Kiertuepromoottorin kesäblogi: Hyvinkää ja Punkalaidun

Kiertuepromoottorin kesäblogissa katusählyn SM-kiertueen promoottori Ilkka Kittilä kertoo tapahtumista, niiden kulusta ja fiiliksistä paikanpäältä. Menneen viikonvaihteen turnaukset pelattiin Hyvinkäällä ja Punkalaitumella.

Viikonloppu on jälleen vierähtänyt. Katusählyä pelattiin kahdella paikkakunnalla, Hyvinkäällä ja Punkalaitumella.

Otin viime viikon rennommin, koska edellisillä viikoilla työtunteja oli kertynyt aika rutkasti ylitöiden puolelle. Ajattelin, että nyt täytyy hieman löysätä, että jaksaa puurtaa taas. Kai jotenkin alitajuntaisesti ajattelin myös, että olen tässä kesän aikana rutinoitunut sen verran, ettei viikonlopusta tarvitse liikaa stressata.

Ei pitäisi ikinä yliarvioida omaa panostaan. Otin nimittäin ilmeisesti turhankin rennosti.

Hyvinkään turnaus olikin sitten eriskummallisen vaikea järjestelyjen osalta. Päivän aikana tuli aiempiin turnauksiin nähden paljonkin probleemia, jotka olivat niin minusta kuin järjestäjistä riippuvaisia, sekä kummastakin riippumattomia. Ne saatiin kutakuinkin kaikki voitettua hyvällä yhteispelillä ja loppupäivä vietiin läpi mutkitta. Turnaus itsessään oli hyvä. Pelaajat nauttivat, seuran väeltä näytti löytyvän talkoohenkeä yllin kyllin, sää oli aurinkoinen ja tapahtuma keräsi väkeä paikalle. Päivän aikana tapahtumassa vilisi myös tunnettuja salibandynimiä.

Hyvinkään turnaus osoitti, että valmistautumisesta ei voi napata tuumaakaan pois. Löyhästi erästä tunnettua kiekkopersoonaa siteeraten, 95% keskittyminen on 50% suoritus. Noh, se on karrikoitu fraasi, eikä päde tähän turnaukseen, sillä tulleita esteitä ja ongelmantynkiä ei jääty järjestäjän kanssa voivottelemaan, vaan keksittiin nopeasti yhteistuumin ratkaisut ja hoidettiin homma hyvällä yhteistyöllä. Valmisteluvaiheen kommunkaatiokatkosten myötä suoritus oli hyvä, muttei priimaluokkainen. Opettavainen se kyllä oli, jälleen kerran. Pääasia toteutui, järjestäjäseura SC Hyvinkäälle jäi nähtävästi päivästä hyvä maku, ja etenkin pelaajille näytti jäävän. Itseäni tuli manattua pari kertaa päivän aikana, mutta toisaalta, virheistä oppii ja varmasti järjestäjätkin näkivät, miten seuraavana kesänä kenties tapahtumaa voisi kehitettää ja parantaa entisestään. Meikäläisen piti parantaa aika paljon enemmän ja ”himpun verran” nopeammin, seuraavalle päivälle.

Punkalaitumelle sunnuntaina meninkin edellisestä päivästä sisuuntuneena ja ajattelin, että nyt vedetään vimpan päälle turnaus. Se myös onnistui. Paljolti siitä, että tapahtuma, paikkakunta ja järjestäjäseura itsessään herättivät meikäläisessä isosti sympatiaa. Olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin, joten pystyin hyvin samaistua siihen, miten tärkeä tapahtuma koko yhteisölle oli. Joukkueita oli siinä parinkympin kieppeillä, mutta turnaus pelattiin erinomaisissa puitteissa ja hommat pelittivät todella upeasti. Itse sain keskittyä täysin päivän aikana siihen, minkä parhaiten osaan, viestimään tapahtumasta.

Järjestäjäseuralle ekstra hatunnosto siitä, että finaalipelit vietiin aivan Punkalaitumen keskustaan, jossa ratkottiin päivän voittajat ja jaettiin pystejä ja arpavoittoja, sekä kuultiin kunnanjohtajan puhe. Finaaleista oli rakennettu kuin erillinen pikkutapahtuma, joka muuten veti väkeä paikalle. Tunnelma oli erinomainen ja väki alkoi kaikota pelipaikalta vasta, kun kaikki pelit oli pelattu. Tästä turnauksesta iso kiitos kuuluu järjestäjäseuralle, jälleen kerran, yhtään ketään väheksymättä. Omalla tavallaan tämä turnaus meni aivan kesän kärkikastiin.

Olen viime viikoilla puhunut siitä, miten turnauskokemukset ovat kaikki toinen toistaan erilaisempia. Tällä kertaa koin jälleen kaksi omanlaistaan. Viikonloppu kokonaisuudessaan oli myös varsin erilainen aiempiin katusählyviikonvaihteisiin verrattuna. Tahdon loppuun kiittää kumpaakin järjestäjää ja toivon, että ovat mukana kiertueella ensi vuonnakin!

Katusählyterkuin,
Ilkka Kittilä
Kiertuepromoottori

Jaa artikkeli