Henri Johansson on taas Salibandyliigan ykköspyssy. Taustalla on muun muassa fysiikkatreenin järkevöityminen.
Pistelinko Henri Johansson on osannut pelata aina. Parin viime vuoden aikana hän on halunnut kasvaa urheilijaksi.
22 ottelua, 32 tehopistettä. 22 ottelua, 42 tehopistettä. Hyviä lukuja hyökkääjälle, jonka joukkue ei kuulu salibandyliigan terävimpään kärkeen. Tulosta Henri Johansson on osannut tehdä aina, mutta aikaisemmilta vuosilta tuttua sähäkkää vasemman laidan hyökkääjää ei kausina 2014-2015 ja 2015-2016 kentällä näkynyt. Mies miestä vastaan –haastamisessa nykyään 32-vuotias peluri oli kuin varjo entisestään, laukaukset jäivät ensimmäiseen pelaajaan. Puolustuspäähän saapuminen tapahtui lähes kävelyvauhtia. Ja loppujen lopuksi, nuo luvut olivat Johanssonin standardeilla vähintään vaatimattomia.
Johansson oli rikki. Aivan rikki.
– Kaikki alkoi varmaan jo kaudella 2013-2014. Meillä ei ollut fysiikkavalmentajaa, joka olisi kertonut miten kuuluu harjoitella oikeaoppisesti. Treenasin väärin. Takareiden kanssa alkoi tulla ongelmia, Nokian KRP:n tähtihyökkääjä muistelee.
Seuraavalla kaudella sama jatkui. Mukaan tulivat selkäkrampit, jotka alkoivat jo alkukaudesta. Loppujen lopuksi Johansson pelasi silloin kuin pystyi. Pelasi, koska oli pakko. Nokian KRP oli ajautunut play out –kurimukseen.
– Pelihalut olivat älyttömän kovat. Ajattelin, että puolikuntoisenakin pystyisin joukkuetta auttamaan. Jälkeen päin ajateltuna se oli todella tyhmää. En pystynyt edes juoksemaan, kaikki terävyys oli kateissa.
Nokian KRP säilyi, mutta Johanssonin ongelmat syvenivät. Kesällä 2015 oli yhtä selviytymistä, jonka aikana hän ei uskaltanut tehdä yhtään kunnollista harjoitusta. Selkä parani hiljalleen, mutta takareidessä todettiin repeämä marraskuussa. Kuukauden tauon jälkeen hän pelasi loppukauden tiukka kiristysside reidessä.
– Lääkärit eivät aluksi osanneet sanoa tarkalleen syytä. Hyvä, että selvisi kuitenkin lopulta.
Muutos
Viime kaudella Nokian KRP:n fysiikkavalmennukseen otti haltuunsa Markku Köykkä. Se oli iso asia paitsi koko nokialaisseuran edustusjoukkueelle myös Johanssonille. Köykän räätälöimillä ohjelmilla Johansson sai itsensä parempaan kuntoon. Vaivat olivat poistuneet.
– Markku toi uudenlaisen harjoituskulttuurin koko joukkueeseen. Huoltavat treenit tuotiin mukaan ja harjoittelun rytmitystä mietittiin uudella tavalla. Harjoittelua muokattiin lajin vaatimusten mukaisesti. Hän on iso palanen tässä palapelissä, Johansson suitsuttaa.
Suurin syy on toki Johansson itse. Tieto ja taito ovat kovin turhia, jos suorittava osasto ei ole halukas ottamaan niitä vastaan. Kaikkien aikojen pistekärki on ollut. Parin viime vuoden aikana Johansson on löytänyt itsestään urheilijan. Aikaisemmin asiat olivat hoituneet pitkälti poikkeuksellisella lahjakkuudella.
– Kärjistetysti vedin pelkillä lahjoilla vuoteen 2009 asti. Maajoukkueeseen päästyäni huoltavia harjoituksia tuli kuvioihin mukaan, mutta myöhemmin nekin jäivät pois. Ongelma oli siinä, että määrä kasvoi, mutta laatu heikkeni. En tiennyt mitä pitäisi tehdä.
– Pitää varmasti paikkansa, että ongelmat juontavat juurensa vuosien taakse, hän myöntää.
Tällä hetkellä Tampereella asuva vuoden 2010 maailmanmestari pelaa uransa parasta salibandya. Terävyys on palannut, Johansson on aidosti vaarallinen aina pallon saadessaan. Parantunut fysiikka on mahdollistanut sen, että pelaaminen on helpon näköistä. Hyökkäystehojen lisäksi Johansson myös puolustaa. Hän pelaa uransa parasta salibandya.
– Ehkä olin ennen sähäkämpi, mutta kokonaisvaltainen pelaaja en ollut. Heikki Luukkonen ohjasi lähes kädestä pitäen, että kentällä voi liikkua laajemmallakin säteellä. Hänelle kuuluu iso kiitos pelillisestä kehityksestä, kaudella 2011-2012 62 maalia tykittänyt Johansson kehaisee nykyisin Oilersia luotsaavaa Luukkosta.
Mystiset maajoukkuekuviot
Johanssonin tämän hetkinen taso riittäisi mitä todennäköisimmin myös kansainvälisille kentille. Samaa mieltä oli myös maajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky, joka kutsui Johanssonin viime keväänä Turun EFT:hen. Toinen kutsu tuli kesän World Gamesiin Puolaan. Johansson vastasi molempiin kieltävästi.
– Päätin keväällä, että maajoukkuepelit saavat jäädä. Loukkaantumiset painavat sen verran takaraivossa. Olen nyt kaksi vuotta pystynyt nauttimaan pelaamisesta. Kuorman kasvaminen epäilyttäisi. En haluaisi kokea rumbaa uudestaan.
Niin kauan kun Johanssonin nimi on yhdistetty maajoukkueeseen, on pelaajan ympärillä pyörinyt kaikenlaisia tarinoita. Useimmiten ne ovat liittyneet nimenomaan siihen, että kieltäytymisiä on tullut huomattavasti myöntäviä vastauksia enemmän. Nuorena miehenä Johanssonia ei yksinkertaisesti kiinnostanut, myöhemmin loukkaantumiset sotkivat suunnitelmia. Tämä johti erilaisiin huhupuheisiin, joissa maalattiin välillä isollakin pensselillä.
– Vaikea niiltä tarinoilta on ollut välttyä, vaikka en itse keskustelua olekaan seurannut. Ne kuuluvat urheiluun, mutta eivät ne tietenkään hyvältä tunnu. Aika harva loppujen lopuksi tietää totuutta, hän pohtii.
– Loukkaantumisten aikaan kuuli puhetta, että Johanssonilla ei riitä ja ura on ohitse. Kyllä se tietyllä tavalla pisti tekemään hommia kahta kauheammin. Nykyvire on ollut varmasti ihan hyvä näpäytys, 50 pistettä 19 otteluun tällä kaudella iskenyt Johansson hymähtää.
Mestariksi Nokian KRP:ssä?
Tällä hetkellä Johansson keskittyy Nokian KRP:hen. Joukkue pelaa huimaa kautta ja on sarjataulukon toisella sijalla, kun runkosarjassa edetään kohti maalisuoraa.
– Köykän lisäksi haluan nostaa esiin meidän nykyisen lajivalmennuksen (Jarmo Härmä, Mika Myllyniemi ja Jaakko Inha). He ovat onnistuneet luomaan toimivan pelitavan ja rennon ilmapiirin. Roolitus on ollut joukkueessa kunnossa, ja meidän runko on kuitenkin ollut jo aika pitkään kasassa. Kaiken kaikkiaan seurassa tehdään oikeita asioita junioripuolesta lähtien. Hallille me emme mitään mahda, mutta Rahola luo meille hyvän kotiedun. Ei tänne vastustajan kiva ole tulla, Johansson kertaa syitä kauden suurimman yllättäjän lennolle.
Johansson nousee yksittäisenä pelaajana luonnollisesti esiin. Hän tiedostaa kantavansa vastuuta hyökkäyspäässä ja haluaa tehdä pisteitä. Ne eivät kuitenkaan ole pääasia.
– Nuorempana mietin niitä paljon. Pelaamisesta tulee tuskaa, kun pisteille antaa liikaa ajatusta. Koen muuttaneeni ajatusmaailmaani sen suhteen. Olen ymmärtänyt, että hyvin puolustamalla saa kääntöpaikat ja mahdollisuudet hyökkäyspäässä. Käännöillä ne maalit tässä lajissa kuitenkin pitkälti tehdään, hän analysoi.
Miehen puheista päätellen pelivuosia on vielä useita edessä. Peliuran tavoitteista kysyttäessä nousee esiin mestaruus.
– Meillä on joukkueessa poikia, joita olen ohjannut kesäleireillä. Olisihan se hienoa nostaa pyttyä heidän kanssaan. En pidä sitä yhtään mahdottomana. Henkilökohtaisesti haluan yhä kehittyä pelaajana ja urheilijana. Olen oman kokemukseni kautta todennut, että se on vanhemmallakin iällä mahdollista.
Keskustelutuokion aikana Johanssonin puheita ja ajatusmaailmaa puntaroituani en voi olla palaamatta maajoukkue-aiheeseen. Tavoitteellisen urheilijan sisällä on pakko olla edes pieni kipinä myös kansainvälisiin kaukaloihin.
– En voi kieltää, etteikö kiinnostaisi tietää, miten siellä nykyään pärjäisi. Uran jälkeen saatan hyvin miettiä, että ”hemmetti, olisi pitänyt”. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin tämä ja olen päätökseni kanssa sinut.
Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Esa Takalo