Olli Taskinen ei pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa liigassa ensimmäisellä yrityksellä. Henkilökohtaisen fysiikkavalmentajan kesäksi hankkinut johtajatyyppi haluaa kehittää itseään ja kuopiolaista salibandya.
– Ei sitä oikeastaan ole vielä tajunnut ja ymmärtänyt, että pelaamme pääsarjaa, pohtii Olli Taskinen.
26-vuotiaan hyökkääjän viime kausi päättyi Welhojen kapteenina liiganousuun. Sarjakauden avauksen kynnyksellä olo voi vielä olla epäuskoinen, mutta kevään jälkeinen aika ei ole kulunut ihmettelyyn. Äärimmäisen tunnollisena harjoittelijana tunnettu Taskinen päätti, ettei menestys jää ainakaan henkilökohtaisesta panostuksesta kiinni.
Välinevalmistaja Fat Pipen palkkalistoilla oleva, sekä myös oman toiminimen kautta graafista suunnittelua tekevä nilsiäläislähtöinen peluri järjesti aikaa lajia varten siirtymällä jo kesken viime kauden puolipäivätyöläiseksi.
Fysiikkapuolen kehittämisessä auttoi kesällä yleisurheiluvalmentaja Sami Petäjäjärvi, jonka opein Taskinen halusi parantaa nopeusominaisuuksiaan.
– Punttitesteissä olen saanut kovia tuloksia, mutta nopeustesteissä olen ollut häntäpäässä. Tulin siihen johtopäätökseen, että teen jotakin väärin.
Apu löytyi läheltä, sillä Petäjäjärvi valmentaa Taskisen vaimoa, SM-tason juoksija Maria Murtorinne-Taskista, jonka lajit ovat 800 ja 1500 metrin matkat.
– Pidimme Samin kanssa juttutuokion. Sieltä nousi esiin hyviä ajatuksia. Tykkään treenata kovaa, kropassa on tuntunut hyvältä.
Siviilipuolen uhraukset ovat tyypillisiä ja pakollisia salibandyn kaltaisessa amatöörilajissa. Henkilökohtainen fysiikkavalmentaja ei sen sijaan ole tavanomaisin ratkaisu.
– Kyllä minä ”sählyhörhö” olen, Taskinen naurahtaa.
”Sählyhörhöys” vei Taskisen Tampereelle vuonna 2009. Silloin hän haki paikkaa Kooveen riveistä. Kahden kauden jaksolta tarttui mukaan kuusi liigaottelua. Pääosa ajasta kului A-junioreissa. Reissusta jäi hampaankoloon, mutta SB Savon kasvatti puntaroi rehellisesti haastavaa parivuotista.
– Nihkeä fiilis jäi. Kuitenkin salibandyn perässä muutin Tampereelle, ja odotukset olivat kovat. Taso oli silloin se, ei riittänyt. Näin kuitenkin mitä huipulla pelaaminen vaatii ja palasin pykälän verran vahvempana takaisin.
Savoon palaminen tarkoitti liittymistä Welhoihin, joka tunnettiin ennen KSS-nimellä. SB Savon pahimman verivihollisen leiriin hyppäämistä helpotti se, että savolaisseurat olivat yhdistyneet. Nykyisin Welhot on Taskiselle sydämen asia. Pelaamisen lisäksi hän kuuluu seuran hallitukseen.
– Olen aina halunnut kehittää seuraa. Pienin askelin sitä on tehty ja tehdään edelleen. Talkoita painetaan paljon, sillä rahassa emme kylve.
Pienin askelin Welhot aikoo edetä myös liigassa. Joukkueen kokoonpano koki kolauksen, kun viime kaudella kovaa jälkeä tehneet Pauno Kajoksinen ja Mikko Niiva eivät ole enää mukana. Tulopuolella merkittävin siirto löytyy tolppien välistä. Maalivahtiosasto vahvistui aikaisemminkin Welhoja edustaneella Petri Leschillä.
Esitän väitteen, että Welhoille mestaruus olisi sarjapaikan säilyttäminen. Taskinen miettii hetken ennen vastaustaan.
– Paperilta katsottuna lähtökohdat eivät varmaankaan ole parhaimmat. Tavoitteita ei ole vielä asetettu, mutta tokihan sitä voitosta lähdetään aina pelaamaan ja pudotuspeleihin tähtäämme. Uskon, että altavastaajan asema sopii meille. Sen olen huomannut tämän ryhmän kanssa jo 2. divisioonasta lähtien.
– Hallituksen näkökulmasta katsottuna sarjapaikan säilyttäminen olisi iso ja tärkeä juttu, pelaajan näkökulmasta sitä rakentelee tuhkimotarinaa.
Welhot voi nojata alkavalla kaudella puolustukseen, joka on ennakkoon katsottuna joukkueen vahvin alue. Yksilöistä nousevat esiin Lesch sekä äärimmäisen taitava Iiro Lankinen, joka on jo ehtinyt näyttää kyntensä liigatasolla. Hyökkäys on tasainen, mutta suurelta osin katsomaton kortti liigaympyröissä.
On hyvin todennäköistä, että Taskinen johtaa joukkonsa peleihin viime kauden tapaan kapteenin nauha kädessään.
– Pyrin johtamaan omalla esimerkillä. Haluan olla läsnä jokaista pelaajaa. Se (läsnäolo) on todella iso juttu.
Johtamisen lisäksi Taskisen arvo tulee todennäköisesti näkymään myös pöytäkirjoja selaillessa. Ainakin, jos uskoo päävalmentaja Janne Kainulaista.
– Olli on tulevalla kaudella isossa roolissa pelien ratkaisijana. Hän on asenteeltaan yksi kovimmista urheilijoista, joita olen salibandyn parissa tavannut.
Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Jari Turunen