Suomen eilinen 5-1-voitto Tshekistä oli Eliisa Alangon sadas naisten maaottelu, ja Alanko juhlisti iltaa ohjaamalla Suomen avauserässä 2-1-johtoon. Hän on nyt tehnyt naisten maajoukkueessa 81 maalia ja syöttänyt 27.
Suomen eilinen 5-1-voitto Tshekistä oli Eliisa Alangon sadas naisten maaottelu, ja Alanko juhlisti iltaa ohjaamalla Suomen avauserässä 2-1-johtoon. Hän on nyt tehnyt naisten maajoukkueessa 81 maalia ja syöttänyt 27.
– Ensimmäistä kertaa olin mukana 2007 Porvoossa EFT-turnauksessa, Eliisa Alanko pinnistää muistiaan.
– Olin leirille tullessani pelannut vasta kaksi liigapeliä, ja valmentajani Petri Heino evästi lähtijää, että maajoukkueessa on niin kova pelaaja kuin Elisa Piispa, jota hän pitää maailman parhaana kahden suunnan sentterinä. Heti ensimmäisissä treeneissä Elisa Piispa tuli kyselemään, syötelläänkö, ja olin ihan otettu, että ”toi puhuu mulle!”. Pääsin sitten pelaamaan ykköskentässä Piispan, Kaisa Malmbergin, Anu Peltokankaan ja Hanna-Kaisa Savolaisen kanssa ja peli kulki hyvin.
Taitavakin juniori törmäsi silti vielä isojen pelien realiteetteihin.
– Muut pelaajat olivat kooltaan isompia, ja kun piti mennä muuriin, Mäkelän Jonttu nosti minua hartioista ylemmäs ja sanoi, että tehkää tälle junnulle jotain. Ei ihan vielä tahtonut riittää pituus eikä hartioiden leveys.
Eliisa Alanko on vasta kuudes sadan maaottelun rajapyykille yltänyt pelaaja, ja kymmenen vuotta lajin huipulla on vaatinut paljon.
– Aika paljon on tehty arjessa valintoja tämän puolesta, toisaalta uhrauksia mutta toisaalta valintoja. Läheisillä on ollut iso rooli tämän kaiken mahdollistajina, varsinkin, kun suoritin lääkiksen loppuun reissupelaajana. Yhtälö on vaatinut perheeltä aika paljon joustoa niin henkisesti kuin logistisestikin, Alanko lähettää kauniita kiitoksia.
Sekä maajoukkueuran hienoin että katkerin hetki osuvat samaan paikkaan: Kotikisojen finaaliin Tampereen Hakametsässä kaksi vuotta sitten.
– Finaalitappio oli todella katkera, oltiin niin lähellä mutta lopputulos silti se sama kuin aina ennenkin. Kuitenkin kotikisat ja niiden finaali, kun täysi Hakametsän halli kannustaa meitä, oli jotain, mitä harva urheilija pääsee kokemaan. Jos jonkin hetken elämässäni saisin kokea uudelleen niin sen, Eliisa Alanko naulaa.
