nopeusominaisuuksia.
Taustalla ovat aikaisemmat havainnot ominaisuuksien kehittymisestä ja etenkin kehittymättömyydestä pelikausien aikana.
– Etenkin nopeus- ja voimaominaisuudet ovat aikaisemmin usein jopa heikentyneet kauden aikana eli turhan moni pelaaja on ollut toukokuussa samassa tai jopa huonommassa tilanteessa kuin vuotta aikaisemmin. Vaikka on harjoiteltu kolmesta viiteen kertaa viikossa ja sen lisäksi pelattu tavoitteellisesti, ominaisuudet ja taidot eivät ole kehittyneet. Vastuu harjoittelun sisällön laadusta sekä kaudenaikaisesta painopisteajattelusta, ohjelmoinnista ja viikkorytmityksestä on seuravalmentajalla ja valmennuspäälliköllä. Nyt on pyritty viemään sitä viestiä, että yksilötaidot ja pelaajien ominaisuudet ovat osa sitä peliä eli kun on taidollisesti ja fyysisesti paremmat valmiudet, se antaa enemmän reserviä ja valinnan mahdollisuuksia pelitilanteisiin, Miikka Lamu muistuttaa.
– Huippupelaajista esimerkkinä vaikka Krister Savonen, jolla on mielettömät kimmoisuusominaisuudet, suunnanmuutokset ja räjähtää lähtönopeus yhdistettyinä lajitaitoon ja pelin ymmärtämiseen. Siksi hänellä on kentällä harvoin kiire ja vastustajalla vastaavasti enemmän.
Työn tulokset näkyvät jo
Tammikuun tapahtumassa pyrittiin keräämään tietoa, jonka pohjalta pystytään antamaan seuroille työkaluja painopisteiden ja valintojen tekemiseen siinä, mitä ja miten harjoitellaan.
– Sellainen tunteeton seuranta kuuluu tähän huippu-urheilun vaatimusten mukaiseen toimintaan. Se on kuitenkin halvin tapa viedä tätä nuoriso- ja huippu-urheiluvaihetta eteenpäin. Nyt saadaan tehtyä seuranta peliturnauksen hinnalla.
Esimerkiksi B-ikäluokassa tämänkertaiset tulokset olivat selkeästi myönteisiä.
– Kaikkien yhteistyöseurojen joukkueet ovat pystyneet viemään asioita eteenpäin tai vähintään säilyttämään tason, kun aikaisemmin oli monesti toisinpäin.
Kaikki tähtää itse pelin kehittämiseen
Testaaminen ei tietenkään ole MAAJOUKKUETIE-tapahtumien itsetarkoitus, vaan kaikki tähtää siihen tärkeimpään asiaan eli paremman salibandyn pelaamiseen.
– Mittareita joukkuepelin kehittämiseen on koko ajan työstetty, ja toiveena on, että 2020 meillä olisi jo automaatiotason välineistöä päästä mittaamaan asioita itse pelistä. Nyt ollaan jo löydetty muutamia hyviä mittareita hyökkäyspelin laatuun, ja voidaan pelin aikana arvioida, kuinka monta kertaa pystytään organisoitua puolustusta vastaan luomaan maalipaikkoja ja saamaan vastustajan päähän painetta. Silloin kun se ei onnistu, joudutaan taas toistuviin kamppailutilanteisiin eikä päästä itse määrittämään pelin rytmiä, Miikka Lamu avaa.
– Liiton näkövinkkelistä koetamme olla seuravalmentajien kanssa näissä asioissa kiinni ja tehdä laadullista arviointia, miten pystymme esimerkiksi kehittämään hyökkäyspeliä ja mitkä asiat siihen vaikuttavat.
Koko ajan on käynnissä työ itse pelin kehittämiseksi yhdessä seuravalmentajien kanssa. Ja oikeastaan työkalujen sorvaamiseksi pelin parempaan ymmärtämiseen ja kehittämiseen.
– Nyt kun vasta pelattiin MM-kisat ja muutenkin on vuoden aikana koetettu tiukasti kehittää pelin laadullista arviointia, koetamme tuoda tämän päivän voittavan salibandyn ilmiöitä näkyviksi ja määrittää niiden terminologiaa. Se on eri asia kuin olla kiinni jossain pelitavassa tai pelisysteemissä. Etsimme peruspelaamisen yleisempiä lainalaisuuksia, jotka synnyttävät hyvää hyökkäyspelaamista ja muodostavat hyvän puolustuspelin kulmakivet.
Laadukkaita keskusteluja seurojen valmennuspäälliköiden kanssa
Miikka Lamu kertoo, että työ huippusalibandyn ymmärtämiseksi ja kehittämiseksi kävi tammikuussakin kovilla kierroksilla.
– Tammikuu päättyi siihen, että paikan päällä olivat keskiviikosta perjantaihin yhteistyöseurojen valmennuspäälliköt, ja koin omalla urallani tässä roolissa ehkä kovimmat ja konkreettisimmat kaksi päivää, kun alettiin yhdessä sanoittaa ja videolta näyttää niitä asioita, jotka Prahan MM-kisoissa ja syksyn huippupeleissä etenkin Suomen ja Ruotsin välillä havaittiin. Sieltä alkoi löytyä selkeästi asioita, joiden nähtiin yksimielisesti vaikuttavan voittamiseen ja pelin laadukkaaseen läpivientiin.
Kuun vaihteessa tarkkailtavina olivat tietenkin myös Espoon Suuren Derbyviikonlopun maaottelut, ja poikien kahden Suomen ja Ruotsin kohtaaminen jalostuminen perjantain murskatappiosta lauantain voitoksi oli oppimismielessä lottovoitto.
– Juuri niitä asioita, joista oli puhuttu, korjaantui siihen lauantain peliin, ja niillä oli aika suora korrelaatio ottelun lopputulokseen. Tietenkään ei perjantainkaan pelistä toivottu tappiota, mutta koulutusnäkökulmasta tällainen käsikirjoitus oli kuin tilattu juttu. Päästiin katsomaan myös treenejä ja arvioimaan sitä kautta syy-seuraussuhteita siihen, miten ne alkavat näyttäytyä pelissä. Klousaus oli, että pelaamisen ison kuvan ja perusasioiden pitää olla kunnossa, minkä jälkeen voidaan alkaa viedä sinne pieniä nyansseja, Lamu muistuttaa.
– Yksityiskohdilla voidaan sitten vaikuttaa vastustajaan, mutta jos aletaan mennä vain vastustajan mukaan, hukataan äkkiä oma peli-identiteetti. Jos katsoo Classicin menestystä liigassa ja nyt Champions Cupissa, takana on vahva oma tapa pelata, jossa yksilöt ovat jalostuneet ja jota on viritetty viimeisilleen. Samoin miesten maajoukkueella, joka on otettu enemmän tiukan puolustuksen ja maalivahtipelin kautta mutta on pystytty tiukassa paikassa myös pelaamaan hyökkäyspeliä omalla maksimitasolla.
Tammikuun tapahtumat toimivat myös isona yhteenvetona tämän hetken suomalaisesta juniorisalibandysta ja tilaisuutena vaihtaa ja kehittää ajatuksia valmentajien kesken.
– Tammikuu oli meille mahtava tilaisuus nähdä D-junioreista aina nuorten maajoukkueikäluokkiin saakka, mikä pelin taso on, ja sitä kautta mahtavan sparrin lähteä miettimään seurojen kanssa valmennuslinjaa. Mikä on taso ja mitkä haasteet eri ikäluokissa. Alla on tammikuussa 28 päivää tiukkaa vuoropuhelua pelistä: mitä ollaan ja mitä halutaan olla vuoden päästä, Miikka Lamu kiittää seuravalmentajia.
Seuraavaksi taas seurojen luokse
Ja työ jatkuu.
– Yhteistyöseurajoukkueilla on tammikuun jälkeen edessä seurakäynnit, ja myös United-pelaajien valmentajille pitää saada viestiämme paremmin perille ja heidät lähemmäs toimintaamme. Esimerkiksi 2018 meillä oli alueellisia koulutuksia, joissa tarjosimme liiton hallituksen myöntämällä lisärahoituksella United-pelaajien valmentajille päivän mittaisen ilmaisen koulutuksen. Siitä saatiin hyvät kokemukset, ja saavutimme jopa 170 tyttöjen ja poikien valmentajaa. Nyt ollaan suunnittelemassa vuoden 2019 koulutuksia, ja niistä kerrotaan lisää heti kun yksityiskohdat ovat selvillä.
– – –
Tammikuun tapahtumat tiivistettyinä:
C2-pojissa kahdeksan yhteistyöseuraa pelasi ikäluokan SM-otteluita ja kuusi United-joukkuetta FBA-otteluita.
B-pojissa mukana oli yhdeksän yhteistyöseuraa ja kaksi United-joukkuetta. Tapahtumassa oli kahdeksan seuran välisten SM-sarjaotteluiden lisäksi valtakunnan 2001 ja 2002 syntyneiden kärkipelaajien kesken kaksi keskinäistä peliä.
C1-pojissa tapahtumaan osallistui 11 yhteistyöseuraa, joista 10 pelasi ikäluokkansa SM-otteluita, ja kolme United-joukkuetta. Nuorimmalle maajoukkueikäluokalle eli U16:lle tämä oli yksi kauden avaintarkkailutapahtumista, ja siihen osallistuivat ammattivalmentajatutkintoa sekä huippuvalmentajatutkintoa suorittavat valmentajat United-joukkueita kouluttaen.
B- ja C-tytöissä pelasivat yhteistyöseurat Classic, EräViikingit ja PSS SM-otteluita, ja mukana oli vastaavasti suurempi määrä United-joukkueita.
D-pojissa ja D-tytöissä, joissa ei pelata valtakunnallisia sarjoja, oli ohjelmana toista vuotta peräkkäin Winter Cup, joka on ikäluokan kovatasoisin valtakunnallinen turnaus.
Teksti: Mika Hilska